NaNoWriMo: romaani, elämä vai molemmat?
Kuukauden karotus on vaatinut veronsa. Puolisosi on pannut eropaperit vetämään, ystävät ovat lakanneet tervehtimästä sinua, laskuttajat uhkaavat perintätoimilla ja isännöitsijä on lähetellyt kirjeitä naapurien valituksista, joiden syynä on se, että kotoasi leijuu inhottava löyhkä rappukäytävään.
On tullut aika ottaa elämäsi jälleen haltuusi. Anna käsikirjoituksesi olla vähintään kaksi viikkoa ilman, että katsot sitä. Siivoa asuntosi. Maksa laskusi. Kutsu ystäväsi kylään ja tutustu heihin uudestaan. Käy keskusteluja puolisosi kanssa kokonaisin lausein. Lepää. Ja sitten lepää vielä vähän lisää.
Sinulla on lupa lukea käsikirjoituksesi aikaisintaan kolmen viikon kuluttua tästä päivästä. Romaanisi virallinen editoimisaika on maaliskuu, joka on NaNoEdMo, National Novel Editing Month, siis kotoisemmin KaRoEdKuu, kansallinen romaanineditoimiskuukausi.
”Hauska tappa vanha tuttu”
Jos heräsit viime yönä aamuyön pimeinä tunteina, se johtuu siitä, että sisäinen kriitikkosi (SK) palasi kotiin. Eikä ihan hiljaisesti. Huomasin tosin, etteivät ihan kaikki ryhmälipun kattamat olleet lennolla. Kuka tunnustaa kutsuneensa kriitikkonsa kotiin etuajassa? Kenen SK on niin itsetietoinen ja dominoiva, että karkasi Malagalta jo kaksi ja puoli viikkoa sitten?
Sisäisellä kriitikollasi on ollut hauskaa. Se on ruskettunut ja rentoutunut ja oppinut koko joukon uusia asioita sijajärjestelmien syntaktista. Parhaillaan sen intohimoinen kiinnostus kohdistuu leksikaalisen merkityksen ja lausemerkityksen suhteisiin. Se puhkuu intoa päästä editoimaan tekstiäsi, mutta eipä päästetä sitä tositoimiin aivan vielä.
Sisäinen kriitikkosi on ihmeissään siitä, että olet pärjännyt marraskuussa niin hyvin ilman sitä. Tämä tieto saa sen epäilemään itseään ja olemaan jatkossa vähän nöyrempi ja lempeämpi. Teistä tulee vielä loistava tiimi. Sisäisestä kriitikosta on ajan kanssa kehittymässä Salainen Aseesi (SA).
Elämän ja kirjoittamisen tasapaino
Kaikki marraskuun KaRoKiKuuhun osallistuneet saavat aplodimme, kunnioituksemme ja ihailumme. Ylitit sitten 50 000 sanan rajan tai yritit ja pääsit ehkä 15 000 sanaan, olet yhtä onnistunut. Olet voittaja!
On tullut aika korkata ne kylmässä olleet kuohuviinit. Toinen pullo on sinulle, mutta jaa toinen ystävillesi ja perheenjäsenille kiitokseksi heidän tuestaan ja kestävyydestään.
Truman Capote vertasi romaanin valmistumista lapsen viemiseen takapihalle ammuttavaksi. Kunhan kuohuviinin kupliva nousuhumala (tai marraskuun päättymisen ekstaasi) on haihtunut päästäsi, koet todennäköisesti postpartumdepressiota ja surua. Haluaisit hullun, kiihkeän ja adrenaliinintäyteisen romaanikäsikirjoituskokemuksesi takaisin.
Tarvitset ohjeita paluuseen normaaliin elämään. Tarvitset välineitä selvitäksesi joulukuusta. Mitä tahansa teetkin, älä jatka romaanisi kirjoittamista. Äläkä missään nimessä lue tai ala editoida sitä vielä.
Lupaamme sinulle molemmat, elämän ja romaanin. Mutta koska elämä jäi romaanin jalkoihin marraskuussa, joulukuussa eläköön elämä.
Tämä on NaNoWriMo-sarjan viimeinen osa. Onko sinulla ideoita tulevien viestien aiheeksi? Mitä kirjoittamisen tai kirjallisuuden asioita haluaisit tulevaisuudessa käsiteltävän? Kommentoi ja kerro.
viesti aiheesta tekstinteko
3.12.2008 kello 11:59
Kysyttiin palautetta. Jostakin syystä blogeissa minua kiinnostaa henkilökohtainen ote: omat kokemukset ja havainnot. Yleisemmin kirjoitettu materiaali on jostakin syystä etäisempää, sitä on vaikeampi lähestyä ja kommentoida.
Miten olisi vierailevat blogistit/haastattelut sähköpostiformaatissa (jolloin ei tartte muokata artikkeliksi)?
3.12.2008 kello 14:56
Anne, tuo on oikein hyvä pointti. Ihmisiä kiinnostavat toiset ihmiset, ja kokemukseen kytkeytyvään tietoon on helpompi suhtautua kuin puhtaan käsitteelliseen.
Bloggaamisessa tuntuu pätevän sama kuin julkisessa puhumisessa: aluksi on keskityttävä siihen, että saa asiansa esitettyä, mutta kun muoto tulee tutuksi, ilmaisuun on helpompi lisätä välittömyyttä ja persoonaa. Puheenvuoroa kuunnellessakin on tärkeää ja kiinnostavaa tietää, mikä on puhujan suhde asiaan ja mitä se hänelle merkitsee. Kissojen karvanlähtöä ei tarvitse alkaa selostaa, mutta läsnäolon tuntu on blogin kaltaisessa intiimissä välineessä hyvä juttu.
Voi myös olla, että helposti luettava teksti ja kommentoimaan hokutteleva teksti ovat eri asioita. Tyyliltään mielestäni loistava Nettibisnes.Info on sisällöltään rautainen ja kieleltään erittäin miellyttävä lukea mutta on aina saanut vähän kommentteja. Asiasisällöltään yhtä rautainen Pölli tästä käytti kokemuksellisuutta joka viestissä, oli hyvin persoonallinen ja sai myös runsaasti kommentteja.
Pidän kumpaakin hyvänä esikuvana asiablogille, mutta kieltämättä voisin luottaa vielä enemmän omien kokemusteni todistusvoimaan. Kirjoittaminen on kuitenkin aiheena jo hyvin henkilökohtainen ja yleisiä totuuksia pakeneva. Voisi sanoa, että siinä on vain erityistapauksia.
Pari sähköpostihaastista on itse asiassa jo tekeillä ja ensimmäisistä vierailijaviesteistäkin on sovittu… varo vain, ettet joudu itse haastattelupyynnön uhriksi!