Puolisolle putosi postiluukusta viidennen opintojakson tekstipalaute.

Oriveden opiston etäopiston luovan kirjoittamisen kurssi ”Pöydän ääreen” toimii tällä periaatteella: tutustu opintojakson oppimateriaaliin, palauta opettajalle kirjalliset harjoitukset ja saat teksteistäsi kirjallisen palautteen.

Etäopiston palautteenantaja on kokenut mutta lempeä. Ehkä juuri siksi, kokemuksesta. Puolisoni koti-/hovikriitikko on paljon ”kriittisempi”.

Palautteen lukeminen synnytti minussa hetkellisen, syväluotaavan itsetutkiskelun momentin. Puolisoni tekstistä ei välttämättä ollut osattu lukea itselleni ilmeisiä tekstistä avautuvia tulkintoja, muuta siitä oli löydetty muita. Pohdin melko perusteellisesti, millainen palautteenantaja minä olen kirjoittajakurssien vetäjänä – miten paljon luen ja tulkitsen opiskelijoiden tekstejä ja niiden tarkoitusperiä ”väärin”.

Saavuin seuraavanlaiseen johtopäätökseen: Ehkä lopulta on melko yhdentekevää, onko palautteenantaja tavoittanut tekijän tarkoittamat merkitykset. Mitä parempi teksti, sitä useamman tulkinnan se mahdollistaa. Tärkeää on, että tehtävänanto synnytti tekstin.

Tekstit elävät omillaan. Parhaimmillaan sekä niiden tekijät että niiden lukijat oppivat tässä prosessissa jotakin. Ja jos eivät, ainakin he nauttivat kirjoittamis- ja lukukokemuksesta.