Huomenna kaikki on toisin, vakuuttaa vitkastelija

2.10.2008, kirjoittanut Johanna

Tämä viesti on osa Luovuuden seitsemän vihollista -sarjaa.

Vitkastelija, viivyttelijä, lykkääjä… Tämä luovuuden vihollinen lupaa, pyhästi, että totta hemmetissä se aloittaa kirjoittamisen, siis ihan kohta ja heti huomenna tai viimeistään ensi viikolla sitten ihan tosi, tosissaan. Ei enää verukkeita eikä tekosyitä! Tästä se alkaa ja ihanhan sitä jo muutkin näkevät tämän sädekehän, joka juuri syttyi vitkastelijan pään päälle ja polttaa kohta katon.
kuva: cookie,  http://www.flickr.com/photos/yj_kia/
Ai niin, paitsi että ensi viikolla on se opetuskeikka ja seminaarityön opponointi ja se yksi haastattelu pitäisi purkaa ja kohta on seuraavan kritiikin dedis ja proffalle vitkastelija lupasi viedä gradukässärin luettavaksi ja… ja hyvä ystävä pyysi kissansa kummiksi. Mutta siis, no joo, siis, viikon päästä ensi viikosta pitäisi helpottaa…

Vitkastelija (the procrastinator) on hankala luovuuden vihollinen. Se on sitkeä, kiero, ja sillä tavalla älykäs, että se useimmiten keksii älyttömän päteviä ja uskottavia, osin ehkä todellisiakin perusteluja kirjoittamisen lykkäämiselle. Kaikkeen ei sitä paitsi voi varautua. Elämä onnistuu yllättämään aina välillä, niin hyvässä kuin pahassa. Kaverin kissa kuolee tai sen siunaava pappi saa selville, ettet kuulu kirkkoon etkä siis sovellu sen kummiksi.

Ratkaisu: Kirjoita syysi olla kirjoittamatta paperille ja katso, miltä ne näyttävät. Tee tämä kuin väärentäisit poissaololappuja ala-asteella: Johanna ei voi tänään tulla kirjoittamaan, koska se löi pikkuvarpaansa tuolinjalkaan ja sitten sen pää räjähti. (Ja koska sitä pelottaa.)

Toinen ratkaisu: Kirjoita kaikki mahdolliset syysi olla kirjoittamatta paperille listaksi. Kirjoita sen jälkeen

  • lause tai pari siitä, miksi kirjoittamisen lykkäämisen perustelusi ei ole riittävän hyvä ja/tai
  • ehdotus, miten voisit kiertää tai paikata kyseisen ongelman.

Eli: Pikkuvarpaan lyöminen pöydänjalkaan ei ole riittävä peruste olla kirjoittamatta, koska en tarvitse pikkuvarvasta kirjoittaakseni. Tai paikkaus: yritän kuvata pikkuvarpaan loukkaamisen ja sen kivun. Jolloin minun on siis pakko kirjoittaa.

Vitkastelijan energia on lykkäämisessä. Tee jotakin, vaikka vähänkin, heti, juuri nyt. Siten saat vietyä siltä voimaa.

viesti aiheesta tavat & työskentely

2 kommenttia

  1. Tarja S

    Vitkasteluun tosiaan auttaa se, että tekee edes jotain. Vaikka kuinka vähän, mutta jotain.

    Kirjoittaja on kyllä nero keksimään verukkeita kirjoittamattomuudelleen. Tuttu tunne. Helpottaa, kun heittää omat seli-seli-vali-vali-ryöppynsä niin överiksi, että tajuaa verukkeet verukkeiksi - ei oikeiksi kirjoittamisen esteiksi.

    No, joo. Paraskin sanomaan. Kuukauden sisällä olen muokannut yhtä novellia ja kirjoittanut kokonaisen raapaleen. Tosi ahkeraa ja intensiivistä kynäilyä ;)

  2. Garrett

    Hienoa kun tämä luvuuden seitsemä viholista artikkeli putkahtaa oikein näkömuistista esiin, kun menin valittamaan esseen kirjoittamisesta ja särkevistä jaloista ja kuinka en voi nyt kirjoittaa. Nyt kärsitään vitkastelijasta, kriitikosta ja kirjailijasta. Huomennahan sitä kerkeää…

Kommentoi!

Mistä on kysymys?

Kirjoittajatreffit on terävä asiablogi kirjoittamisesta, kirjallisuudesta ja kirjoittajaelämästä.

Tietoa, neuvoja, kokemuksia, virikkeitä ja punnittuja ajatuksia kerran viikossa. Pysy menossa mukana tilaamalla viestit rss-syötteenä.

Kommentteja tervehditään ilolla, ja posti kulkee osoitteeseen toimitus (ät) kirjoittajatreffit.net.