Marraskuu on kansallinen romaaninkirjoituskuukausi, asiantuntijoille NaNoWriMo tai kotoisammin KaRoKiKuu. Eräät tämänkin blogin lukijoista pääsivät maaliin ja selvisivät voittajiksi eli kirjoittivat romaanin, 50 000 sanaa, yhdessä kuukaudessa. Ei paha.

Kuva: tanakawho

Virallinen romaanikäsikirjoituksen muokkauskuukausi, maaliskuu, on alkanut. Seikkaperäinen ohjeistus löytyy NaNoEdMo-sivustolta. Kirjoittajatreffit osallistuu KaRoMuKuuhun kuitenkin esittelemällä oman lyhennetyn versionsa. Alla olevat editointivinkit on tarkoitettu ensisijaisesti KaRoKiKuun sumealle (lue: inspiroituneen mahdottomalle) käsikirjoitukselle. Niistä voi kuitenkin olla hyötyä minkä tahansa tekstin editoinnissa.

Oletko valmis uhraamaan vuoden elämästäsi?

Viisainta, mitä voi oman käsikirjoituksensa muokkauksen eteen tehdä, on lepuuttaa sitä riittävän pitkään. Toiseksi viisainta on kutsua paikalle oma sisäinen kriitikkonsa.

Naftalista kaivettuun vanhaan (levänneeseen!) käsikirjoitukseen voi asennoitua kolmella tavalla:

1. Yllättyä positiivisesti. Käsikirjoitus ei ole ollenkaan niin huono kuin pelkäsit. Itse asiassa, ja onpa kummallista, tämähän loikkii kuin jänis. Mitä nerokkaita juonenkäänteitä. Miten kerrassaan kiinnostavia henkilöhahmoja. Ja miten mielikuvituksellisia tapahtumapaikkoja…

2. Olla yllättymättä. Pahus, mikään ei toimi ja se on onnettomampi kuin toivoin. Tästä on tarinaksi vielä vähemmän kuin siitä takista takiksi, jota hiiri ompeli kissalle.

3. Pyytää asiasta jonkun toisen mielipide.

Keskeinen kysymys on: olenko valmis uhraamaan vuoden elämästäni muokatakseni käsikirjoituksesta kelvollisen. ”Ei, joo, vaarinhousut.” Jokainen vastaus on yhtä oikeutettu.

Vastausvaihtojen implikaatioita

Kuva: tanakawho

”Ei, en ole valmis viettämään vuotta tämän käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamisen parissa.” Vastaus on täysin hyväksyttävissä ja perusteltavissa. Elämässä on paljon muutakin kuin kirjoittaminen. Laskut täytyy maksaa ja vessa on kuurattava (hammasharjalla). Lapset kasvavat ja tarvitsevat suuremmat housut ja uudet lenkkarit. Kummikissasi penikoi tai on kehittämässä kaihin.

Pohjimmiltaan kyse on tietysti siitä, että käsikirjoitus on sen verran kehno, ettei se maksa vaivaa. Tai siitä, että kirjoittajaa pelottaa. Ellei muu, niin silkka työmäärä.

Ongelma on todellinen. Toisen ja kolmannen kerran karottajat ovat saattaneet kurkottaa liian korkealle odotuksissaan ja tavoitteissaan. Juonesta on tullut liian monimutkainen ja henkilöhahmoista maanis-depressiivisen moniulotteisia (lue: ylihajanaisia). Tapahtumien miljöö on joka puolella eikä missään.

”Kyllä, kyllä, kyllä.” Jos olet sitä mieltä, että myös epäonnistumisia on rakastettava kuin rumia lapsiaan, niin anna mennä. Siis… epäonnistumisiaanhan on rakastettava kuin rumia lapsiaan. Kauneus voi olla kaihi katsojan silmässä. Tai malka. Mutta kirjoittajan itsensä näkö on sata sadasta. Eikä tämä tarkoita sitä, että lopputulos olisi vastenmielinen.

”Vaarinhousut.” Mikäli vielä epäröit, lueta käsikirjoituksesi luotettavalla lukijalla. Luotettavan lukijan tunnistat siitä, että hän pitää samanlaisesta kirjallisuudesta kuin sinäkin. Valitse lukija huolella, sillä hänen on oltava yhtä aikaa rehellinen, diplomaattinen ja kannustava. Valmistaudu palautteeseen ilmoittamalla luotettavalle lukijallesi, mihin haluat hänen erityisesti kiinnittävän huomionsa käsikirjoituksessa. Ja kuuntele, kuule, saamasi palaute. Älä keskeytä palautteen antajaa äläkä selittele tai puolustele. Kuuntele, säilytä ja sulattele.

Lisää editointivihjeitä osassa viesti aiheesta tekstinteko