Treenikirjoittaminen on kirjoittajan verryttelyä
Yhdysvaltalaisen runoilijan, kirjailijan, kirjoittajakouluttajan ja kuvataiteilijan, Natalie Goldbergin motto kirjoittajalle on: ”Älä ajattele. Anna mennä”. Hänen keskeinen metodinsa on treenikirjoittaminen, 10, 15 tai 30 minuuttia ajastettua kirjoittamista käsin. Tai vaikka kaksi tuntia. Kättä ei saa pysäyttää. Ajattelu, editoiminen ja itsesensuuri ovat kiellettyjä.
Kirjoittaja tarvitsee välineensä ylläpitämistä ja kirjoittamisen lämmittelyä siinä missä urheilija hyvän verryttelyn tai laulaja äänenavauksen. Yksikään kuvataiteilija ei liene maalannut mestariteoksiaan ilman lukuisia luonnoksia. Huilistiltakin menee ansatsi, jos on pidempään soittamatta.
Treenikirjoittamisen säännöt
Treenikirjoittamisen säännöt voi tiivistää seuraavasti:
- Pidä kynä liikkeessä. Älä keskeytä kirjoittamista, vaikka viereesi putoaisi pommi.
- Luovu kontrollista. Älä sensuroi itseäsi, vaan anna kirjoituksen mennä sinne, minne se on menossa, sinne, mihin sen pitää päästä.
- Täsmennä. Ei vihannes, vaan parsakaali, ei sairaus, vaan ruusu. Eeva-Liisa Manner on sanonut, ettei hedelmää ole olemassa. Natalie Goldberg sanoo: ”Ei läheisriippuvainen neurootikko vaan Harry, joka rientää avaamaan jääkaapin oven vaimolleen, koska luulee tämän haluavan omenan, vaikka vaimo on menossa lieden luo sytyttämään savuketta.”
- Älä ajattele. Kirjoita ensimmäisenä mieleen tulevista alkuajatuksista.
- Älä vaivaa päätäsi kielioppisäännöillä treenikirjoittamisen aikana.
Anna itsellesi lupa kirjoittaa roskaa. (Henkilökohtaisesti tämä on ollut ehdottomasti treenikirjoittamisen parasta antia! Se on vapauttanut – ja parantanut – kirjoittamistani suunnattomasti.) - Mene ytimiin. Kohtaa pelottavat asiat, niissä on energiaa.
Goldbergin perusaloitussanoja ovat ”muistan”, ”näen”, ”ajattelen”, ”olen” ja ”tunnen”. Näistä sanoista voi lähteä liikkeelle, ja toistaa niitä aina, jos kynä uhkaa pysähtyä. Koska asioilla on myös kääntöpuolensa, on hyvä kirjoittaa treeneissä vastineita: ”muistan” – ”en muista”, ”näen” – ”en näe”.
Muistikirjan tai -vihkon takakanteen voi alkaa kerätä omaa sanojen tai aiheiden listaansa. Kirjoittamisen vastustus on sen verran kovaa, ettei listaltaan taatusti löydä yhtäkään aihetta, josta haluaisi kirjoittaa. Kun hyväksyy tämän tosiseikan, voi aloittaa millä listan sanalla tahansa ja luottaa treenikirjoittamiseen metodina.
Mitä hyötyä treenikirjoittamisesta on?
Treenikirjoittamista voi käyttää hyväksi ainakin seuraavin tavoin:
- Kun treenejä on kirjoittanut säännöllisesti pidempään, niissä alkaa muotoutua oman mielen peruskuvio ja rakenne. Ne paljastavat pidemmän päälle kirjoittajan oman ”johtoteeman”.
- Treenikirjoittaminen auttaa löytämään parhaat työtavat omalle kirjoittamiselle sen jokaiseen vaiheeseen (esim. alussa ideointi, henkilöhahmojen rakentaminen, miljöön hahmottelu, myöhemmin tekstissä olevien asioiden syventäminen ja tarvittaessa lisääminen).
- Kirjoituskanavan pitäminen auki. Mitä säännöllisemmin kirjoittaa, sitä paremmin on kosketuksissa omaan kirjoittamiseensa ja itseensä kirjoittajana. Ja siihen tekstiin, jota työstää.
- Treenit ovat loputon idea- ja oivalluspankki.
- Treenit ovat paras tapa panna sisäiselle kriitikolle jauhot suuhun ja olla pyrkimättä kirjailijan edellyttämään valmiiseen lopputulokseen.
- 10 minuutin ajastetulle kirjoittamiselle on aina aikaa myös niillä kirjoittajilla, joilla ei ole aikaa kirjoittaa.
- Oman kirjoittamisen aloittaminen parilla treenillä takaa sen, että on kirjoittaessaan kosketuksissa omaan kirjoittajaminäänsä.
Varoitus! Treenikirjoittamiseen voi kehittyä lähes taikauskoinen suhde. Itse luotan siihen vakaasti ja käytän sitä kaikkeen kirjoittamiseen. On hedelmällisempää kirjoittaa treeni tai pari kuin istua puoli tuntia tyhjän paperin äärellä miettimässä täydellistä ensimmäistä lausetta.
Jopa väitöskirjojen tekijöille oppaan kirjoittanut Rowena Murray on oivaltanut tämän teoksessaan How to Write a Thesis, vaikkei mainitsekaan Goldberia bibliografiassaan.
Kirjoittajatreffit
Natalie Goldberg huijaa usein itsensä kirjoittamaan sopimalla ystävänsä kanssa kirjoittajatreffit kahvilaan. Ei haittaa, vaikka ajankohta ei ystävälle sopisi. Goldberg on tehnyt kirjoittajatreffit, niinpä hän kirjoittaa.
Tämän blogin kirjoittajat kirjoittavat keskenään Goldbergin keskeisin periaattein ja tapaavat toisiaan kirjoittajatreffeillä kirjoittaakseen yhdessä. Toisten kanssa kirjoitetussa treenikirjoituksessa on kollektiivista voimaa ja intensiteettiä, joka puuttuu, kun kirjoittaa yksin. Yksin ollessa intensiteettiä tosin voi kasvattaa ajastamalla munakellon kirjoittamisajaksi.
Yhdessä kirjoittaminen tuottaa myös uusia näkökulmia. Ryöstöviljelemme toistemme (treenikirjoittamisessa syntyneitä) ideoita surutta, sopimuksesta ja yhteisymmärryksessä.
Goldbergin kirjoittajaoppaat Luihin ja ytimiin, Avoin mieli ja Lukeva mieli on suomennettu. Avoin mieli on konkreettisine kirjoitusharjoituksineen oppaista hauskin. Jos oman kirjoittamisensa kanssa on kriisissä, ei missään tapauksessa kannata mennä lähellekään Lukevaa mieltä.
viesti aiheesta tavat & työskentely
5.1.2009 kello 10:25
Olen ihan kohta aloittamassa raakatekstin kirjoittamisen eli oman versioni treenikirjoittamisesta. Goldbergin aloitussanat (muistan etc) ovat hyviä, mutta erityisen hauskaa minulla on ollut käyttäessäni aloituksena “Haluaisin kirjoittaa…” - ja sitten kirjoitan henkilöstä, jollaisesta haluaisin kirjoittaa, tai siitä, millaisen tarinan/novellin/romaanin/näytelmän tai ylipäätään tekstin haluaisin kirjoittaa. Tuo on yllättävän tehokas aloitus ja tästä postauksesta tulikin mieleeni, että voisin tänään aloittaa raakatekstin kirjoittamisen “En haluaisi kirjoittaa…” -aloituksella :).
5.1.2009 kello 11:46
Vieläkin, vaikka on kaikki nämä vempaimet, kirjoitan vanhanaikaisella kynällä mille tahansa suttupaperille melkein missä tahansa, usein kuitenkin sohvalla rönöttäen teeveetä katsellen, kitaraa soittaen tai kirjaa lukien.
Yllätän itseni ja mitään miettimättä heitän paperille sanan, lauseen tai virkkeen. Se taas johtaa usein unohtuneeseen muistikuvaan tai ajatuslenkkiin.
Tuloksena on usein täyttä roskaa ja sillisalaattia, mutta horrosaivot ovat saaneet tarvittavaa happea ottaen muhittavakseen pienen sirun, josta voi tulla vaikka lähes virheetön helmi.
Vielä niin ei ole käynyt, mutta kuka tietää…
5.1.2009 kello 13:54
Rooibos - kokeile myös aloitusta ‘Haluan kirjoittaa’ (vs. ‘En halua kirjoittaa’). Se voi tuottaa konditionaalimuotoilua (’haluaisin kirjoittaa’) päämäärätietoisempia tuloksia, ts. antaa alitajunnalle selvemmän ja tehokkaamman käskyn? Ehkä olet tehnytkin jo näin. Lienet myös huomannut kääntöpuolen tai asian “kieltämisen” paradoksin: kun kirjoitan treenin negatiivista vastapoolia (’en halua kirjoittaa….’ jne.), sen positiivinen puoli alkaa puskea väkisin läpi (’haluan kirjoittaa…’).
Iisi - käytkö säännöllisesti läpi kirjoittamaasi? Itselläni nimittäin on se ongelma, että palaan treenikirjoitusvihkoihini aivan liian harvoin. Hyvä niiden kanssa on taukoa pitääkin, jotta (hyvin raaka raaka-)teksti ehtii levätä, mutta uudenvuodenlupaukseni voisi olla palata treeneihini säännöllisesti. Muuten ne unohtuvat ja homehtuvat muistikirjoihin, mikä voi kyllä olla hyväkin asia…
5.1.2009 kello 15:21
Muistiinpanojen kirjaaminen ei yleensä riitä, ne pitäisi muistaa myös käsitellä. Olen omaksunut pienet avolehtiöt päämuistiinpanovälineekseni, koska niihin ei unohdu juttuja niin helposti.
Treenien, ideoiden ja erinäisten pyydystettyjen ajatusten läpi käyminen ja lajittelu pitäisi olla osa viikkorutiinia, mutta täysin en ole siinä vielä onnistunut. Etenkin epäselvällä käsialalla sutatut treenit jäävät aivan liian helposti sikseen.
Täytyy varmaan varata tietty aika kerran viikossa saaliin perkaamista varten…
5.1.2009 kello 19:38
Uuh, saaliin perkaaminen… huonosti on perattu täällä. Silloin kun tiedän, että tekstistä voi tulla jotain ja että se on uudelleenkirjoittamisen arvoinen, kirjoitan sen koneelle pikimmiten. Jos mitään erityistä ei ole raakakirjoittunut, sinnehän jäävät vihkoon muhimaan. Ja kyllä, pitäisi lukea, siellä voi olla jotain. Tai olen siitä itse asiassa varma, että siellä on jotain. Sanoja, kolmen sanan mittaisia kuvauksia, kielikuvia, jotka tahtoisin mukaan johonkin muualle. Mutta mistä ihmeestä riittää aikaa myös raakatekstiensä lukemiseen??
5.1.2009 kello 19:56
Johanna, onko tuo kuuden kohdan sääntö siis Goldbergin vai itsesi?
Mitä Manneriin ja Loogiseen kertomukseen tulee, luulenpa että teksti pikemminkin keskustelee erään filosofin kanssa kuin ottaa kantaa kirjoittamisen täsmällisyyteen, varsinkin kun ko. kokoelmassa heittäydytään varsin laveaan ja käsitteelliseen ilmaisuun.
Joskus on myös parempi sulatella hetken mielessään omia assosioitaan ennen kuin vapauttaa kynän lentoon. Mutta tämä on tietysti paljon kiinni genrestä ja kirjoittajatyypistä.
Tuo yhdessä kirjoittaminen saattaa toimia esim. mainostoimistossa, mutta minun näkökulmastani se kuulostaa - suokaa anteeksi - yhdessä runkkaamiselta. Se ei varmaankaan sovi kaikille.
5.1.2009 kello 20:01
Vielä tuosta kolmoskohdasta: jos kesken kirjoittamisvimman ja -prosessin liiaksi ajattelee yksityiskohtia, on jo pitkälle hävinnyt flow’n. Täsmentää ja korjailla ehtii myöhemminkin.
5.1.2009 kello 23:08
@Kristian - Olet aivan oikeassa, yhdessä kirjoittaminen ei varmasti ole kaikkien makuun. Monet runkkaavat mieluiten oman kammionsa hämärässä. Kokeilla kannattaa silti.
Kirjoittamisesta luodaan helposti hyvin mystifioitu kuva poikkeusyksilöiden yksinäisenä aherruksena, vaikka se antaa mahdollisuuksia myös yhdessäoloon, kannustavaan palautteeseen ja virikkeiden vaihtamiseen. Vaikka teksti on oma, toisilta saa vetoapua ja positiivista painetta.
Hmm, tässä voisi olla aineksia omaksi viestikseen…
6.1.2009 kello 9:45
@Kristian - Treenikirjoittamisen säännöt ovat suoraan Goldbergilta itseltään. Tällaisina, mutta vähän laveampina, ne löytyvät hänen toisesta teoksestaan Avoin mieli. Treenikirjoittamisen hyödyn luettelo on puolestaan mukaellusti omani - Goldberg ei missään listaa treenikirjoittamisen hyötykohtia.
Muiden kanssa kirjoittamisen suurin hyöty on oman kokemukseni mukaan siinä, että on pakotettu kirjoittamaan, kun siitä kerran on sovittu. Kirjoittamisen vastustus voi olla kollektiivisena kovempaa, mutta se on myös joukolla helpompi nitistää. Pelkästään itselle annetut kirjoittamislupaukset raukeavat helpommin, ainakin omalla kohdallani.
On varmasti totta, ettei muiden kanssa kirjoittaminen sovi kaikille. Se vaatii toteutuakseen hedelmällisesti hyvän luottamuksen kirjoittakollektiivin kesken. Sellainen syntyy ajan kanssa ja kaikkien osallistujien valmiudesta panna itsensä ja treenikirjoitustekstinsä alttiiksi. Siinä täytyy uskaltaa epäonnistua ja olla huono muiden edessä. Tehokasta ja kasvattavaa: sen myötä oppii ottamaan oman tekstinsä tai tekstintuottamisensa vähemmän vakavasti ja vähemmän “pyhänä”.
Toinen yhdessä kirjoittamiseen vaikuttava seikka on se, mitä kirjoitetaan. Kukaan meistä ei kirjoita treffeillä valmista tekstiä, mutta usein me työstämme ja etsimme ideoita, syvennämme henkilöhahmojamme, mietimme miljöitä ja mottoja. Ja useimmin pidämme vain yksinkertaisesti hauskaa. “Turhasta” yhdessäkirjoittamisesta syntyy monia hyviä oivalluksia.
6.1.2009 kello 9:52
@Kalle - “Täytyy varmaan varata tietty aika kerran viikossa saaliin perkaamista varten…”
Raakatekstin (tai kirjoittettujen treenien) läpikäymättömyys näyttäisi olevan melko yleistä. Epäilen, että viikon varrella kirjoitettujen treenien perkuu samalla viikolla on liian pian, ellet sitten Kalle tarkoittanut, että varaat kerran viikossa ajan vanhempien treenien läpikäymiselle.
Suosittelen kahta perussääntöä: 1. Treenitekstiä käydään läpi vasta kun sen kirjoittamisesta on vähintään kolme viikkoa. 2. Värikynien ja eriväristen tussien käyttö läpikäynnin aikana on suositeltavaa. Voi valita eri värin eri asioille ja tehdä tekstiin merkintöjä. Punainen: kirjoita tästä enemmän. Vihreä: mielenkiintoinen ajatus. Violetti: Hieno lause. Ja niin edelleen.
Poikkeus sääntöön #1: Treenien tai raakatekstin ei tarvitse antaa levätä lainkaan silloin, kun sitä käyttää pohjana sellaiselle kirjoittamiselle, joka on hyvin muotoutunut tai muotoutumassa (esim. novelli- tai muu käsikirjoitus, joka on työn alla).
6.1.2009 kello 10:01
@Kristian - “jos kesken kirjoittamisvimman ja -prosessin liiaksi ajattelee yksityiskohtia, on jo pitkälle hävinnyt flow’n. Täsmentää ja korjailla ehtii myöhemminkin.”
Olet asian ytimessä. Ajastetussa treenikirjoittamisessa ei ylipäänsä pitäisi (ehtiä) ajatella. Kyse on tavallaan oman kirjoittajaminän näkökulman kouluttamisesta yksityiskohtia havainnoivaksi. Treeniä kirjoittaessa ei voi tehdä mitään väärin. Jos kirjoittaa “muovikassi” täsmentämättä sitä vaikkapa “Siwan muovikassiksi”, ei pidä pysähtyä, vaan jatkaa, antaa mennä. Koska kyllä, täsmentämistä ja korjailua riittää lisää myöhemmin. Mahdollisimman tarkkaan (siis yksityiskohtaiseen) ilmaisuun kannattaa silti pyrkiä, antaa sen tulla, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Useimmiten tarkkuus, yksityiskohdat, tulevat treeneihin luontevasti, itsestään.
8.1.2009 kello 1:57
Ei ole mikään ihme, ettei Rowena Murray maininnut Natalie Goldbergia. Tämä johtuu siitä, ettei Goldberg ei suinkaan keksinyt treenikirjoittamista vaan ainoastaan uuden nimen sille (writing practice). Harjoitus tunnetaan englanniksi myös nimellä freewriting.
Tämä tekniikka esiintyy jo Dorothea Branden vuonna 1934 julkaistussa kirjassa “Becoming a writer”. Lähde: http://www.doyletics.com/_arj1/becoming.htm
Joo, en ole lukenut Branden kirjaa, mutta otin noista asioista selvää, kun aiemmin olin kiinnostunut tuon lajityypin kirjoitusoppaista.
8.1.2009 kello 10:19
@Ristilukki - ämä “tekniikka esiintyy jo Dorothea Branden vuonna 1934 julkaistussa kirjassa “Becoming a writer”. Lähde: http://www.doyletics.com/_arj1/becoming.htm”
Kiitos tiedosta! 1970-luvulla Peter Elbow propagoi myös ‘freewritingin’ puolesta parissakin kirjoitusoppaassaan (mainitsematta em. Dorothea Brandea, muistaakseni). Sittemmin Elbowsta tuli akateeminen kirjoittajakouluttaja. Hän käyttää termiä edelleen, mutta hieman eri tavalla ja hieman eri yhteyksissä kuin noissa seitkytlukulaisissaan.
Ehkä on niin, että hyvät, toimivat pyörät keksitään yhä uudelleen.
PS. (Anekdootteja:) Vuonna 1934 julkaistiin varhaisimpia romaaninkirjoitusoppaita (varhaisin?), Basil Hogarthin The Technique of Novel Writing. (Waltarin Aiotko kirjailijaksi julkaistiin 1935.)
8.1.2009 kello 11:29
Olisi mahtavaa lukea noita todella vanhoja kirjoitusoppaita ja kirjoittaa niistä jonkinlainen yhteisarvio… miten mahtaisi Waltari pärjätä vertailussa?
8.1.2009 kello 19:07
Tämä oli minusta mukavaa luettavaa, kokeilinkin sitä ihan pienesti. Kiitos.
9.1.2009 kello 23:04
@Isopeikko - Hienoa, että uskaltauduit kokeilemaan. Minusta tämä tuntui aluksi typerältä, mutta ehkä viidennellä tai kuudennella kerralla se alkoi sujua. Mitä enemmän treenejä tekee, sitä enemmän hyötyä niistä saa.
11.1.2009 kello 12:30
Minä olen pitänyt noin kuukauden ajan lähes totaalista taukoa kirjoittamisesta, vaikka tuossa syksyllä ja alkutalvesta kirjoitin paljon, usein ja hyvällä mielellä. Sitten jokin tökkäsi. Päiväkirjasta tuli ahdistava, niin myös kirjoityspöydästä. Kirjoittaminen ei tuntunutkaan enää hyvältä. Ja joka tuutista kehotettiinn: “Jos halajat kirjailijaksi, niin KIRJOITA! KIRJOITA!! KIRJOITA!!!” Vähemmästäkin tulee paineita. Lopulta annoin periksi. Hautasin päiväkirjan ja kirjoitusvihkot epämääräisiin laatikostoihin, pois silmistä ja mielestä, odottamaan parempia aikoja.
Tauko taisi tehdä hyvää, sillä viime viikkoina olen jo varovaisesti tuhertanut paperille tarinahahmotelmia. Päiväkirjaan en suostu koskemaan vieläkään, sen aura on liian voimakas. Eräänä päivänä törmäsin netissä NaNoWriMoon. Innostuin. Vertaan omaa mieltäni valkoiseen, ahtaaseen huoneeseen ja NaNoWriMoa mereen. Kun huoneeseen alettaisiin pumpata vettä, se ahdistuisi ja panisi vastaan. Mutta lopulta seinät murtuisivat, ja kaikenlaiset kirjoittamisen estot niiden mukana. En tietenkään voi tietää, olisiko se noin tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta olen päättänyt osallistua tänä vuonna. Katsotaan sitten miten käy.
Löysin tämän blogin juuri vartti sitten. Se tuntuu jo nyt antavan minulle uskoa ja voimaa kirjoittamisen kanssa. Tämäkään merkintä ei vaadi lukijaltaan mitään, vaan opastaa ja neuvoo. On aina ihanaa, että joku antaa luvan luoda roskaa.
Joten - kiitos. Seuraan viestittelyäsi jatkossakin. :)
11.1.2009 kello 18:08
@Salamakissa - Totta muuten, joskus täytyy totaalisesti vaihtaa suuntaa tai ainakin sallia itselleen taukoa, kokeilla jotain uutta. Goldberg puhuu zeniläisittäin apinamielestä, joka on pieni musteläikkä koko suurella ja avaralla taivaalla. Tuon pienen musteläikän sisällä on kaikki ajattelumme ja luova toimintamme, useimmiten. Treenejä voi käyttää hyväksi päästäkseen ylittämään apinamielen rajoitukset.
Kirjoitin blogitekstin optimismista. Se odottaa vielä julkaisuaan tällä sivustolla (tulossa lähiaikoina). Viittaan siinä joka tapauksessa lyhyesti “kaivon täyttämiseen”. Jotenkin viestistäsi tulee sellainen olo, että olet (ollut) sen tarpeessa ja siksi luontevasti pitänyt taukoa kirjoittamisesta. Strategian muutos voi myös tehota - kirjoittaa ihan muuta ja ihan muulla tavalla kuin yleensä. Esimerkiksi päiväkirjan voi kääntää fiktioksi ja kirjoittaa elämänsä (ja kirjoittamisensa) sattumuksista ennen kuin ne ovat tapahtuneet, riippumatta siitä, toteutuvatko ne. Millainen fiktiivinen minä olisi? Miten hän toimisi? Mitä hänelle tapahtuu? Harrastaako hän formulaa tai riippuliitoa?
16.2.2009 kello 17:07
Julia Cameronin lanseeraamat ‘aamusivut’ ovat yksi freewriting-tekniikan muunnelma. Niiden perusidea on, että jokainen päivä aloitetaan kirjoittamalla mitä mieleen juolahtaa, vapaasti ja sensuroimatta.
Ylihuomenna tulee kuusi vuotta siitä, kun kokeilin aamusivujen kirjoittamista. En ole lopettanut.
17.2.2009 kello 13:52
Tämä on innostava blogi. Minusta on ollut hauskaa lukea tuttua asiaa uusin silmin tarkasteltuna. Täällä myös oma kirjoituskärpäseni heräsi blogimerkintöjä lueskellessani talvilevosta ja nyt elvyttelen sitä.
Olen nyt lueskellut viestejä lopusta alkuun päin, mutta tässä kohdassa päätin pitää pienen lukutauon, jotta ehdin sulatella kaiken kivan ja virkistävän.
Niin ja linkkirakkaushaasteeseen olen vastannut jo jokin aika sitten linkkaamalla teidät blogirullaani. ;)
18.2.2009 kello 10:31
@Johanna minäkin - Myös minä olen kirjoittanut aamusivuja jo monta vuotta. Ideana (käytäntöä tuntemattomille) on siis kolme A4-liuskaa tai sivua käsin kirjoitettuna joka aamu. Minulla menee aamusivujen kirjoittamiseen maksimissaan tunti. Aamusivukirjani ovat isoja ja paksuja viivallisia muistikirjoja. Niitä on täynnä jo useampia. Uusi paksu aamusivukirja herättää minussa aina sekä innostusta että pelkoa. Tärkein aamusivuista saamani oppi - monen tärkeän opin ohella - on se, että kun sitkeästi kirjoittaa, päivittäin, kirja aina täyttyy (lue: tulee valmiiksi), kuin itsestään. Se on kirjoittajalle arvokas opetus.
19.2.2009 kello 19:05
@Celia - Kiitos paljon kauniista sanoistasi. Juuri tällaisissa jutuissa haluan blogimme lukijoita jeesaavankin. Toivottasti pystymme tulevaisuudessakin innostamaan sinua. Kirjoittaminen on hieno harrastus, jonka pariin palaa mielellään pitkänkin tauon jälkeen.
12.7.2009 kello 13:23
Voi ahdistusta! Nautin suuresti treenikirjoittamisesta, vaan en osaa päästää itseäni täysin vapaaksi ja rennoksi. Kirjoitan 10, 15, 20 minuuttia kynää nostamatta, mutta silti huomaan hidastavani ajatustani ja mieltäni mutkassa ja risteyksessä aina sen verran, että seuraava lause on järkevä, kielellisesti oikea ja sopii jatkamaan edellistä saumattomasti. Tahtoisin oppia antamaan ylen kirjaseeni! Liekö epäonnistumisen pelkoa, haluan olla niin hyvä, etten edes tarkoituksellisesti osaa kirjoittaa “väärin”.
Bloginne on ihana, minulle aivan henkireikä. Suurkiitos teille kaikille. Jatkakaa ikuisesti.
14.7.2009 kello 20:37
@Nan - Kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista! Olen ongelminesi perusasioiden äärellä. Saan itsekin itseni kiinni editoinnista kesken treenikirjoittamisen, vaikka se on periaatteessa ehdottoman kiellettyä. Lohduttaudun yleensä ajatuksella siitä, ettei treenikirjoittamista oikeastaan lopulta voi tehdä väärin. Älä siis murehdi turhia, mutta pyri samalla tietoisesti “antamaan mennä”. Jos editori iskee päälle, anna iskeä. Älä soimaa siitä itseäsi. Yksi kokeilemisen arvoinen kikka tosin voisi olla sen editoidun ja asiaan sopivan lauseen jälkeen vaihtaa suuntaa ja tehdä asiaton tai epäsopiva lause. Treenikirjoittaminen on kuitenkin se alue, jolla voi antaa mennä ja pitää hauskaa. Siis aivan erityisesti.
14.7.2009 kello 21:29
@Nan - En usko, että teet treenejä mitenkään väärin. Tai sitten teemme molemmat väärin. Tiedän nimittäin itse kirjoittavani käsin niin hitaasti, että yleensä ehdin miettiä tekstiä valmiiksi ainakin seuraavaan pilkkuun ellen pisteeseen asti.
Mutta ei se haittaa. Minulle treenikirjoittamisen suurin anti on siinä, että sen avulla pääsee vireeseen, pystyy ohittamaan sisäisen kriitikon ja saa päässä muhivan ajatukset paperille. Jos koen samalla vapautumista järjen ja tietoisuuden kahleista, se on mukava bonus mutta ei välttämätöntä.
Liiasta järkevyydestä pääsee ainakin osittain eroon kirjoittamalla ei-järkevistä aiheista. Kirjoita treeni siitä, mitä vessanpytty miettii tai millainen on kirjastonhoitajaseepran kesäloma Mallorcalla.
Voit myös kokeilla kirjoittaa kokonaan ilman sanavälejä, välimerkkejä ja isoja kirjaimia, yhtä pötköä vain. Kun teet tätä tarpeeksi pitkään, alkavat virkerajat kyllä hämärtyä.
Lämmin kiitos siitä, että luet blogiamme! Upeaa, että koet sen lisäävän jotain arvokasta elämääsi. Voin vakuuttaa, että sinä olet blogimme lukijana vastavuoroisesti tärkeä osa omaa ihanaa henkireikäämme.
(Tuo kuulosti vähän hassulta.)
25.9.2009 kello 22:11
Melkoista new age -höpinää täällä. Paljon on hyvääkin toki, mutta nuo Goldbergin tekniikat eivät toimi kaikilla.
Minulle esimerkiksi kielioppi on niin olennainen osa tekstiä, että jos alan kirjoittaa väärin ja vielä jätän virheet korjaamatta, ärsyynnyn koko tekstiin, eikä kirjoittamisesta tule enää mitään. Siispä mieluummin kirjoitan hitaammin ja korjailen edetessäni. Yleensä tekstistäni tulee melko valmista yhdellä kirjoittamalla. Editointivaiheessa vähän hienosäädän sitä, mutta yleisesti ottaen sille ei tarvitse enää tehdä paljon, kun sen kirjoittaa kerralla kunnolla.
Minulle ei tuota pienintäkään vaikeutta pitää flow yllä, vaikka korjailisin, täsmentelisin, pysähtelisin lukemaan kirjoittamaani ja viilailisin myös edetessäni.
Tämä vain toisena näkökulmana asiaan. Ei ole vain yhtä tapaa kirjoittaa, eivätkä Goldbergin opit ole aina aukottomia. Moni hyvä kirjoittaja voi hukata ominaisimman kirjoitustapansa, jos alkaa orjallisesti noudattaa ohjeita, jotka eivät tunnu luontevilta.
27.9.2009 kello 15:24
@Väärämieli - On totta, ettei Goldbergin treenikirjoitusmenetelmä (tai mikään muukaan kirjoittamisen tekniikka) ole aukoton tai kaikille sopiva, mutta new age -leima ei mielestäni ole aivan reilu. Goldbergin teokset ovat vielä huomattavan skarppeja ja maanläheisiä verrattuna esimerkiksi Julia Cameroniin.
Elizabeth George suosittelee Write Awayssa, eräässä rationaalisimmista lukemistani kirjoittajaoppaissa, itsensä kaltaisia järjestelmällisiä ja tietoisia kirjoittajia kokeilemaan vapaampaa otetta vaikka vain vaihtelun vuoksi.
Se, mitä mitä kerrot omasta kirjoittamisestasi, tuo mieleen Petri Tammisen työskentelytavan. Hän kertoo etenevänsä virke kerrallaan kuin muurari, joka asettelee huolellisesti tiilen toisensa perään. Eteenpäin ei vain pääse, elleivät edeltävät sanat ole oikeassa järjestyksessä. Tämä on tietysti käypä lähestymistapa muiden joukossa. (En kyllä muista, kirjoittaako Tamminen novelleistaan uusia versioita. Yleensä lepuuttaminen ja muokkaaminen on hyödyllistä, vaikka ensimmäinen vedos tuntuisi kuinka hyvältä - mutta ei välttämättä aina.)
Kiitos kiinnostavasta kommentista!
27.9.2009 kello 20:03
No myönnettäköön, tuo new age -heitto oli harkitsematon. Pahoittelut siitä. Kyllä Goldbergin opeissa ilman muuta paljon hyödyllistä ja hyvääkin on. Etenkin hänen tapansa motivoida kirjoittajaa vapautumaan kirjoittamisen esteistä on aivan verrattoman hienoa luettavaa. Itsekin ammensin Goldbergista paljon kirjoittamiseni alkuvaiheessa. Hienoa, että tuotte hänen ajatuksiaan esille myös Goldbergiin perehtymättömille!
Olen samaa mieltä siitä, että muokkaus parantaa tekstiä. Kun kirjoitin saavani aikaiseksi “valmista” tekstiä kerralla, tarkoitin, että siihen jää hyvin vähän rakenteellisia tai kieliopillisia asioita muutettavaksi - yksityiskohtien täsmennyksiä ja sen sellaista viilausta toki aina jää.
Myönnän, että joskus flow tempoo kuin villihevonen ja yrittää repiä minut mukanaan kieliopillisista ja muista virheistä huolimatta, mutta kielioppineuroottinen puoleni onnekseni suitsii sitä, jotten unohtaisi, mihin olinkaan tekstilläni pyrkimässä.
6.10.2009 kello 17:57
Hih, uskallaudun vihdoinkin kommentoimaan. Mitäs siitä panttautumaan.
Juu, aloitin juuri tässä tälläisen treenikirjoittamisen. Eli kirjoitan bussiin päästyäni lyhyen tekstin. Ei siis ihan tässä oleva juttu, ilmeisesti.
6.10.2009 kello 20:13
@Garrett - Hyvä, kun uskaltaudut. Meistä on aina hurjan hauskaa kuulla, jos viesti herättää ajatuksia. Bussissa kirjoittamisessa on kyllä aivan omanlaisensa fiilis. Matkalla olon tuntu ja vaihtuvat maisevat selvästikin inspiroivat.