Tavoitteiden asettamisen 5 virhettä
Uusi vuosi on tavallisesti uusien alkujen ja loputtomien lupausten aikaa, kirjoittajillekin. Kuoharipöhnässä vannominen ja vakuuttelu ei kuitenkaan auta, jos alkuinnostuksen takaa puuttuvat kirkas tavoite, selkeä suunnitelma ja riittävä motivaatio.
Ehkä haluat tehdä kirjoittamisesta säännöllisen tavan? Kenties päätät saada valmiiksi viisi novellia tai hioa viimeinkin sen runokokoelman kustantamokierrosta varten?
Vain sinä voit päättää, mitä alkavalta vuodelta ja omalta kirjoittamiseltasi haluat. Tavoitteiden asettamisessa piilee kuitenkin muutama viheliäinen sudenkuoppa, joita kannattaa joka tapauksessa välttää.
Mieti tavoitteesi uudelleen, jos ne ovat…
1. Epärealistisia
”Kirjoitan novellin päivässä ja ekan version romaanista tässä kuussa ja synnytän lapsen ja järjestän kirjoittajaseminaarin.”
Suuruudenhulluissa tavoitteissa epäonnistuminen on kuin potkisi itseään munille – se sattuu pirusti ja on sitä paitsi melkoisen tarpeetonta. Valitse yhden pelottavan suuren tavoitteen sijaan jotain, mitä voit saavuttaa itse asettamasi aikarajan puitteissa. Etene pienin askelin ja ketjuta tavoitteita: ensin kymmenen minuuttia kirjoittamista päivässä kuukauden ajan, sitten kaksikymmentä.
2. Epämääräisiä
”Koetan saada kirjoitettua vähän enemmän.”
Epämääräisestä tavoitteesta ei pysty jälkeenpäin varmasti sanomaan, saavutettiinko se vai ei. Tällainen tavoite ei motivoi aloittamaan eikä anna mahdollisuutta onnistumisesta koituvaan mielihyvään. Varmista, että tavoitteesi on konkreettinen, että siinä jotain mitattavaa: niin–ja–niin monta novellia valmiina vuoden loppuun mennessä, niin–ja–niin monta tuntia kirjoittamista joka kuukausi.
3. Epärehellisiä
”Minun pitää saada se romaani tehtyä… kai.”
Jos päätät sitoutua johonkin vuodeksi, varmista, että se on jotain, mitä todella haluat. Vuoden vaihtuminen antaa sinulle luvan aloittaa puhtaalta pöydältä. Unohda ahdistusta aiheuttavat ikuisuusprojektit ja korjausvuoroaan odottavien tekstien pino. Et tarvitse niitä. Laita liikkeelle jotain sellaista, minkä loppuunsaattamiseen tunnet velvollisuuden sijaan aitoa poltetta.
4. Ristiriidassa muiden tavoitteidesi kanssa
”Käytän joka ilta kolme tuntia kirjoittamiseen… ja joogaamiseen ja perheen kanssa oleiluun.”
Elämässämme on joka hetki käynnissä useita jatkuvia projekteja, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Parisuhteen, lasten ja työn vaikutusta kirjoittamiseen ei voi teeskennellä olemattomiin, mutta huonoa omatuntoa voi vähentää asettamalla ajan- ja energiankäytölleen selkeät rajat: tiistai-ilta on äidin kirjoittamisilta Jos sitoudut tavoitteeseen, sinun on ensin raivattava sille oma tila elämääsi.
5. Omien vaikutusmahdollisuuksiesi ulkopuolella
”Tänä vuonna saan runoteokseni julkaistua.”
Monien asioiden saavuttaminen on kiinni toisista ihmisistä, olosuhteista tai sattumasta. Kelpuuta tavoitteiksesi vain sellaisia, joiden toteutuminen riippuu ennen kaikkea omista toimistasi. Saat voimaa siitä, että onnistumista hallitsee oma tahtosi, ei kasvoton kustannustoimittaja tai ylitöitä eteesi kasaava pomo.
Tee tästä elämäsi paras kirjoittamisvuosi
Lupaushuumaan ei kannata ryhtyä. Uudenvuoden kaltaiset taitteet ovat kuitenkin hyviä hetkiä selvittää itselleen, mikä olikaan elämässä tärkeintä – ja sitten tavoitella sitä kaksin käsin.
Tavoitteiden asettaminen ja tapojen rakentaminen ovat aiheita, joihin Kirjoittajatreffeissä tullaan kevään mittaan palaamaan vielä useita kertoja. Nyt onkin hyvä hetki tilata Kirjoittajatreffien rss-syöte tai lisätä meidät suosikiksi Blogilistalla.
Älä myöskään unohda tehdä meitä iloiseksi ja kommentoida, kommentoida, kommentoida. Muuta emme pyydä. (Paitsi, jos sinulla on blogi. Silloin joudut myös välillä linkittämään kiinnostaviin viesteihimme. Sori.)
Lämmin kiitos kuluneesta syyspuolesta kaikille lukijoille! Lupaamme, että meno tulee vain villiintymään.
viesti aiheesta tavat & työskentely
1.1.2009 kello 19:47
Peikko on salaa lukenut kaikki kirjoitukset…
Nyt se miettii miten kaksi viimeistä virhettä voisi ja aloittaa sanalla “epä”. Nelosen voi kirjoittaa muotoon “epäloogisia”. Viitonen, hmm… se onkin vaikea, ehkä “epäautonomisia”, mikä ei ole oikein sana eikä mikään.
Jos virheet alkaisivat aina “epä” sanalla, ne olisivat heti epäilyttäviä ja siksi helpommin huomattavia. Luulee peikko.
1.1.2009 kello 22:34
oi Kalle, kiitos, tämä osui juuri nyt oikeaan ajatuksen kohtaan!
otan tästä opikseni, eritoten tuosta kohdasta yksi! on kai vähän epärealistista että yritän vauvan päiväunien aikana kirjoittaa runokokoelmani jälleen kerran uudelleen tai aloittaa romaanikäsikirjoitusta ja tuskastun jos en saakaan mitään aikaan.. :)
mutta kirjoittaa edes pikkuisen, kohtuudella, kyllä, siinä on jo kylliksi tavoitetta tälle vuodelle!
2.1.2009 kello 14:25
Minä kirjoittelin omista tavoitteistani eilen blogiini ja ei, en noudattanut Kalle kaikkia oppejasi :). Etenkään kohtaa 5, mutta sentään tiedostin, että homma ei ole pelkästään minusta kiinni. Mutta jospa nyt tekisin oman osuuteni siitäkin asiasta, ehkä sitten joku kustantamo tekisi oman osuutensa ;).
Sitäpaitsi “tavoite” on minusta paljon kiltimpi sana kuin “lupaus”. Tavoitteet ovat jotain ylevää, lupaukset taas viekoittelevat rikkomukseen heti ensi sekunnista alkaen…
2.1.2009 kello 16:10
Kiitos kommenteista, te kirjoittajiston kerma!
@Isopeikko - Koetin sovittaa kaikista kohdista epä-alkuisia mutta menestyksettä. Se harmitti ainakin puolen minuutin ajan. Hauska kuulla, että muutkin arvostavat symmetriaa. :) Ja uskaltauduhan toistekin kommentoimaan.
@Karoliina - Aivan aivan, ei kirjoittamisen tarvitse tähdätä aina suoraan lopputuotteeseen. Pätkissä kirjoitetusta vapaamuotoisista teksteistä voi versoa vaikka mitä. Miina Supisella tällaisesta kirjoittamisesta syntyi pohjat romaanille!
@Rooibos - Kyllä ainakin minulla riittää vielä lapsenomaista uskoa siihen, että kunhan riittävän hyvin hoitaa osansa, hyvä seuraa perässä.
Tavoite antaa mahdollisuuden epäonnistua, lupauksen rikkomisesta seuraa syyllisyyttä. Itselleen ei minusta kannata luvata mitään, tavoitella vain päättäväisesti.
2.1.2009 kello 17:05
Kalle - justiinsa noin, lupauksista syntyy vain syyllisyyttä, ei onnistumisia ;).
Joskus voisitte blogata siitä, kuinka parantumatonta optimismia kirjoittaja tarvitsee… Ihan oikeasti. Mitä muuta se on kuin optimismia, kun kirjoittajaparka aina vaan yrittää ja yrittä ja kirjoittaa ja kirjoittaa, vaikka mistään ei ole mitään takuita? Niin no, voihan sitä kutsua pakkomielteeksi tai hulluudeksikin, eipä sillä ;)
2.1.2009 kello 19:00
@Rooibos - Sanos muuta. Jos tavoite on vaikka saada romaani julkaistua, numeroiden valossa se ei ole kovin todennäköistä hyvällekään kirjoittajalle (vaikkakin paljon todennäköisempää kuin huonolle). Tämän ymmärtäminen on suurin piirtein yhtä helppoa ja hauskaa kuin oman kuolevaisuutensa tajuaminen ja yksi syy siihen, miksi suosittelen tämänkin listan vitoskohtaa. Koetan olla zen, nauttia kirjoittamisesta sen itsensä vuoksi ja antaa karman hoitaa loput. :)