Mikä tekee blogista lukemisen arvoisen?
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, millaiset blogit ovat lukemisen arvoisia: mitkä ominaisuudet saavat meidät kiinnostumaan täysin tuntemattomien ihmisten puheenvuoroista ja palaamaan kerran toisensa jälkeen kuuntelemaan niitä.
Kiinnostukseni syyt ovat pohjimmiltaan itsekkäät. Haluan itse osata kirjoittaa nimenomaan sellaista blogia, josta muutkin saavat jotain irti. En ole kovin kiinnostunut itselle kirjoittamisesta, mutta viestinnän ja julkaisemisen välineenä blogit innostavat minua tavattomasti. Nähdäkseni blogi on kenelle tahansa kirjoittavalle ihmiselle hyvä keino saada äänensä kuuluviin – kunhan osaa suunnata sanansa oikein.
Koetin ilmaista oman näkemykseni mahdollisimman tiivisti ja päädyin muotoilemaan viisi henkilökohtaista kriteeriä lukemisen arvoiselle blogille. Oli blogin aihe, tyyli tai tarkoitus mikä tahansa, sen on täytettävä nämä ehdot saadakseen pysyvän paikan lukulistaltani:
1. Blogin täytyy lisätä jotain arvokasta elämääni. Se tarjoaa säännönmukaisesti vastinetta vaatimalleen huomiolle: kiinnostavaa tietoa, elämääni helpottavia ratkaisuja, viihdettä, elämyksiä, oivalluksia, ajattelemisen aihetta, inspiraatiota…
2. Blogin täytyy kommunikoida. Sen sisältö on tarkoitettu luettavaksi ja ymmärrettäväksi. Siitä välittyy kirjoittajan halu jakaa kanssani jotain merkityksellistä. Sen lukeminen tuntuu siltä, kuin kirjoittajalla olisi minulle tärkeää sanottavaa.
3. Blogin täytyy olla huolella kirjoitettu. Se ei ota kielellisiä vapauksia ymmärrettävyyden kustannuksella. Sen esittämät ajatukset on maltettu kehitellä kunnolla, ja ne esitetään selkeästi ja havainnollisesti, ehkä hauskastikin.
4. Blogilla täytyy olla vahva identiteetti. Sillä on suhteellisen keskittynyt ja pysyvä aihepiiri. Sen kirjoittaja puhuu itselleen tärkeistä asioista tunnistettavalla äänellä, vakuuttavasti ja riittävän persoonallisesti. Siinä näkyy kirjoittajan intohimo aiheeseensa.
5. Blogin täytyy olla julkaisuteknisesti moitteeton. Siinä kappaleet ja kuvat on aseteltu verkkotekstin vaatimusten mukaisesti. Se noudattaa keskeisiä standardeja ja on tilattavissa rss-syötteenä. Sen ulkoasu miellyttää silmää.
Kriteereistä käytännöksi
Bloggaajana katson omaa listaani ja näen sen haasteena: jos haluat lukea tällaista blogia, älä tyydy itse vähempään.
Tulevissa viesteissä haluan avata listani kohtia lisää ja pohtia, miten lukemisen arvoista blogia sitten käytännössä oikein kirjoitetaan. Haluan puhua mm. siitä, miksi jotkin viestit saavat enemmän kommentteja kuin toiset, mistä hyvät blogiviesti-ideat tulevat ja miten bloggaaja voi paremmin tavoittaa lukijansa.
Jos olet kiinnostunut bloggaamisesta, nyt on siis hyvä aika lisätä Kirjoittajatreffit Blogilista-suosikiksi tai tilata rss-syötteemme.
Kuulisin myös mielelläni, miltä listani sinusta vaikuttaa. Onko siinä perää? Tekisitkö siihen lisäyksiä? Miltä oma listasi näyttäisi?
viesti aiheesta bloggaaminen
23.2.2009 kello 9:44
Osa kriteereistäsi on keskenään ristiriitaisia. Tai voivat olla katsottaessa asiaa muualta kuin juuri sinun kantiltasi. Mieti kohtia 1 ja 3 jonkun muun kannalta, vaikka mainostoimiston copyn, joka ottamalla kielellisiä vapauksia saa asiakkaansa kiinnostumaan.
Kohdassa 5 ajat blogia raameihin vaikka kohdassa 1 haluat inspiraatiota. Ne eivät tietenkään sulje toisiaan pois, mutta mietipäs aloittelevaa blogistia, verkkokirjoittajaa. Haluatko nostaa esitysmuodon vaatimukset sisällön edelle?
Noh, jokaisessa kohdassa on ajatusta. Kohdentaisin ne kuitenkin pääosin vakiintuneille blogeille enkä asettaisi niitä aloittelevan haasteeksi. Paitsi. Paitsi silloin kun blogin taustalla on ammattimaisesti toimivat kirjoittajat, tai blogia käytetään markkinointivälineenä.
Puhut kommunikoinnista 2. kriteerissäsi. Mietin mitä tarkoitat. Ajatteletko että luet blogia silloin kun saat siitä sitä jotain merkityksellistä? Kommunikointi on kuitenkin kahden suuntaista, luulen. Mitä annat lukemallesi blogille? Kommentoitko? Kuten tiedät, blokikirjoituskin syntyy vasta lukemisen hetkellä. Jaatko sen kokemuksen kirjoittajan kanssa?
Väitänkin, että nuo kriteerisi voidaan tiivistää yhteen kriteeriin. Blogi on seuraamisen arvoinen niin kauan kun siltä saa enemmän kuin sille antaa, subjektiivisesti mitattuna. Tämä sama sääntö pätee kaikissa ihmisen suhteissa. Ja sisältää sekä antamisen että saamisen. Lisäarvon.
Saa olla eri mieltä.
23.2.2009 kello 10:16
Tutun oloinen lista. Kannattaa verrata esim. tähän http://www.43folders.com/2008/08/19/good-blogs
Visuaalinen ilme on tärkeä! Vuodatus.net -palvelusta löytyy niin kamalan näköisiä, että ei todellakaan tee mieli lukea mitään.
23.2.2009 kello 14:44
@Isopeikko - Kiitos kommentistasi! Tartun lyhyesti ja selvennysaikein pariin kohtaan:
Kohdassa 5 ajat blogia raameihin vaikka kohdassa 1 haluat inspiraatiota — Ajattelen, että onnistuakseen inspiroimisessa tekstin täytyy ensin tulla luetuksi. Teksti, joka on kirjoitettu ilman riittäviä kappalejakoja, epäselvällä fontilla ja vilkkuvalle taustalle, ei käytännössä tule netissä luetuksi. Aloitteleva bloggaajakin tekee itselleen palveluksen perehtymällä verkkokirjoittamisen hyviin käytäntöhin. Ne ovat aika järkeviä ja ne perustuvat siihen, miten verkossa luetaan. Ne eivät ole kahlitsevia sääntöjä vaan tarkoituksen mukaan sovellettavia ohjeita.
Puhut kommunikoinnista 2. kriteerissäsi. Mietin mitä tarkoitat. — Tarkoitan tässä ensisijaisesti yksisuuntaista kommunikointia, ajatusten esittämistä lukijalle tavalla, joka auttaa häntä ymmärtämään. Kaksisuuntainen kommunikointi (kommentointi ja kommentteihin vastaaminen) ei yleensä onnistu, ellei viesti itsessään ensin tavoita lukijaa.
Blogi on seuraamisen arvoinen niin kauan kun siltä saa enemmän kuin sille antaa, subjektiivisesti mitattuna. — Tämä on erinomainen kiteytys. Minua kiinnostaa myös, mitä erilaisia asioita eri blogeista saa, ja mitä bloggaaja voi tehdä, jotta hänen blogistaan saisi entistä enemmän.
Haluaisitko avata tuota ensimmäistä kappalettasi vähän? Millaisesta ristiriidasta tarkkaan ottaen puhut?
@Kaisa Kyläkoski - Kiitos, hyvä löytö! Suosittelen lämpimästi myös Merlin Mannin esitelmää bloggaamisesta (hyvyys alkaa viiden minuutin kohdalla).
Olen samaa mieltä blogien visuaalisen ilmeen tärkeydestä. Ulkoasun täytyy miellyttää silmää tai vähintäänkin olla raapimatta sarveiskalvoja kuin liian pitkäksi aikaa päähän unohtuneet piilolasit. Visuaalinen ilme kertoo osaltaan bloggaajasta ja hänen suhteestaan lukijaan: kannattaa antaa itsestään osuva kuva.
23.2.2009 kello 22:12
Kallen listasta ymmärrettyä.
Kiinnostavan blogin täytyy tarjota lisäarvoa elämään, sanoa merkityksellinen sanottavansa selkeästi, omaäänisesti, luettavasti.
Niinpä niin. Voin kyllä nuo allekirjoittaa. Enkä edes näe argumenteissa pahemmin ristiriitoja. Mutta minähän kävelenkin (nykyisin yhä enenevästi) vaaleanpunaiset positiivarilasit nenälläni. No, oikeasti ne ovat oranssit. Eli kritiikkiä on vaikeaa - melkein mahdotonta - antaa tässä mielentilassa. (:
Mutta kyllä vinkeät mielipiteet hyvin perusteltuina iskevät täysillä. Asiaa täytyy olla, jotta kiinnostun, mutta huumoria - ja tiettyä rentouttakaan - ei minusta pidä unohtaa.
Huomaan myös, vaikken olekaan mikään tosi-tv:n yms. ystävä, että kiinnostun helpommin blogeista, joiden pitäjien (blogiin kirjoittajien) taustoista tiedän jotain. Vaikken tunnustakaan tykkääväni tirkistelystä, se, että tunnen (tai edes kuvittelen tuntevani) kirjoittajan, tai minulla on edes jonkinlaista taustatietoa hänestä, innostaa lukemaan. Ja tutustumaan samalla kirjoittajaan hänen kiinnostuksenkohteidensa, mielipiteidensä ja esittämistapansa avulla. Minusta on kiva tuntea ihmisiä, verkottua jne.
Hahhaa. Lainaus What makes for a good blog -tekstistä: “Hyvä blogi saa sinut haluamaan perustaa oma blogi.” Joopa joo. Ehkä niinkin. Tai sitten oikein hyvä blogi nostaa riman aloittaa bloggaaminen niin korkealle, että aloittaminen on melkein mahdotonta. Kröhöm.
25.2.2009 kello 12:29
Hyvä lista, voin allekirjoittaa kaikki kohdat. Seuraan itse tyyliblogeja ja olen luopunut monen lukemisesta jo alkuunsa tolkuttoman kielen tai ärsyttävän ulkoasun perusteella. Tärkeintä on tietysti sisältö (senhän takia näitä kai luetaan), mutta koska kaikin puolin onnistuneita blogeja löytyy paljon, ei ylenmääräistä kökköyttä millään osa-alueella oikein jaksa sietää.
25.2.2009 kello 15:29
@Tarja S - Kiinnostavan blogin täytyy tarjota lisäarvoa elämään, sanoa merkityksellinen sanottavansa selkeästi, omaäänisesti, luettavasti.
Tämäkin on erinomainen kiteytys, kiitos. Olette neroja. Myös: jonkinlainen suhde blogin kirjoittajaan on tosiaan tärkeä juttu. Liikaa en halua bloggaajasta tietää mutta sen verran, että saan muodostettua kuuntelemastani ihmisestä jonkinlaisen käsityksen (kuuntelemisen arvoisena) tyyppinä. Mari Koo puhui vastikään asiaa sivuten.
Minulle on toisaalta myös tärkeää säilyttää tietty etäisyys. Olen ärsyyntynyt moneen bloggaajaan, joka on paljastanut itsestään vastenmielisiä asenteita ja ajattelutapoja. Tämä voi pilata suhteeni blogiin, jonka asiasisällöstä olisin muuten kiinnostunut.
@Jenni - Haa, totta. Minua ei ärsytä puhekielisyys tai runsas tunnesanojen käyttö, mutta selkeät huolimattomuusvirheet ja jaarittelu eivät ole kohteliaista. Voitko mainita pari tyylibloggaajaa, jotka kirjoittavat mielestäsi erityisen hyvin?
25.2.2009 kello 16:27
@Kalle - Kysyit ristiriidoista. Näin yhdenlaisen ristiriidan siinä, että kohdassa kolme torppaat kielellisten vapauksien ottamisen ja puolivalmiin sanottavan esiin tuomisen. Kohdassa yksi taas kaipaat elämyksiä ja inspiraatiota, oivalluksia. Viittaan esimerkkinä suosittuun verkkohauskaan : lääkärien sanelut ovat verrattoman huolimattomana kielenkäyttönä ainakin joitakuita inspiroivia. Toinen esimerkki voi olla mainosmaakareiden halu luoda uusia merkityksiä sanoille: kuvittele vaikka kameralla.
Noh, ehkä tuo ristiriita ei ole niin selkeä. Aiemman kommenttini perusviesti on oikeasti kaksitasoinen: 1) blogin kirjoittaminen poikkeaa painettavan tekstin kirjoittamisesta, joten siihen on ihan omat säännöt ja tilaa on vaikka minkälaiselle tekstille. 2) Millään säännöillä ei pidä nostaa aloittelevan kirjoittajan kokemaa rimaa niin ylös että aloituspäätös jää tekemättä. Toki sääntöjä voi käyttää vaikka kauppatieteiden tuntemana “alalle tulemisen esteenä”, joiden tarkoitus on rajoittaa kilpailua.
Sen myönnän, että “ammattilaisilta” odotan laatua niin sisällössä kuin esitystavassakin. Kuitenkin suuri osa kirjoittajista on muita kuin tekstiammattilaisia. Ja ehkä he siksi pystyvät tarjoamaan uusia herätteitä. Ja kehittymään vaikka katsomalla mallia ammattilaisista.
Kysynpä vielä. Millä perusteella valitset ympäristön verkkokeskusteluillesi? Tahdotko hyvin toimitetun vai kelpaisiko himpun anarkistinen?
Ai niin. Kiitos linkeistä, olivat miälenkiintoisia.
25.2.2009 kello 17:50
@Isopeikko - En itse asiassa torppaa kielellisten vapauksien ottamista sinänsä – ainoastaan sellaisten vapauksien, jotka vaikeuttavat viestin ymmärtämistä. Huolimattomuus tuottaa joskus hauskoja assosiaatioita, mutta ei sitä silti voi oikein ohjeeksi suositella. (Esimerkiksi Sanaleikkiblogissa tällaiset kielikukkaset saavat ansaitsemansa huolenpidon.)
blogin kirjoittaminen poikkeaa painettavan tekstin kirjoittamisesta, joten siihen on ihan omat säännöt ja tilaa on vaikka minkälaiselle tekstille – Tilaa tosiaan on! Vertaan bloggaamista mielelläni toiseen kiinnostuksenkohteeseeni, julkiseen puhumiseen: aivan kuten puhuja voi olla kiinnostava puhuja hyvin monella tavalla, myös bloggaaja voi tavoittaa lukijansa lukemattomin eri tavoin.
Bloggaamisen aloittamisesta ei kannata tehdä itselleen kohtuuttoman vaikeaa, mutta toisaalta ripaus kunnianhimoa ei sekään haittaa. On selvää, ettei yksikään blogi voi täyttää mainitsemiani kriteerejä välittömästi, mutta pidän niitä hyvinä tavoitteina kenelle tahansa, joka haluaa kehittää blogistaan lukemisen arvoisen.
Millä perusteella valitset ympäristön verkkokeskusteluillesi? Tahdotko hyvin toimitetun vai kelpaisiko himpun anarkistinen? – Ratkaisevinta on keskustelutahto. Jotta mielenkiintoni pysyy yllä, täytyy toisten keskustelijoiden olla halukkaita kuuntelemaan, rakentamaan uutta toistensa ajatusten varaan ja pitämään mielessään keskustelun tarkoituksen (olisi se sitten yhteinen hassuttelu tai maailman nälkäongelman ratkaiseminen). Tällaista tahtoa voi löytyä hyvin monenlaisista ympäristöistä, toimittaminen ei yleensä takaa mitään.
26.2.2009 kello 16:35
Omat blogini ovat ehkä siittä vähän huonoja (toisen ulkoasu oranssissa värikyläisyydessään ainakin on), että nissä keskitytään aika marginaali ilmiöhin. Tai no, uudemman blogini eka postaus Ed Hardy:sta ei ehkä ole marginaali ihmisestä, mutta se mitä hänestä tarjoan, siis tietoa, ei kauhean monelle ole tiedossa. Jos edes kiinnostaa. Mutta tiedän, että joitakin kiinnostaa joten siksi teen sitä.
Kai sitä voisi tämän valossa miettiä, että kuinka moni kirjoittaa blogejaan, tai jotkin blogin osa-alueet sillä silmällä, että ne huomioidaan jossain “blogien jumaluus” listauksessa?
Itse omaan paskan kieliopin ja varmaan jotain muuta yhtä halveksittavaa, mutta ei se minua oikeasti niin paljoa häiritse.
Blaa blaa blaaa, jne jne jne :)
26.2.2009 kello 18:20
@Pyrrhus Darwin Castello - Itse asiassa Moni bloggaamisguru sanoisi, että olet vain valinnut kohdeyleisösi tarkasti. Mielestäni blogi toimii parhaiten nimenomaan silloin, kun bloggaaja puhuu intohimon kohteestaan rajatulle määrälle ihmisiä, joita hän oikeasti arvostaa. “Kaikkia kaikille” -lähestymistapa ei tee blogista kiinnostavaa.
Listoille pääsemisen arvo on siinä, että siten voi tavoittaa lisää kiinnostuneita ihmisiä. Listasijoitukset eivät todellakaan kerro koko totuutta siitä, miten paljon mikäkin blogi lukijansa elämää rikastaa.
Keep it up!
1.3.2009 kello 16:39
Mielenkiintoista bloggauksessa on se, etta vaikka kavijamaara tasaisesti nousee silti kommentit tulevat periaatteessa pienelta porukalta.
Oman yleison saaminen vie aikaa mutta se vaatii myos bloggaajan omaa aktiviteettia hakea yleisoa.
Kommenttien kautta kommentoijan blogiin vie usein toiselle puolelle maailmaa, aivan erilaiseen blogimaailman mista alunperin lahti liikkeelle.
Kun tuota jatkaa muutaman tunnin on maapallo seka moni blogi tullut tutummaksi.
Jattamalla itse kommentin on isompi mahdollisuus saada yksi uusi lukija kuin jattaa kommentoimatta…
Kylla blogeja on niin moneen menoon kuin pitajia.
Yritan itse lukea kaikenlaisia blogeja. Noin joka arkipaiva yritan loytaa 2- uutta blogia joihin jatan kommentin.
En valttamatta pida bloggaajan ‘kaikista’ ominaisuuksista mutta kukaan meista eika blogeista ole taydellinen. Loistavia on paljon!
1.3.2009 kello 19:51
Niin, hyvän blogin määritteleminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin hyvän musiikin tai elokuvan. Jossain toisessa elämänvaiheessa ja mielentilassa voi kolahtaa aineisto, joka voi joskus myöhemmin hämmästyttää: ai tästäkö niin tosi paljon tykkäsin?
Joku blogi voi aluksi vaikuttaa tosi innostavalta, mutta aikojen kulussa tuntuu vain toistavan itseään.
Sitten tähän tuntemiseen:
olen tavannut paljon bloggaajia, ja myönnän lukevani monia blogeja siksi, että tiedän, kuka blogia kirjoittaa. Joukossa on varmasti tuotoksia, joita en seuraisi ilman tätä IRL-kontaktia, mutta nämä blogit siis toimivat yhteydenpidon kanavina.
Ulkoasua en näe itse kovin merkittävänä, koska seuraan blogit rss:n kautta. Tietysti jos ulkoasu tökkii, niin se tilaamisen kynnys on korkeampi.
Tässä tekstissäsi nyt tietysti Kirjoittajatreffien mukaisesti viitattiin vain kirjoitettuihin blogeihin? Seuraan myös jonkin verran kuvablogeja ja sarjakuvablogeja, ja niissä tietysti pätevät sisällöllisesti samat aatokset, mutta kuvallinen ilmaisu tuo toisen ulottuvuuden.
Pidän monissa blogeissa tietysti spontaaniudesta. Jos läpi näkyy iika laskelmointi ja lukijoiden kalastelu, niin se häiritsee tätä spontaaniuden tunnetta. Tietty “arjen rosoisuus” sopii haircut-blogiin. Asiantuntijablogissa ykkösenä on tietysti sisältö ja se, miten asiansa ilmaisee.
4.3.2009 kello 21:51
@BLOGitse - Kyllä, Olen samaa mieltä kaikesta! Rosot antavat blogille persoonallista. Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla. Täydellisyys on oikeastaan tylsää ja luonnotonta.
@Mari Koo - Kiitos kommentistasi! Tuo spontaanius on kiinnostava huomio, ja se varmaan liittyy siihen, miten lukiessa on usein tärkeää saada jonkinlainen vainu oikeasta ihmisestä, äänestä sanojen takana. Bloggaamisella on minusta hyvin paljon yhteistä (julkisen) puhumisen kanssa, ja usein kiinnostavaa blogiviestiä lukiessaan pystyykin kuvittelemaan sen puhetilanteena: miten bloggaaja rytmittää virkkeitään, miten painottaa sanojaan, kumartuu keittiön pöydän yli sanoakseen juuri minulle jotain tärkeää. Tällainen välittömyys vaatii rehellisyyttä ja harjaantumista mutta se on hyvin voimakas tapa kirjoittaa.
5.3.2009 kello 10:08
@Kalle - Voitko mainita pari tyylibloggaajaa, jotka kirjoittavat mielestäsi erityisen hyvin?
Valitsen kaksi ensin mieleen tulevaa: Oi ihanan turhamaisuuden Kirsikka pohtii hauskasti ja persoonallisesti. (swim)suit issuesissa viehättää puolestaan kirjoittajan taito käsitellä nasevasti paitsi muotia, myös populaarikulttuuria.