Linkitä usein, linkitä paljon
Linkit toisiin blogeihin ovat kuin rakkaudenosoituksia: ne ovat kaikkien mielestä ihania ja tärkeitä, mutta silti niitä saa osakseen aivan liian harvoin.
Tuntuu, että suomalaiset ovat linkkirakkaudessa erityisen pahoja pihtareita. Ei kai täällä vain eläisi edelleen se ajatusmalli, että linkit vain houkuttelevat kävijät ”kilpailijoiden” sivuille? Todellisuudessahan linkkaamisesta koituu ainoastaan hyötyä kaikille osapuolille:
Linkattava saa paitsi lisää kävijöitä, myös näkyvän vahvistuksen sille, että hänen tekstejään todella luetaan ja pidetään suosittelemisen arvoisina. Tällainen rohkaisu on yksinäiselle bloggaajalle hyvin tärkeää. Linkkien saaminen on myös keskeinen tapa parantaa blogin sijoittumista hakukoneiden tuloksissa.
Linkkaaja saa yleisönsä silmissä arvostusta mielenkiintoisten löytöjen tekijänä ja tiedon seulojana. Linkkaava kirjoittaja vaikuttaa tuntevan puheenaiheensa. Linkatun tekstin kommentoinnista ja reflektoinnista saa omiin viesteihinsä lisää sisältöä ja syvyyttä.
Lukija saa jokaisesta linkistä lisää tietoa ja tarpeellista ajanhukkaa. Jokainen linkki pitää lukijan erossa tärkeistä töistä ainakin viiden ihanan minuutin ajan…
Naiset asialla
Miksi tulin ajatelleeksi tätä nyt? Muutaman päivän sisällä löysin useammankin viestin, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota kuin ne tällä hetkellä saavat. Asialla ovat jälleen kerran kirjallisen kenttämme fiksut ja aikaansaavat naiset.
Anne Leinosen toimittama Usvazine-verkkolehti tarjoaa uudessa numerossaan jälleen nipun novelleja realismin rajojen kiinnostavammalta puolelta. Jos et ole vielä tutustunut Usvaan, olet jäänyt paitsi erittäin tasokkaasta ja hyvin toimitetusta lukemistolehdestä. Lataa ja lue se nyt!
Kriitikko Maria Loikkanen tarttuu Alas taikavirtaa -blogissaan kysymykseen kritiikin arvostuksesta tai sen puutteesta. Mistä johtuu, että Suomessa kritiikki on lähtökohtaisesti negatiivinen asia? Miten kriitikoihin oikein pitäisi suhtautua?
Sanataideohjaaja Päivi Haanpää on aloittanut Omassa huoneessa sarjan, jossa hän esittelee tammikuun aikana peräti 30 itselleen tärkeää kirjaa. Tämä on hyvä ajatus niin monella tavalla, että asian selittäminen vaatisi kokonaan oman viestinsä.
Tarvitsetko vielä erityisen syyn osallistua rakkauden jakamiseen? Silmät auki, huomenna saat sellaisen.
viesti aiheesta bloggaaminen
8.1.2009 kello 12:36
Linkit ovat myös keskustelua. Kuten kirjoititkin, linkkaamalla osoittaa, ettei pyöri yksin omien ajatustensa kanssa (mikä sekin on välillä ihan suotavaa), vaan kuuntelee (lukee) myös muita.
Linkkaamalla myös arvostaa lukijoitaan - haluaa jakaa hyvän heidän kanssaan! Samalla voi mahdollistaa sen, että keskustelu aiheesta sujuu jopa syvemmin, onhan keskustelijoilla nyt enemmän ns. yhteistä tietoa.
Kommentoiminen on kenties yhtä tärkeää kuin linkkaaminen. Itse syyllistyn varsin usein siihen, että luen blogitekstejä ihan innoissani, mutta jätän kommentoinnin sikseen. Toisinaan syynä on se, etten heti osaa jäsentää ajatuksiani, mutta paljon useammin syynä on ilmiselvä laiskuus. Ja se pieni inisevä ääni pääkopassa, se, joka vinkuu, että mitäpä minun kommenteillani on väliä, eipä tässä mitään kuolematonta tullut mietittyä…
Yritän parantaa tapani. :)
8.1.2009 kello 20:39
Vuoden 2007 Mediapäivillä David Weinberger puhui showssaan juuri blogien ja ‘oikeiden sivujen’ eroista linkityksen suhteen.
Blogit tavataan nähdä narsistisina sivuina, joissa keski-ikäiset kertovat lemmikeistään (tai lapsistaan, mikä on melkein sama asia). Asiasivut, kuten Weinbergerin esimerkkinä käyttämä New York Timesin etusivu, taas nähdään neutraaleina raportoijina.
Kuitenkin kun tarkastellaan linkkejä, blogeissa olevat linkit johtavat lähes poikkeuksetta muille sivustoille, asiasivujen linkit pysyvät samalla sivustolla.
Niinpä niin.
9.1.2009 kello 23:00
@Päivi - Hyviä lisäyksiä, varsinkin tuo kommentoiminen. Tunnistan itsestäni saman pahan tavan: ensin on kirjoittamassa jotain, sitten iskee itsesensuuri. Ei bloggaaja kuitenkaan edellytä mitään kitetyneitä viisauden pisaroita. Hänelle riittää viestistä mieleen noussut ajatus, jatkokysymys tai yksinkertainen kiitos. Ujostelu on turhaa.
@designed - Totta. Yritys, joka pyrkii kaikin tavoin pitämään kävijän sivuillaan, toimii ihan eri logiikalla kuin bloggaaja, joka harjoittaa tuota Päivin mainitsemaa jakamista. Jakaminen olisi yrityksillekin hyvä strategia, sillä se lujittaa lukijan luottamusta bloggaajaan ja tämän kykyyn olla hänelle tarpeellinen.
Olisin idiootti, jos jättäisin linkkaamatta toisiin kiinnostaviin blogeihin siinä pelossa, että lukijat siirtyvät niiden “asiakkaiksi”. Lukijat löytävät ne kuitenkin – mieluummin tulen muistetuksi tyyppinä, joka vinkkasi siitä Kiinnostavasta Jutusta.
Kiitos, että jaoit tuon ajatuksen. :) Toivottavasti kommentoit toisenkin kerran.
12.1.2009 kello 13:19
Mutta miksi kommentoiminen on niin “vaikeaa”? Eihan sita tarvitse romaania kirjoittaa. Voi vaan kommentoida, lyhyesti ja ytimekkaasti.
Palasin juuri 3 vkon bloggaustauolta ja yritan saada “yleisoani” takaisin.
Postaamalla itse mutta myos kaymalla “tuttujen” blogeissa ilmoittautumassa.
Muiden blogien kautta moni on kaynyt myos minun blogeissani.
Sharing, jakaminen, on Jenkeissa aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa. Siita on tullut suoranainen ‘mantra’ joiden probloggaajien keskuudessa.
Nyt pitaisi saada kirjoittamiseen teraa ja vuosi pyorahtamaan kunnolla vauhtiin.
Aurinkoa Kairosta!
12.1.2009 kello 14:27
@BLOGitse - Kiitos auringosta, se tulee enemmän kuin tarpeeseen!
Kommentoiminen on toden totta myös kaikkia hyödyttävää toimintaa: kommentoija saa linkin mahdolliseen blogiinsa, bloggaaja kontaktin yleisöönsä ja kummatkin mahdollisesti jotain uutta ajateltavaa syntyneestä ajatustenvaihdosta.
Jakamisen kysymys on sellainen, josta olen myös luonnostellut omaa viestiään MariKoon innoittamana. Ison maailman ammattibloggaajat ovat tosiaan havainneet aidon jakamisen arvon, mutta kyllä se pitää henkilökohtaisen bloginkin kummasti kiinnostavana.
Kirjoittamisvauhtia sinne Kairoon!