NaNoWriMo: intoutunutta epätäydellisyyttä

3.11.2008, kirjoittanut Johanna

Se alkoi lauantaina.

NaNoWriMo, kansallinen romaaninkirjoituskuukausi, kotoisemmin KaRoKiKuu. Tasan neljän viikon kuluttua tästä päivästä sinulla, arvon nanottaja (karottaja! rokittaja?), on käsissäsi 50 000 sanan romaanikäsikirjoitus.

Marraskuu on kuukausista masentavin. Marraskuu on kuukausista hulluin. Parempaa aikaa pähkähulluudelle, romaanin kirjoittamiselle yhdessä kuukaudessa, ei voi olla. Päivittäisen ja viikoittaisen sanamäärän saavuttaminen on ainoa tavoitteesi. Se pakottaa luopumaan suunnitelmista ja taustatyöstä ja laskee riman olemattomiin. Mikään ei harjoituta mielikuvitusta niin hyvin kuin päivittäinen, sumea kirjoittaminen.

Tässä kuussa saat sallia itsellesi

  • huonon proosan kirjoittamisen
  • epäuskottavat henkilöhahmot
  • uskomattomat juonenkäänteet ja nipun omituisia sivujuonia
  • kokonaisuuteen sopimattomat sivuhenkilöt omine tarinoineen
  • mitään edistämättömän dialogin
  • paljon miljöiden tarkoituksetonta kuvaamista


Toivottavasti käytit viikonlopun pyhäpäivät tehokkaasti ja sait raavittua kasaan enemmän kuin kahdessa päivässä vaaditut 3334 sanaa. Ensimmäisen viikon pelokas ja intoutunut inspiroituneisuus on syytä käyttää hyväksi ja pyrkiä ylittämään päivittäiset sanalliset minimivaatimukset (1667 sanaa päivässä). Kirjoittajalla on hyvä olla turvatyyny pehmentämään tulevien viikkojen tuottamattomampia ajanjaksoja.

Oi ihana Malaga

Lienet pannut merkille sisäisen kriitikkosi omituisen levottomuuden viime päivinä. Se ei niinkään johdu siitä, ettei se ole tyytyväinen ensimmäiseen lauseeseesi. Hitto, sen mielestä et koskaan ole kirjoittanut yhtä huonosti ja yhtä loistavasti.

Ei, kriitikkosi on saanut vihiä Malagalla järjestettävästä kriitikkoleiristä. Et ehkä huomannut, mutta se lähti tänä aamuna puoli neljältä lentokentälle. Parhaillaan se siemailee hienostuneesti viiniä ja kilpailee kollegoidensa kanssa siitä, kuka löytää eniten kielioppivirheitä lentoyhtiön lehdessä olevasta Jari Tervon kolumnista.

Kriitikkosi tulee olemaan hyvässä hoidossa ja hyvin tyytyväinen, sillä tämä on sille työmatka. Malagalla kriitikkosi ei suinkaan ehdi tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Sillä on liian kiire perehtyä Agricolan kieleen ja vuoden 1642 raamatunsuomennokseen, sijajärjestelmiin syntaktiselta kannalta sekä fennistiikan ja fennougristiikan tutkimuksen historiaan ja nykytrendeihin.

Ensimmäisen viikon ongelmat

  1. Ensimmäiset lauseet. Romaanisi ja sen lukujen ensimmäisten lauseiden ei tarvitse olla täydellisiä. Niiden ei tarvitse olla edes hyviä. Nyt on saatava tekstiä tulemaan. Kaiken voi muokata myöhemmin paremmaksi, hioa kohti täydellisyyttä.
  2. Romaanisi tiedostonimi. Tähän mennessä olet jo keksinyt käsikirjoituksellesi hyvän työnimen, kuten ”finlandiavoittaja_2011.doc” tai ”paskaromaani2.doc”. Romaanisi/tiedostosi nimellä ei vielä ole väliä. Kun se kolmannella viikolla paljastaa itsensä sinulle, voit nimetä tiedostosi uudelleen.
  3. Lukujen pituus. Ensimmäisen viikon kuluessa et vielä ehkä löydä romaanisi rytmiä. Tuloksena voi olla hankaluus määritellä lukujen pituus ja lukujen keskinäinen epäsuhta. Ei hätää, rytmi löytyy kyllä ja saat tällä viikolla sallia itsellesi kaikki variaatiot ja epäjohdonmukaisuudet.

Ensimmäisen viikon vinkit

  1. Pysy liikkeessä, jatka kirjoittamista. Ensimmäinen viikko on adrenaliinin ja jännityksen ja ideoiden ja innostuneisuuden täyteinen. Tästä kannattaa ottaa kaikki irti. Ylikierroksilla käyvä mielikuvituksesi lähettää sinulle nyt kaiken kerralla ja epäjärjestyksessä. Anna kaiken tulla, kirjoita kaikki käsikirjoitukseesi ja jos jaksat ja ehdit, kirjoita päivittäin enemmän kuin vaaditut 1667 sanaa. Prosessi paljastaa sinulle myöhemmin, mitä tekemistä niillä yhdeksällä ninjalla ja puhuvalla kilpikonnalla on tarinassasi, ja miten Salo ja Amazon sittenkin risteävät. Jos ei paljasta, kuukauden kuluttua voit leikata löysät pois.
  2. Kursivoi, älä deletoi. Ensimmäisellä viikolla kaikki on sallittua. Saatat silti huomata kirjoittaneesi sopimattomasti tai väärään suuntaan. Koska sanamäärä on tässä haasteessa kaikki kaikessa, älä deletoi mitään. Kohdat, joiden kuulumattomuudesta käsikirjoitukseesi olet jo nyt varma, on hyvä vain kursivoida. Tai mikäli kursiivit häiritsevät sinua, vaihda kyseisten kohtien teksti valkoiseksi, niin se ei erotu, mutta tulee silti mukaan sanamäärätilastoon.
  3. Tallenna kaikki ylimääräinen romu (romaanimuistiinpanot) –tiedostoon. Muistikirja on koko karotukselle ehdoton must. Sen lisäksi on hyvä jo heti varhaisvaiheessa aloittaa koneelle tiedosto, johon kerää kaikki vitsit, juonenkäänteet, dialoginpätkät ja mihinkään kuulumattomat miljööt. Ne paljastavat paikkansa käsikirjoituksessa prosessin kuluessa, jolloin ne on helppo leikata ja liimata paikalleen.
  4. Älä näytä, älä kerro. KaRoKiKuun ainoa haaste ei ole tuottaa 50 000 sanaa laajaa romaanikäsikirjoitusta kolmessakymmenessä päivässä. Haaste on myös malttaa olla kertomatta siitä mitään ja näyttämättä siitä pätkiä muille. Ensinnäkin asiasta lähtee välittömästi faksi Malagaan. Sisäinen kriitikkosi huolestuu siitä, ettei sinua ole kovisteltu viime aikoina tarpeeksi ja alkaa hankkia paluulippua. Toiseksi on vaara, että alat murehtia tekstisi laadusta. Parhaassa tapauksessa et itsekään lue, mitä olet aiemmin kirjoittanut. Tässä kuussa kirjoitetaan, ei editoida.

Ensimmäisen viikon harjoitukset

  1. ”Kerro minulle kaikki enostasi”. Ihmiset kertovat mielellään itsestään tai ainakin juoruavat muista. Pyydä ystäviäsi ja tuttujasi kertomaan sinulle omituisimmasta sukulaisestaan. Pidä muistikirja käsillä ja kerää näitä tarinoita. Ne ovat käyttökelpoista materiaalia romaanisi henkilöhahmojen ja tapahtumien rakentamiseen.
  2. Ole sohvaperuna. Seuraa analyyttisesti jotakin hyvää fiktiivistä TV-sarjaa, josta pidät. Tehtävänäsi on seurata, miten sarjan käsikirjoittajat ovat ratkaisseet juonen ja sivujuonten sekä henkilöhahmojen kehittelyn, millainen rytmiikka kerronnalla on, miten ja milloin jakson keskeinen konflikti esitetään ja miten ja milloin se on ratkaistu. Voit analysoida myös elokuvan. Tavoitteena on ammentaa omalle karotuksellesi ideoita ja välineitä.

Kaikki kirjoittamisen jumalat ovat kanssasi. Meidän ehdoton ja vilpitön tukemme ja innostuksemme on kanssasi.

viesti aiheesta tekstinteko

8 kommenttia

  1. erikeeper

    Hyvin innostavasti kirjoitettu! Tässä melkein innostus tarttui tänne asti… mutta pakko on omalta osalta lykätä projektia vaikka ensi vuoteen. Kun marraskuukin on jo melkein puolessa välissä…

  2. Kalle

    Kiitos kommentista, erikeeper! Mikäänhän ei sinänsä estä pitämästä omaa romaaninkirjoituskuukautta myöhemmin ja innostaa tuntemiaan kirjoittajia mukaan joku valmiilla Nano-säännöillä tai omalla variantilla.

    Novellinkirjoituskuukausi voisi olla oma juttunsa omine (laadullisine) tavoitteineen… mutta hoidetaan tämä NaNoWriMokin nyt pois alta. Seuraava nano-viesti maanantaina.

  3. Tarja S

    Juupa juu. Yökirjoittamiseksi menee. Ei mahda mitään. Olen päivän urakkaa juuri aloittelemassa. Mutta ei hätää. Olen madaltanut riman niin alas, että siitä voi kevyesti vaikka kontata yli!

    Hommasin kriitikolle muuten vain menolipun. Mitenhän saan sen takaisin, kun marraskuun jälkeen saattaa ilmetä tarvetta tiukkapipoistakin tiukemmalle kritiikille. Ettei vaan jää tämä kirjoitan-mitä-mieleen-sattuu-milloinkin-pälkähtämään -vire. :)

  4. Ahmu

    Kalle, viitaten kommenttiisi Suden luolassa: Hyvinkin pohtimista vaativa on kyllä tuo dadakirjoittamisen ongelma, jota alustin Sudelle kommentoidessani.

    Olisiko hyvä pystyä heittäytymään niin sanotun roskan kirjoittamiseen vai säästää potentiaalinen tarina-aihe aikaan ja paikkaan, jossa ehtii kirjoittamaan sellaista tekstiä, mihin on itse oikeasti tyytyväinen? Onko pikakirjoittelu mahdollisuus vai menetetty mahdollisuus?

    Vai pitäisikö ajatella niin, että huono käsikirjoitus on aina parempi kuin ei käsikirjoitusta ollenkaan?

  5. Kalle

    Itse päädyin pari vuotta sitten säästämään aiheeni ja ajatukseni toiseen kertaan ja rauhallisempaan kirjoitustahtiin. NaNoWriMon skippaaminen oli silloin oikea ratkaisu.

    Mutta jos minulla olisi kolme tuntia aikaa päivässä, tarve kirjoittaa romaani ja iso ongelma itsekritiikin kanssa? Mikä ettei. Kyllä nanoilu on silti kirjallisen temperamentin kysymys: toiselle passaa paremmin kuin toiselle.

    Dadakirjoittamisesta seuraa juttua tulevaisuudessa.

  6. Tua

    Minä olen jäänyt nanokoukkuun jo vuosia sitten ja nyt on meneillään neljännen voiton metsästys. Toisille tosiaan sopii, toisille taas ei - minun ei pidä missään nimessä antaa itsekritiikille paljon tilaa, jos haluan saada jotakin valmiiksi järjellisessä ajassa. Lisäksi minulla on jo nyt sen verran editointia odottelevaa matskua, ettei minulla ole tarvetta tuottaa lisää tekstiä siihen pinoon. Voin kirjoittaa aivan itselleni, ja tämä on siihen loistava tekosyy. Minulla on hauskaa!

  7. Kalle

    Moi, Tua! Olet selvästi mestariainesta, mitä nanoiluun tulee. Uskon, että salaisuutesi on juuri se, että osaat niin hyvin nauttia kelloa vastaan kirjoittamisesta. Jos ei ole kivaa, ei siitä tule mitään.

  8. Johanna

    Tarja - vähän tuntuu haljulta paljastaa tämä sinulle vasta nyt: sisäisen kriitikkosi paluumatka on varmistettu ryhmälipulla, jonka hankin jo hyvissä ajoin. Tuliko se jo kotiin, etuajassa? Jos ei, niin hyvä ja älä huoli: saatat haluta jättää sen Malagalle, mutta arvelen, että sille on tulevaisuudessa kumminkin vielä käyttöä….

Kommentoi!

Mistä on kysymys?

Kirjoittajatreffit on terävä asiablogi kirjoittamisesta, kirjallisuudesta ja kirjoittajaelämästä.

Tietoa, neuvoja, kokemuksia, virikkeitä ja punnittuja ajatuksia kahdesti viikossa. Pysy menossa mukana tilaamalla viestit rss-syötteenä.

Kommentteja tervehditään ilolla, ja posti kulkee osoitteeseen toimitus (ät) kirjoittajatreffit.net.