Musiikkia, kiitos – mutta ei kirjoittaessa
Eräs ystäväni kertoi kirjoittavansa mieluiten lempiartistinsa Michael Jacksonin tahtiin. Michael tuo kuulemma kirjoittamiseen hyvän, energisen otteen.
Musiikki on minullekin tärkeää. Kuuntelen sitä, kun tiskaan, kun istun bussissa tai kun tanssin yksin ympäri asuntoani. Kun kirjoitan, suosin kuitenkin hiljaisuutta, ja mielimusiikkiani välttelen erityisesti: Jippua kuunnellessa alkaa itkettää, CSS:n tahtiin tekee mieli tanssia ja Au revoir Simone saa väistämättä hyvälle mielelle.
Näillä tunteilla ei ole välttämättä ole tekemistä sen kanssa, mitä kulloinkin olen kirjoittamassa. Lempibändin kappaleisiin liittyy niin monia muistoja, mielikuvia ja tunteita, etten halua sekoittaa niitä työn alla olevaan tekstiin.
En kuitenkaan väitä, etteikö musiikista voisi olla kirjoittaessa apua. Seuraavassa listaan kirjoitusmusan hyötyjä ja haittoja.
Miksi kyllä?
- Musiikilla voi sulkea ympäristön häiriöäänet ulkopuolelle. Kirjoittaminen sujuu paremmin Mozartin kuin naapurin pariskunnan huutokonserton tahtiin. Julkisessa tilassa, kuten junassa tai kahvilassa, kirjoittaja voi musiikilla eristää itselleen oman nurkkauksen.
- Musiikin avulla voi eläytyä henkilöiden tunteisiin tai tekstin miljööseen. Joskus musiikin kuuntelu voi olla tarpeellista taustatutkimusta. Jos novellin päähenkilö on intohimoinen Elvis-fani, on kirjoittajankin hyvä tuntea kyseistä musiikkia.
- Musiikki voi olla osa kirjoitusrituaalia: Levy soittimeen, sormet näppäimille. Kun kirjoittaminen tuntuu vaikealta, voi tehdä itsensä kanssa sopimuksen kirjoittaa niin kauan, kuin levyn kestää soida läpi.
Miksi ei?
- Kirjoittaminen vaatii keskittymistä, ja joillekin keskittyminen on helpointa hiljaisuudessa. Tällöin korvatulpat ovat kuulokkeita parempi vaihtoehto.
- Musiikki vaikuttaa kuulijaansa, vaikkei sen kuunteluun tietoisesti keskittyisikään. Kuten sanottu, musiikin herättämiä tunteita ja mielikuvia voi käyttää hyväksi, mutta toisinaan ne saattavat olla myös häiriöksi.
- Lauletun musiikin kuunteleminen vie kirjoittajan huomion helposti kappaleen sanoituksiin. Toisen tekstin kuunteleminen häiritsee omaa kirjoittamista vielä enemmän kuin pelkät äänet.
Olen siis itse tullut siihen tulokseen, että nautin kirjoittamiseni mieluiten ilman taustamusiikkia. Tämä ei silti tarkoita, etteikö musiikista silti voisi inspiroitua tai saada ideoita – siihen se soveltuu vallan erinomaisesti.
Entä sinä?
Kirjoitatko huopatossutehtaan hiljaisuudessa vai death metalin tahtiin? Käytätkö musiikkia apuna tekstin maailmaan eläytymisessä? Myös vinkkejä hyväksi havaitusta kirjoitusmusiikista otetaan ilolla vastaan!
viesti aiheesta tavat & työskentely
30.3.2009 kello 12:52
Olen yllättävänkin herkkä ulkopuolisille häiriötekijöille ja kirjoitan mieluiten hiljaisuudessa. Teen kirjoittaessani usein aika paljon ajatustyötä, ja silloin on tärkeä saada keskittyä.
Musiikkia voi kuitenkin käyttää osana virittäytymisrituaalia. Tietyn biisin soittaminen aina kirjoittamiseen käydessä voi auttaa saamaan nopeammin juonesta kiinni.
30.3.2009 kello 14:32
Kirjoittaessani tulen kuuroksi, kännykkään puhuessani sokeaksi, televisiota katsoessani voin kyllä näppäillä kitaraa (lienee merkki huonoista ohjelmista).
30.3.2009 kello 18:22
Useimmiten kirjoitan hiljaisuudessa. Joskus, kun oikein tökkii, löydän itseni kaivelemasta youtubesta lauluja, jotka saisivat liikkeelle. Olen kuitenkin ihminen, joka kuuntelee musiikissa ensisijaisesti sanoja, jos sellaiset löytyvät ja siksi musiikki useimmiten häiritsee keskittymistä.
30.3.2009 kello 18:36
Hiljaisuutta suosin minäkin. Joskus taustalla soi jotakin, ja jos soi, niin todellakin taustalla. Mikäli soitan kirjoitusmusiikkia, sen täytyy olla niin hiljaisella, että vain tunnelma välittyy ja menee suoraan ytimenjatkeeseen.
Jos jotain soi, kun kirjoitan, sen on ehdottomasti oltava jotain melankolista, esimerkiksi Kentiä.
1.4.2009 kello 16:46
Kiitos kommenteista! Kirjoitushiljaisuutta kannatetaan näköjään melko yksimielisesti, kiintoisaa.
@iisi - Mullakin toimii tuo kuuroutuminen lukiessa, kirjoittaessa ei niinkään. Joskus olisi kyllä moisesta kyvystä hyötyä.
@minttis - Sama juttu täällä, lyriikoita tulee kuunneltua niin keskittyneesti, että ne helposti häiritsevät kirjoittamista. Tai sitten sitä saattaa huomaamattaan vaikka varastaa biisistä jonkin ilmaisun…
@Rooibos - Kent voisikin toimia ihan hyvin kirjoitusmusana. Sikälikin, että ruotsin kieli ei ainakaan minulla ole hallussa niin huipusti, että lyriikoihin jäisi kiinni kovin helposti. Pitäisiköhän kokeilla, hyllystä löytyisi Kentiä useammankin levyn verran.
2.4.2009 kello 10:12
Minä taas kaipaan ehdottomasti musiikkia kirjoittaessani. Juuri noinkin, että se virittää tarinan tunnelmaan aloittaessa ja sulkee pois ympärillä olevan maailman ja mahdolliset häiriöt. Mutta musiikin on oltava kyllä ilman sanoja - tai ainakin niin että minä en niitä ymmärrä. Viime aikoina olen kuunnellut mm. japanilaista (anime)musiikkia, kieli tuo mielleyhtymiä kun en ymmärrä sanoituksia. Elokuvamusiikin olen huomannut kaikkein toimivimmaksi, johtuuko musiikin “visuaalisuudesta” (elokuvamusiikkihan on tehty kuvien rinnalle alunperinkin) vai mistä, mutta sieltä olen saanut idean jos toisenkin teksteihini. Mikään peruspoppi ei toimi sillä tavalla.
2.4.2009 kello 10:55
Minä olen tässä suhteessa aika kaikkiruokainen. Kotoa löytyy muutama tenava ja hyvin äänekäs mies, joten hiljaisuutta saisin odottaa jokusen vuoden vähintään. En valitse musiikkia itse, mutta taustalla soi useimmiten jotakin. Lastenlauluista rumbaan. Miten se näkyy tekstissä? En tiedä.
2.4.2009 kello 13:04
Rytmi auttaa minua keskittymään. Mitä monipuolisempi rytmi, sen paremmin; rumpukuviot pitää pääni hereillä, aivosolut vilkkaina. Eksoottiset rytmit auttavat kenties shamanistisesti toiseuden tilaan, mistä onkin apua, kun yrittää irtautua arjestaan fantasiamaailmaan. Tykkäänkin kuunnella maailmanmusiikkia taustalla. Siinä on sekin etu ettei jää kuuntelemaan sanoja kun ei niitä ymmärrä, kuten joku muukin jo mainitsi.
Juuri nyt työstän tekstiä jossa on juhla menossa ja tästä on kummasti iloa:
http://www.youtube.com/watch?v=Z8Im4Kko_6k
2.4.2009 kello 14:41
Mielenkiintoisia kommentteja, kiitos! On hauska huomata, että meitä kirjoittajia on näin moneen junaan tässäkin asiassa. Voisi olla kiinnostavaa kokeilla erilaisia kirjoitusmusiikkeja, täältähän löytyisi jo monta hyvää vinkkiä. Natalian linkkaamat rytmit saivat minut hytkymään iloisesti työtuolissa - tulisikohan teksteistänikin sen tahtiin kovin pompahtelevia…? :)