Tämä viesti on osa Luovuuden seitsemän vihollista -sarjaa.

Sitku, mutku ja voiku, eikä koskaan nytku, joka olisi kaikkein paras aika. Sitten kun gradu on kansissa ja vessanpytty kuurattu hammasharjalla. Mutta kun nyt juuri on niin paljon kaikkea muuta ja työpäivien väsymys ja vessanpytty pitäisi kuurata hammasharjalla.

Olemme kaikki ajoittain elämän tai olosuhteiden uhreja (the victim). Tai molempien. Äiti ei ymmärrä. Pomo vaatii, tai opintotukilautakunta. Rahat eivät riitä laskuihin. Puolisolta ei heru, ei seksiä eikä myötätuntoa. Rakastumme. Polkupyörä menee rikki. Naapurin koira haukkuu koko ajan. Kissa, jonka kummeja olemme, saa pennut ja lisää yhtäkkiä kumminvastuutamme eksponentiaalisesti.

Uhri syyttää kirjoittamattomuudestaan kaikkia muita paitsi itseään. Uhrille ei tule mielenkään katsoa peiliin, tai se peili on siellä likaisessa vessassa, jonka pesemisen ensisijaisuudesta kirjoittamiseen nähden uhri on täysin vakuuttunut.

Ratkaisu: Lopeta heti valittaminen ja uhriutuminen, mutku-ajattelu. Tunnista uhri itsessäsi ja lakkaa syyttämästä olosuhteitasi tai toisia ihmisiä siitä, ettet kirjoita. Kyse on kontrollin ottamisesta uhrilta takaisin itselle. Kun kuulet esittäväsi tekosyitä, sulje suusi, katso peiliin ja muista, että se, kirjoitatko novellin/näytelmän/runon/romaanin/tms., on vain ja ainoastaan sinun vallassasi.

Harjoitus: Kirjoita yleisimmät tekosyysi olla kirjoittamatta paperille. Kirjoita seuraavaksi jokaisen syyn viereen lyhyesti, kuka kontrolloi kyseistä syytä tai tilannetta. Ja kolmanneksi, kirjoita lyhyt ja napakka suunnitelma, miten saat tilanteen takaisin haltuusi.