NaNoWriMo: juoni romaani vaikeuksien läpi

10.11.2008, kirjoittanut Johanna

Tervetuloa KaRoKiKuun toiselle viikolle. Ensimmäisen viikon innostus alkaa tehdä tietä väsymykselle, ja ennusteet ovat huononemaan päin. Kotisi alkaa haista. Työpaikalla sinuun luodaan vuorotellen epäileviä ja huolestuneita katseita. Ystäväsi ja perheenjäsenesi alkavat olla ärtyneitä ja odottaa, että jättäisit koko touhun kesken ja palaisit heidän pariinsa.

Tämä on koko kuukauden haasteellisin viikko. Älä lopeta. Älä anna periksi. Älä ota eroa alkuperäisestä käsikirjoituksestasi ja aloita uutta. Me olemme ylpeitä sinusta ja ensimmäisen viikon karotus-saavutuksistasi!

Joudut tällä viikolla ratkomaan vaikeita ja aikaa vaativia juonikysymyksiä. Kuka (ja miten) menettää muistinsa, rakastuu, lopettaa työnsä tai ryhtyy luomulammasfarmariksi Nauvoon? Kirjoita sitkeästi ja pyri pitämään päivittäiset sanamäärätavoitteesi, vaikka tuntuukin siltä, että kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Tartu toisen viikon haasteisiin ja kirjoita itsesi niiden läpi. Auringonpaistetta on luvassa kolmannella viikolla, ja toinen viikko unohtuu aikanaan kuin paha uni.

Toisen viikon ongelmat

  1. Juoni. On todennäköistä, että ensimmäisen viikon jäljiltä henkilöhahmot ja miljöö(t) ovat olemassa, mutta et tiedä, mitä tarinassasi tapahtuu tai pitäisi tapahtua. Saatat toisin sanoen olla edelleen ilman selkeää käsitystä romaanisi juonesta. Ei hätää. Anna henkilöhahmoillesi tilaa tehdä, kokea, kohdata ja toimia, paljastaa salaiset puolensa ja pyrkimyksensä. Pyri ylläpitämään päivittäinen sanamäärätavoitteesi. Toisen viikon loppupuolella alat tietää, mihin suuntaan tarinasi on kehittymässä. Anna juonen tapahtua.
  2. Pitkästyttävä päähenkilö. Jos käsikirjoituksesi tuntuu junnaavan paikoillaan, syy voi olla siinä, että olet kyllästynyt päähenkilöihisi. Käännä huomiosi sivuhenkilöihin. He saattavat osoittautua tarinasi sankareiksi – useammassa kuin yhdessä merkityksessä.
  3. Vapaapäivän tarpeessa? Tällä viikolla sinusta tuntuu välillä, että aivosi ja mielikuvituksesi ja muusasi ja kaikki kirjoittamisen jumalat ovat jättäneet sinut ja lähteneet luvatta viettämään vapaa-aikaa Malagalla. Jos alat tuntea itsesi yliuupuneeksi ja nukahtelet vaatteet päällä näppäimistöllesi tai iltapalallesi, pidä vapaapäivä. Kuulit oikein. Ehkäise alkava burnout ennen kuin se on liian myöhäistä. Järjissään pysyminen on viime kädessä tämän viikon suurin tavoite. Huolehdi kuitenkin mahdolliset menetetyt sanamäärät käsikirjoitukseesi heti vapaapäivääsi seuraavien päivien kuluessa.

Toisen viikon vinkit

  1. Älä kirjoita oikein. Vain kirjoita. Mieltäsi vaivaavat tällä viikolla loputtomasti moninaiset mahdolliset tarinasi suunnat ja juonenkäänteet. Tartu niistä mihin tahansa, sillä ne kaikki johtavat kohti käsikirjoituksesi valmistumista määräajassa ja KaRoKiKuu-voittoasi. Nyt ei ole tarkoitus kirjoittaa täydellisesti eikä edes hyvin. Päämääränä on (vain) kirjoittaa. Jos satuit tappamaan päähenkilösi liian aikaisin, lähde seuraamaan sivuhenkilöidesi elämää tai keksi jokin fantastinen juonenkäänne, jolla päähenkilösi osoittautuukin edelleen eläväksi.
  2. Auta immuunijärjestelmääsi. Viimeistään nyt on syytä alkaa pitää erityisen hyvää huolta itsestään. Flunssat ja vatsataudit vaanivat sinua jokaisen kulman takana, koska olet karottajana todennäköisesti nukkunut liian vähän ja syönyt pelkkiä eineksiä. Tässä muutama perusvinkki:
    • Pese kätesi saippualla aina kun ohitat vesipisteen.
    • Syö monipuolisesti vihanneksia, marjoja ja hedelmiä niin paljon kuin pystyt.
    • Nauti kerran päivässä monivitamiinitabletti.
    • Tuikkaa C-vitamiinia jokaiseen juomaasi.

    Ruumiisi kiittää sinua vielä. Ja käsikirjoituksesi.

  3. Piipahda pikaisesti päivittäin. Kun ja jos sinulle tulee tällä viikolla päiviä, jolloin et millään ehdi kirjoittaa sanamäärätavoitettasi täyteen, vietä kuitenkin päivittäin pieni hetki käsikirjoituksesi parissa. Edes kaksikymmentä minuuttia. Edes viisisataa sanaa. Voit esimerkiksi lisätä yhteen lukuusi adjektiiveja, laajentaa ympäristön kuvausta, kirjoittaa lisää toimintaa dialogiin tai dialogia toimintaan, tai pidentää henkilöiden nimet kaksi- tai kolmiosaisiksi (ei Reetta vaan Reetta Maria, ei Jouko vaan Jouko ”Juippi” Lempäälä) ja viedä nämä muutokset etsi-korvaa –toiminnolla koko asiakirjaan. Päivittäiset piipahdukset vähentävät sanamääräistä jälkeenjääntiä ja pitävät mielikuvituksesi vireessä.

Toisen viikon harjoitukset

  1. Juoni juonia muilta. Kutsu muutama kirjallisen makusi jakava ystäväsi pariksi tunniksi treffeille. Järjestä tapaaminen kahvilaan, koska kotisi on ensimmäisen viikon karotuksen jäljiltä liian sekaisin vieraita varten. Jaa ystävillesi paperia ja kynät. Kerro heille tämän jälkeen tyhjentävästi kaikki, mitä tiedät henkilöhahmoistasi, heidän keskinäisistä suhteistaan ja tapahtumapaikoistasi, mutta ole juonesi suhteen mahdollisimman epämääräinen.

    Pyydä sitten ystäviäsi kirjaamaan paperille ehdotuksensa siitä, mitä tarinassa pitäisi heidän mielestään tapahtua. Rohkaise heitä esittämään kysymyksiä ja ideoita. Tarkoituksena on saavuttaa aivoriihenomainen tila, jossa kaikki ehdotukset ovat sallittuja. Älä missään vaiheessa vastaa heidän kysymyksiinsä siitä, mitä tarinassa tulisi sinun mielestäsi tapahtua.

  2. Lietso juonioivalluksia. Parhaat juonta koskevat oivalluksesi tulevat tällä viikolla silloin, kun et ole koneen äärellä. Pidä muistiinpanovälineet mukanasi ja tee vähintään kaksi seuraavista kiihottaaksesi ja yllyttääksesi juonta koskevia ahaa-hetkiä:
    • Tiskaa.
    • Käy pitkällä kävelyllä.
    • Käy uimassa tai kuntosalilla.
    • Mene kuumaan suihkuun tai loju kylvyssä.
    • Tee autolla epäekologinen ajomatka ilman määränpäätä
    • Mene tanssimaan.
    • Ulkoiluta koiraa (naapurin, ellei sellaista löydy omasta takaa).

    Mikä tahansa rutiiniluonteinen toimi edesauttaa juonioivallusten syntymistä. Muista pitää muistikirja käsillä myös sängyn vieressä unen ja valveen rajamailla tapahtuvien juolahdusten varalta.

Tsemppiä viikkoosi! Kertaa tarvittaessa myös ensimmäinen NaNoWriMo-viesti.

viesti aiheesta tekstinteko

8 kommenttia

  1. Tua

    Minä olen tänä vuonna niin onnellisessa(???) tilassa, että juoneni on äärimmäisen selvänä mielessäni kokonaan. Minun tarvitsee siis vain(???!!!) kirjoittaa se. Tässä on taas se huono puoli, että minua ei pidä käynnissä uteliaisuus omaa tarinaa kohtaan, kuten aikaisempina vuosina, jolloin minun oli “pakko” kirjoittaa tarinani loppuun, jotta saisin tietää, miten se päättyy. Asioissa on siis puolensa ja puolensa.

    Koiran ulkoiluttaminen muuten toimii ihan oikeasti, on yksi suosikkitekniikkani kirjoittamisen avustamisessa. Onneksi omistan kyseisenlajisen eläimen omasta takaa, joten tilaisuuksia on runsaasti.

  2. Kalle

    Tässä on taas se huono puoli, että minua ei pidä käynnissä uteliaisuus omaa tarinaa kohtaan, kuten aikaisempina vuosina, jolloin minun oli “pakko” kirjoittaa tarinani loppuun, jotta saisin tietää, miten se päättyy.

    Tämä on tosi kiinnostava pointti. Monia kirjoittajia tosiaan motivoi uteliaisuus siitä, miten tarinassa lopulta käy – ja juuri nanoilussa motivaation ylläpitäminen korostuu.

    Itse lähinnä häiriinnyn siitä, jos riittävän selkeä kokonaiskuva tapahtumista puuttuu. Se vaatii usein treenikirjoittamista, ideoiden ylös kirjaamista ja muuta paperilla ajattelua, mutta kun alan muistiinpanojen ja luonnostelmien pohjalta kirjoittaa tapahtumia auki kauniiksi virkkeiksi, haluan yleensä tietää, minne olen menossa.

    Voisiko tämä liittyä siihen, ettei NaNoWriMo toiminut omalla kohdallani ollenkaan? Ehkä nanoilu on lähtökohtaisesti yhteensopimaton joidenkin tapojen kanssa… Nanotahti ei anna juuri aikaa ajatustyölle (ja ihan tarkoituksella).

  3. Johanna

    Enpä tiedä, onko nanottelussa/karottelussa hyvä olla ennakkosuunnitelmia vai ei. Chris Baty tuntuu No Plot? No Problem! -oppaassaan kannattavan karottamiseen lähtemistä ilman skeemoja ja valmistelutöitä. Molemmilla on varmaan puolensa. Ehkä mielenkiinnon omaa käsikirjoitusta kohtaan voi säilyttää joko järjestämällä itselleen yllätyksiä henkilöhahmojensa taholta tai luopumalla alkuperäisistä juonisuunnitelmistaan siinä vaiheessa, kun henkilöt vievät itsepäisesti tarinaa omaan suuntaansa… Ainakin juonen yllätyksellisyys palaisi. (Tämä ei tosin liene ajankohtaista vielä karotuksen toisella viikolla.)

  4. Tua

    Enpä tiedä, onko tuolla sinänsä väliä nanon onnistumisen kanssa. Kyllä tämä näköjään menee tänäkin vuonna, vaikka suunnitelma onkin äärimmäisen tarkka eikä siitä pysty lipsumaan oikein mihinkään. Se uteliaisuus ei kuitenkaan ole ainoa motivaattorini, vaikka toimiikin hyvin. Sen tilalle voi kuitenkin tulla jotain muuta, mikä pitää samalla lailla myllyn pyörimässä. (Nyt on 25000 sanaa!)

  5. Johanna

    Tua, mieletöntä! Mikä vauhti! (Keep up the good work!)
    Mikä pitää myllyn pyörimässä, esimerkiksi, kun se ei ole oma uteliaisuus juonen suhteen? Sitoutuminen tiettyyn käsikirjoitukseen? Uteliaisuus sitä kohtaan, MITEN päästään sinne, minne ollaan menossa (ts. MITÄ on tiedossa)? Jokin muu?…

  6. Tua

    Vähän vaikea kysymys. Ehkä se on sitten se tyydytys, jota tulee siitä, että tekstiä tulee suunnitelman mukaan. Mutta ihan hyvin sekin toimii. (29000 meni äsken rikki.)

  7. TdW

    Ensimmäisen viikon jlk olin n. 1800 sanaa tavoitteesta jäljessä. Toisen viikon käpäläsärystä huolimatta olen nyt, tänään reilut 200 sanaa tavoitettani edellä. Koossa on yli 25200 sanaa.Olen syystäkin ylpeä itsestäni!

    Aikaa on keskimäärin mennyt reilu tunti päivässä, jos kirjoitan vain 1667 sanaa. Muullekin elämälle on jäänyt aikaa. Ja jokusen kirjoittamisesta vapaan päivän olen pitänyt, vapaaehtoisesti ja pakostakin.

    Juoni kulkee hyvin. Päähenkilöt ovat kehittyneet. Mutta eivät kovin elä omaa elämäänsä. Pelkään, että saavutan juonen “loogisen” lopun, ennen kuin on marraskuun loppu. Muuten koen vahvasti, että homma on hanskassa.

    Miten teillä muilla, jotka kanssani jaatte tämän hulluuden?

  8. Peregrina

    Minulla määrän suhteen menee loistavasti - 33 000 sanaa koossa - mutta laatu on sitten toinen juttu. No sitähän ei nanoilussa tarkastella ;-)

    Sama vaara minullakin, että pääsen tarinan osalta loppuun ennen kuin on 50 000 mittarissa. Sitten ei auta kuin lihottaa tekstiä kautta linjan.

Kommentoi!

Mistä on kysymys?

Kirjoittajatreffit on terävä asiablogi kirjoittamisesta, kirjallisuudesta ja kirjoittajaelämästä.

Tietoa, neuvoja, kokemuksia, virikkeitä ja punnittuja ajatuksia kerran viikossa. Pysy menossa mukana tilaamalla viestit rss-syötteenä.

Kommentteja tervehditään ilolla, ja posti kulkee osoitteeseen toimitus (ät) kirjoittajatreffit.net.