Kirjoittaminen on yhtä leikkiä

2.2.2009, kirjoittanut Iisa

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Mielikuva himokirjoittajasta on kotitietokoneella nurkassa väkertävä hyypiö, joka ärähtää, jos joku kehtaa tulla häiritsemään taiteellista luomistyötä.

Mutta totta on sekin, että kirjoittaminen tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia rikastuttaa sosiaalista elämää ja tuoda itsen ja kavereiden tai kumppanin väliseen kanssakäymiseen leikkiä ja dramatiikkaa.

Kimppakivaa

Mikään ei ole hauskempaa kuin treenikirjoittaa yhdessä. Jos sattuu kuulumaan mukavaan kirjoittajista koostuvaan porukkaan, voi kokoontua yhdessä suoltamaan paperille mitä mieleen sattuu. Valita yhteisen aiheen ja kirjoittaa kymmenen minuuttia kynä sauhuten. Ja lukea aikaansaannokset session päätteeksi ja nauraa häpeämättömästi sekä omalle että muiden teksteille.

Hyödyllistä ja hauskaa on myös kaivaa muistin lokeroista vanha kunnon mustalaisen päiväkirja, ala-asteiän pettämätön huvitus. Yksi kirjoittaa paperille tarinan pari ensimmäistä lausetta, taittaa paperin ja toinen kirjoittaa perään jatkoa. Absurdiutta ja yllättäviä merkitysyhteyksiä ei voi välttää. Toimi myös kostean lauantai-illan seurapelinä.

Mustalaisen päiväkirjaa voi myös varioida surrealistien Ihana raato -leikillä, jossa tekniikka on sama, tekstin sijasta vain piirretään kuva – pää, keskivartalo ja jalat. Jalkojen laatija voi keksiä paloittain muodostuvalle henkilölle nimen ja ammatin ja mitä lie muuta mieleen sattuu.

Omassa lapsuudessani suurimmiksi luomistöiksi meidän sisarusten välillä – siis kovimman naurunremakan aiheuttajiksi – muodostuivat vaikuttavat henkilöhahmot nimeltään Aliupseeri ja Äijä jolla oli läskit jalat.

Huvia junamatkoille

Sanataituruutta kehittävät pelit kuten Alias, Scrabble ja Rappakalja ovat liian massiivisia junamatkoille mummolaan. Ikävystyttäville reissuille voi kopioida kevyesti kuljetettavan pelin, jonka idea on varastettu joulumarkkinoilla kojua pitäneeltä älypelien rakentajalta.

Ei tarvita kuin pahviympyrä, jonka laitoja kiertää liuta kirjaimia, joiden vieressä on reikä. Ympyrän keskeltä lähtee naru, jonka päässä on reikiin istuva tappi. Jos peli sovitaan alkavaksi vaikka R-kirjaimesta, on keksittävä sana jossa on mahdollisimman monta R-kirjainta. Jos keksii esimerkiksi karvaturrin, pääsee kolme reikää eteenpäin seuraavaan kirjaimeen.

Luovuutta elämänkumppanuuden varjolla

Pariskunnilla, etenkin jos he elävät samassa huushollissa, on lukuisia mahdollisuuksia harjoittaa kirjoittamista keskenään. Tunnen avopuolisoita, jotka kirjoittavat toisilleen post it -lappuihin lyhyitä viestejä – muutakin kuin kauppalistoja ja ”vie roskat” -tyyppisiä sutkautuksia – ja jättävät niitä sinne tänne toisen löydettäväksi.

Askel luovuuteen voi käydä myös lähikaupan kautta. Eräänä päivänä kaiuttimista soinut Neljän Ruusun kertosäe ”palava maa, valuva taivas huutavat kunniaa ja Jumalaa” juuttui mieleen kuin närkästyttävä takiainen. Mitä häh? Mitä soopaa, pitäisikö noiden sanojen muka tarkoittaa jotain?

Ryhdyimme kumppanini kanssa keksimään vielä huonompia laulunsanoituksia – mikä oli erittäin haastavaa ja osoittautui lopulta mahdottomaksi. Mutta hyvänä pastissiharjoituksena se toimi oivallisesti. Ja kadotti Neljän Ruusun mielestä, ainakin toistaiseksi.

Sanapelit ja arkipäivän surrealismin viljely tuskin luovat hyvää kirjallisuutta, mutta ne vievät ainakin kirjoittamisen pois pelkästä yksinäisestä puurtamisesta.

Samankaltaisia pelejä voi keksiä loputtomasti. Mikäli on ehdotuksia, antaa palaa!

viesti aiheesta tavat & työskentely

8 kommenttia

  1. Anjushka

    Tämä ei ole ehdotus, mutta koettu hurmos. Proosan tunnilla tehty tehtävä, jossa jokainen ringissä kirjoitti alun. Seuraava kirjoitti siihen kielteisen käänteen, paperi käännettiin (mustalaisen kirje?) seuraava positiivisen, taas negatiivinen jne. Jokainen näki siis vain edellisen tekstin. Kun tarina saavutti aloittajan, se luettiin ääneen. Kaikki tarinat eivät olleet loogisia, mutta appajee se oli hauskaa, ja luovuutta se kehitti. Hoplaa. Muistan vieläkin sen naurun (omani) kun Valto oli jo pienenä päättänyt, että hänestä tulisi suuri kirjailija. “Harmi vain, että Valtolla ei ollut käsiä.”

  2. Kalle

    Lisäisin listaan vankan vakiosuosikkini sana kerrallaan -tarinan. Siinä osallistujat kertovat tarinan lisäämällä siihen vuoron perään yhden sanan. Tämä harjoittaa kuuntelemistaitoja etenkin isommassa porukassa. Kaksistaan pelatessa on puolestaan hauskaa yrittää pakottaa tarina kohti haluamiaan tapahtumia.

    Valtolle jaettiin kyllä huonot kortit, ei voi muuta sanoa.

  3. Iisa

    Heh, voi Valto parkaa. Sana kerrallaan -tarinaa voi myös varioida hard coremmalla versiolla, kirjain kerrallaan -tarinalla.

  4. Pyrrhus Darwin Castello

    Jokaisesta väliotsikosta tuli mieleen seksi :P

  5. Kalle

    @Iisa - Kärsivällisyys riitti kahden henkilön kirjain kerrallaan -haikuun:

    aamu tallaa, ai
    hitaasti aloita en
    hätä on suuri

    Kun joutuu laskemaan tavuja ja pitämään lukua kirjaimista, on yllättävän vaikea muistaa, mitä juuri äsken sanoi. Paperi olisi paikallaan.

    @Pyrrhus Darwin Castello - Kaksimielisyys on ilomme, oudot mielleyhtymät intohimomme.

  6. Lenko

    Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmestynyt joitakin roolipelien kehitelmiä, joissa juonta ei rakenna pelinjohtaja etukäteen vaan jokainen pelaaja vuorollaan. Pelimekaniikan tavoitteena on nimenomaan tukea tarinan kertomista. Tapahtumat syntyvät pelin luoman karkean rungon ja pelaajien mielikuvituksen yhteistuotteena. Teemat peleissä eivät ole perinteisiä fantasiaseikkailuja ja pelaaminen sopii mainiosti aikuisille - jos eivät vielä ole kasvaneet umpimielisiksi pökkelöiksi. Hyvässä seurassa pelaaminen/tarinointi on paitsi hauskaa myös kehittävää. Voin suositella.

  7. Kalle

    @Lenko - Hyvä pointti. Olenkin miettinyt, että kirjoittajat pääsisivät varmaan aika helposti jyvälle jostain Parhaasta katseluajasta tai Vuoren velhosta – siksi paljon nämä uuden aallon omakustannepelit kysyvät samoja taitoja kuin proosan kirjoittaminen. Ehkä oman viestinsä arvoinen aihe?

  8. Iisa

    Hyvä idea, pelien ja kirjoittamisen yhteydestä saisi kiinnostavan blogiviestin. Tällaisista peleistä on hankala saada tietoa, ellei ole perillä roolipelien maailmasta. Kuulostaa jännältä!

    Kalle, tuo kirjain kerrallaan -haikunne on nerokas. Aamuhetki hätineen on tallennettu ikimuistoisesti. Samalla runo todistaa, että tarinapeli saattaa tuottaa jopa ihan järjellisiä ajatuksia (mistä en lainkaan ollut vakuuttunut)…

Kommentoi!

Mistä on kysymys?

Kirjoittajatreffit on terävä asiablogi kirjoittamisesta, kirjallisuudesta ja kirjoittajaelämästä.

Tietoa, neuvoja, kokemuksia, virikkeitä ja punnittuja ajatuksia kerran viikossa. Pysy menossa mukana tilaamalla viestit rss-syötteenä.

Kommentteja tervehditään ilolla, ja posti kulkee osoitteeseen toimitus (ät) kirjoittajatreffit.net.