5 ärsyttävintä kielikömmähdystä: huolla ainakin nämä
1. Yhdys sana virheet
Yhdyssanat ovat kielemme rikkaus ja vitsaus. Teksti, jossa puhutaan neule puseroista ja kirjasto korteista, saa kielitietoisen lukijan repimään hiuksiaan, mutta miten kirjoitettiinkaan kielten opetus, lukuun ottamatta, mukaansatempaava, ennen vanhaan?
Yhdyssanoja on paljon, mutta useimmat niistä muodostetaan tietyn säännön mukaan. Epävarmuuden iskiessä voi kaivaa esiin vanhan kunnon kielioppaan, mutta apua yhdyssanaongelmiin löydät myös esimerkiksi täältä.
2. Lauseenvastikevirheet
Ongelmia aiheuttavat usein esimerkiksi aikaa ilmaisevat lauserakenteet. Virke Mätkäisin roistoa turpaan hänen hampaidensa lennähtäessä suusta ei ole järkevä, sillä tällaisella lauseenvastikkeella voi ilmaista vain samanaikaista tekemistä.
Koska tässä tapauksessa mätkäiseminen oletettavasti edeltää lennähtämistä, on asiat erotettava omiksi lauseikseen: Mätkäisin roistoa turpaan, ja hänen hampaansa lennähtivät suusta.
Lauseenvastikkeiden pilkutukseen on helppo sääntö: älä tee sitä. Ei kirjoiteta esim. Käytyäni kaupassa, laitoin ruokaa. Pilkuilla on omat tehtävänsä, mutta lauseenvastikkeiden erottaminen ei ole yksi niistä.
3. Pronominisekaannukset: joka ja mikä, joku ja jokin
Tavallisesti relatiivipronomini joka viittaa sitä edeltävän lauseen viimeiseen sanaan, mikä puolestaan koko lauseeseen. Ei siis kirjoiteta Asia, mistä puhuimme, on huippusalainen tai Eilen en ehtinyt kirjoittaa lainkaan, joka oli ikävää, vaan päinvastoin!
Pronomini joku taas viittaa ihmiseen, jokin puolestaan eläimeen, esineeseen tai asiaan. Ei siis Joku eläin on kävellyt lumessa tai Jokin vanha mies seisoi taloni edessä, vaan jokin eläin ja joku vanha mies.
4. Rektio-ongelmat
Jotkin sanat vaativat toisen sanan tiettyyn muotoon. Tätä kielen piirrettä kutsutaan rektioksi.
Monien mieliin on kouluaikoina teroitettu, että alkaa tekemään -muodon käyttö on väärin, suorastaan rikollista. Koska kieli elää ja muuttuu ja kielioppisäännöt sen mukana, aletaan siihen suhtautua hyväksyvämmin. Kirjoitetussa tekstissä muoto alkaa tehdä näyttää kuitenkin edelleen huolitellummalta.
Muita virhealttiita rakenteita ovat esim. merkitys jollekin, vaikutus johonkin ja kokea tai kuvata joksikin. Kirjoitetaan siis auringonpaisteen merkitys mielialalle mutta vaikutus mielialaan, ja koen sen kovin raskaaksi. (Koen sen kovin raskaana on käypä lause vain siinä tapauksessa, että laskettu aika on lähiviikkoina…)
5. Tolkuton pilkuttaminen
Suomen kieltä pilkutetaan kieliopin mukaan – ei virkerytmin, kuten esimerkiksi englannissa. Paljon parjatut pilkkusäännöt eivät lopulta ole niin vaikeita, että yksikään kirjoittaja voisi sillä perustella osaamattomuuttaan.
Moni luottaa pilkutuksessa kielikorvaan, mutta se on harvalla meistä absoluuttinen. Säännöt sisäistämällä tietää paitsi miten, myös miksi pilkuttaa.
Kun hätä on suurin, on apukin lähellä
Taitavakin kirjoittaja saattaa kiireessä lipsauttaa pilkun väärään paikkaan tai unohtaa omistusliitteen. Aina ei edes kielen ammattilainen ole varma, mikä muoto tai kirjoitusasu on oikea.
Apua löytyy onneksi lukuisten kielioppaiden muodossa. Sellainen kannattaa jokaisen kirjoittajan ilman muuta hankkia hyllyynsä, oli sitten tekstityöläinen tai harrastajakirjoittaja. Seuraavassa viestissä esittelemme muutamia hyviä vaihtoehtoja, mutta viikonlopun yli pärjäät myös Jukka Korpelan Nykyajan kielenoppaalla. Siitä saa helposti ja nopeasti vastaukset useimpiin kielikysymyksiin.
Toisissa meistä kielivirheet ja kummalliset muoti-ilmaukset saavat tunnetusti esiin eläimen, toisten asenne on viileän välinpitämätön. Kumpaan leiriin sinä kuulut? Puuttuuko listalta jotain oleellista, onko siinä jotain turhaa?
viesti aiheesta kieli & tyyli
15.1.2009 kello 18:53
Minulle suomi on vaikeaa kaikkine sääntöineen. Koetan välttää lauseenvastikkeita, monimutkaisia lauserakenteita ja muuta päänsärkyä aiheuttavaa diibadaabaa, jotta kieli säilyisi luettavana. Jos en ole tarkkana, kokoan viiden kohdan listaltanne kaikki virheet jokaiseen kirjoitukseen.
Kohta viisi tosin on valetta. Pilkkusääntöjä ei opi. Tiedän kokemuksesta. Turha edes yrittää. Ainoa ratkaisu on käyttää pelkkiä pistein erotettuja päälauseita. Pitää sanoa ihailevansa Veijo Meren kirjoitustyyliä. Sen jälkeen kukaan ei kysy enempää. :)
15.1.2009 kello 20:25
Kielelliset kommervenkit ovat haasteellisia. Mietin, voiko kielellä leikkiä rikkomatta samalla sääntöjä? Pitääkö säännöt tuntea ennen kuin niitä voi rikkoa? Miksi omia virheitä ei näe ennen kuin vasta monen päivän päästä?
15.1.2009 kello 21:09
Ahhhh. Äkkiseltään en osaa sanoa, puuttuuko listasta mitään olennaista. Noihin itse kiinnitän huomiota, jos joudun syynäämään tekstiä tarkemmin. (Kyllä, tiedän, että toisia ärsyttää katteettoman komparatiivin käyttö - minä tulen sen kanssa juttuun ihan hyvin.)
Raakateksti saa olla millaista kielisotkua tahansa, mutta viilausvaiheessa kirjoittajan on mietittävä kielioppiakin. Pilkkujen suhteen kaunokirjallisuus saa olla vapaampaa kuin asiatekstit, kunhan pilkuilla tai pilkuitta ei hämärretä itse asiaa.
Lenko, minä väitän vastaan. Pilkkusäännöt voi oppia. Itse opin ne kunnolla vasta silloin, kun piti ryhtyä opettamaan ko. sääntöjä muille… :) Pilkuille on selkeämmät säännöt kuin yhdyssanoille - mutta siinäpä kaksi suota, joihin on helppo upota rämpimään.
Jaksan optimistisesti uskoa, että lukeminen, lukeminen ja lukeminen on avuksi näissäkin asioissa!
16.1.2009 kello 8:20
Hyvä viesti, kiinnostavia kommentteja! Yksi ilmeinen mieleen tuleva lisä Jennin listaan on puhekielikäytöstä kirjoitettuun tekstiin livahtanut “hyvälle”, “kivalle” jne. Pitäisi olla “hyvältä” ja “kivalta”. (En jaksa kaivaa Osmo Ikolaani tarkistaakseni, mistä kielioppiseikasta on kyse.)
16.1.2009 kello 10:13
Hii, kiitos kaikille kommentaattoreille. Kivaa, että kieli puhuttaa!
@Lenko - Se, että pyrkii pitämään lauserakenteet yksinkertaina, ei välttämättä ole mikään huono nyrkkisääntö. Myös Petri Tammisen tekstit etenevät lähinnä lyhyenlaisten päälauseiden varassa, ja lopputulosta on pakko ihailla.
Sitä, etteikö pilkkusääntöjä voisi oppia, ei ope-Jenni tosin suostu nielemään. :)
@Isopeikko - Hyviä kysymyksiä. Itse olen sillä kannalla, että jos sääntöjä lähtee rikkomaan, on se parempi tehdä tietoisesti kuin vahingossa. Kielellä saa ja kannattaakin toki leikkiä, vaikka sitten sääntöjä venyttäen.
Omille vakiovirheille tosiaan sokeutuu hirveän helposti. Itse opin kirjoittamaan sanan ‘kuulostaa’ yhdellä ällällä vasta, kun Johanna ja muut kirjoittajakaverit olisvat asiasta vuoden verran huomautelleet.
@Päivi - Itse uskon myös, että lukeminen auttaa tähän(kin) vaivaan. Kaunokirjallisuudessa esim. pilkuttaminen tosiaan saakin olla vapaampaa. Luin joululomalla Emma Juslinin romaanin Frida ja Frida, jossa sivulauseita jätettiin järjestään pilkuttamatta. Tämä loi jännän rytmin ja tuntui sopivan lapsikertojan suuhun hyvin. Joitakin kielipoliiseja tällainenkin tosin saattaa ärsyttää…
@Johanna - Menisikö tuo hyvällekin sitten rektiovirheiden piikkiin? Minä tosin olen kuullut sellaista kummaa, että sekin muoto olisi nykyään ok, kyse kun on murre-erosta. Se on sitä kielen rappiota.
17.1.2009 kello 16:29
Pilkunviilaaja ilmoittautuu. Kaikkien yllä esiteltyjen lisäksi olen töissä oppinut vihaamaan joidenkin rakastamaa kapulakieltä. Eli sitä, että yksinkertainen asia sanotaan mahdollisimman monimutkaisesti, lauseenvastikkeita viljellen ja heittäen mukaan rutkasti seuraavia mausteita: elikkä, täten, siten, omata… jne. Jos osaa kirjoittaa tuhannen monimutkaisesti, luulisi, että osaa kirjoittaa yksinkertaisestikin.
18.1.2009 kello 11:45
Olin nuorempana melkoinen kielipoliisi, enää ei jaksa. Kyllä tiettyä kielen rappeutumista on havaittavissa eikä sitä voi selittää pelkästään kielen muuttumisella, mikä sekin on vain hyväksyttävä. Alkujärkytyksestä toivuttuani osaan jo lukea tunnettuus sanan tunnettavuus sijasta.
Varsinainen murheenkryyni on urheilutoimittajien joukko. Samoin kaupallisten toimijoiden kielellinen osaaminen on heikkoa ja tämä internet onkin sitten ihan oma maailmansa. Puhekieli on sitten jo vähän eri asia.
Isopeikko, kyllä säännöt pitää tuntea. Harrastajakirjoittaja voi toki ihmetellä, miksi (kirjallisuuden) “ammattilainen” saa rikkoa ja tehdä virheitä. Vaan ne virheet eivät olekaan luonteeltaan samanlaisia kuin kirjoitusvirheet. Harjaantunut lukija yleensä erottaa tekstistä nopeasti tehdyn ja lipsahduksen. Tehty hakee kielen rajoja, lipsahdus ei tunne niitä.
Graafikon esite, siis taittamisen (myös kielen) ammattilainen?
http://www.kaario.com/portfolio/material/images/painoextra/painoextra_copyright_kim_kaario.pdf
Toimittajan käsitys erisnimen taivutuksesta
http://www.mtv3.fi/urheilu/jaakiekko/uutiset.shtml/arkistot/jaakiekko/2009/01/781451
19.1.2009 kello 10:37
Minun silmiini ovat osuneet “koulukiusaus” (koulukiusaaminen), vrt. “kinkkukiusaus” tai “En voinut vastustaa kiusausta syödä…” ja “Hän meni kauppaan vain huomatakseen sen olevan kiinni” (”Hän meni kauppaan ja huomasi sen olevan kiinni.”).
Pilkkusäännöt ovat ihan hallittavissa, pitää vain oppia sivu- ja päälauseet, lauseiden rinnasteisuus ja alisteisuus. Ei ole mahdoton homma.
19.1.2009 kello 20:13
@Rooibos - Olet oikeassa, substantiivitaudin runtelema kapulakieli on tosiaan karmivaa. Ja siihen törmää valitettavan usein. Sekavien kapulatekstien kirjoittajilta tuntuu monesti unohtuneen, että asiat voisi ilmaista yksinkertaisemminkin.
@Kristian - Puit hyvin sanoiksi eron tietoisen ja vahingossa tapahtuvan sääntöjen rikkomisen välillä, juuri tuota hain. Puhekieli totta tosiaan on asia erikseen - ei olisi kauhean korrektia nalkuttaa alkaa tekemään -muodon käytöstä kahvipöytäkeskustelussa.
@Katja - Enpä ollutkaan kiinnittänyt huomiota tuohoon kiusaukseen, mutta hassultahan se tosiaan kuulostaa. :)
20.1.2009 kello 22:41
Pikainen pilkunrakastelu on aina paikallaan - ainakin omaa pykellystä arvioitaessa. On rasittavaa lukea kömpelöä tekstiä, joka vilisee virheitä. Miksi kiusata muita ihmisiä sellaisella?
Muutama virhe voi toki kenen tahansa tekstiin lipsahtaa. Pääasia on pyrkimys.
Jos kielioppisääntöjen rikkominen on tarkoituksellista, tajuaa lukija sen yleensä pari lausetta luettuaan. Useimmiten päin seiniä pilkutettu teksti on tahattoman kömpelö.
21.1.2009 kello 9:11
Provokaatiovaroitus!
Suomen kieliopista pitäisi poistaa pilkkusäännöt, tai vähintään muuttaa ne ohjeellisiksi. Pilkutus tulisi muuttaa noudattamaan virkerytmiä ja hattuvakioita, jotka ovat kirjoittajan määrättävissä. Nykyiset oppaisiin kirjoitetut, kouluissa opetetut ja ylioppilaskirjoituksissa arvosanaa määräävät kuristustyökalut ovat saaneet ylikorostuneen roolin. Kaikki se, mikä suomessa on kiinnostavaa ja jonka kanssa työskentely on antoisaa, peitetään sääntöihin ja poikkeuksiin. Huomio kohdistetaan punakynällä epäolennaiseen, pilkkuun. Viilaajat murhaavat tehokkaasti tahdon opetella kieltä enemmän kuin on pakollista, jotta saa…no, vaikka ilmaistua haluavansa baaritiskiltä oluen.
Kielioppipoliisin mielestä vain sääntöjen poikkeukset osaavalla on oikeus kirjoittaa. Tumpelot opetelkoot edes pilkut, yhdyssanat, lauseenvastikkeet, pronominit ja rektiot ennen kuin alkavat ilmaista itseään! Osaamattomuus on laiskuudesta kiinni.
Pilkkupoliisi on rinnastettavissa valmentajaan, jonka mielestä urheilussa tulisi keskittyä lahjakkaisiin, jotta suomalainen jääkiekko saataisiin maailman huipulle. Läskit pois urheilukentiltä, koska eivät jaksa juosta! Lihavuus on oma syy ja laihtuminen kaikille mahdollista.
Hävetkää pilkunviilaajat!
ktnxbai
Provokaatioautomaatti pois päältä.
21.1.2009 kello 12:38
Hyvä provokaatio! Pysyn silti kannassani: kyllä pilkkusäännöt voi oppia, vaikka se vähän vaivaa vaatiikin. Jos kirjoittaja osaa erottaa toisistaan sivulauseen ja päälauseen, pystyn opettamaan virkkeiden pilkutuksesta kaiken tarpeellisen yhdessä blogiviestissä. (Saa haastaa!)
22.1.2009 kello 19:43
Lenko:
Hyviä kirjoittajia tulee kahta kautta.
On niitä, jotka rakastavat kielioppia, joille pilkkusäännöt poikkeuksenpoikkeuksineen tulevat itsekseen, jotka muistavat automaattisesti yhdyssanasäännöt ja joille alkaa tekemään vihlaisee korvaa vietävästi. Heidän kielensä on helposti liian muodollista ja siitä on vapaus ja nautittavuus kaukana.
Heitä pitää auttaa vapautumaan.
On niitä, jotka ovat kauan sitten käyneet jonkin koulun ja edellisestä kielenhuollosta on vuosia tai vuosikymmeniä. Heillä on kuitenkin ehtymätön mielikuvitus ja innostus. Tarinan seuraamista näillä saattaa ihan oikeasti suunnattomasti vaikeuttaa se, että kieliopista puhuminen on todella vaikeaa. Lukihäiriöiset sadunkertojat ja entisaikojen kirjoitustaidottomat runonlaulajat ovat ääriesimerkki.
Heitä pitää auttaa kirjoituksen normeihin sopeutumisessa.
Meillä on yhteinen äidinkieli, jota määrittävät normit. Sille ei voi mitään, jos haluaa kirjoittaa omalla kielellään oman kielensä puhujille. Tämä kokoelma on hyvä niille, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita tekstinsä kehittämisestä.
Pilkkuvapaudesta olen melkein samaa mieltä, siinä mentäköön tekstikohtaisesti.
23.1.2009 kello 20:24
@Samuli A. - Jep, nimenomaan jonkinlaisesta huomaavaisuudesta lukijaa kohtaan on huolletussa kielessä mielestäni kyse. Silti niitä virheitä toki lipsahtaa - olen tässä koko ajan odotellut, milloin joku bongaa tästä pilkunviilausviestistäni jonkin nolon mokan…
@Lenko - Kiitos mainiosta provokaatiosta, kielipoliisin vereni jo melkein kuohahti. On tosiaan harmi, jos koko kielen rikkaus typistetään pilkkusääntöjen poikkeusten poikkeusten opetteluun - onneksi kielenhuollon opetus nykyään lienee aika paljon muutakin.
@Emli - Kiitos komentista! Jaottelusi on kiinnostava, jossain määrin myös tunnistan kuvaamasi kirjoittajatyypit.
26.1.2009 kello 9:50
Hyviä pääkohtia. Sitten jos tai kun haluat laatia alakohtia jo mainitsemillesi pääkohdille, esimerkiksi yhdyssanojen alle voisi lisätä yhdysmerkin käytön. Jostakin syystä ihmiset unohtavat sen käytön ja yhdyssanasta tuleekin sanaliitto. Esim. tunnettuus sanan po. tunnettuus-sanan.
Itse viljelen liitepartikkeleita ylettömästi niin puheessa kuin kirjoitetussa kielessä. Blogin kirjoittamisen ja blogeihin kirjoittamisen myötä kieleni on tullut joustavammaksi ja lähemmäksi puhekieltä. Niinpä varsinkin kommenttilaatikoissa omat liitepartikkelini villiintyvät elämään omaa elämäänsä.
Puhekielisyys on kaksipiippuinen juttu. On hyvä, että kirjoitettuun kieleen ammennetaan vaikutteita puhutusta kielestä, mutta pitää muistaa myös, ettei kirjoitettua kieltä saa rapauttaa. Esimerkiksi omistusliitteet kuuluvat suomen kirjakieleen, vaikka kaikkien puheeseen ne eivät enää kuulukaan.
26.1.2009 kello 12:58
@Kalle -
Minäpä esitän Kallelle haasteen. :) Enkä mitenkään provokaatiomielessä, vaan nuo pilkkusäännöt oikeasti ovat vähän murheenkryyni, joten tiivis esitys aiheesta olisi hyvin hyödyllinen varmasti muillekin kuin minulle.
28.1.2009 kello 14:24
@Celia - Aivan totta, kieli täytyy valita tilanteen mukaan. Puheessa tai vaikka irc-kanavalla ei odotetakaan täydellistä norminmukaisuutta. Blogilta odotetaan kaiketi persoonallista mutta kuitenkin selkeää ja ymmärrettävää kieltä.
Liitepartikkeleista tuli lisäksi mieleeni tapa jättää muuten asiatyylisestä tekstistä pois omistusliitteet: “minun vauva” ja “teidän kotimaa Suomi”. Grrh…
@Tohtori - Haaste vastaanotettu! Tämä viesti voi vaatia vähän taustatöitä, mutta laadin sen vielä tässä kevätpuolella.
30.1.2009 kello 19:04
Hau.
Minäkin olin joskus pilkunviilaaja, mutta sitten menin opiskelemaan sitä ja totesin, että taistelu on turhaa. Väärinkirjoittajat voittaa aina.
Tunnen salaista nautintoa käyttäessäni muotoja, jotka saavat suomen kielen jumalat näkemään punaista.
Yo-kirjoitukset on kans jotain hämärää. Niihin valmentavalla kurssilla kerrottiin, ettei virkettä voi aloittaa mutta-sanalla. Mutta yliopistossa tehtiin selväksi, ettei sellaista sääntöä ole olemassa.
Ja lopuksi kaikille pilkunviilaajille: kieli elää, eläisit sinäkin. :P
13.3.2009 kello 23:01
Tulipa mieleeni eräs oikeinkirjoitusasia, johon olen törmännyt hyvin usein blogeja lukiessani: sanan “lempi” kirjoittaminen erikseen perusosastaan. “Lempi illanviettotapa” saa ärsyyntymissoluni ärsyyntymään.
Voitteko tehdä asialle jotain?
16.3.2009 kello 10:42
@Veera - Kiitos hyvästä huomiosta, Veera! Olisikohan niin, että ‘lempi’-alkuisia sanoja ei alkuosan yleisyyden takia mielletä yhdyssanoiksi?
Yhdyssanavirheisiin ylipäätään törmää kyllä ihan luvattoman usein - ei ihme, että ärsyyntymissolusi reagoivat. Katsotaan, voimmeko tehdä asialle jotakin. ;)