10 parasta keinoa voittaa viivyttely
Edellisessä viestissäni pohdin, mikä saa meidät lykkäämään kirjoittamisen aloittamista, vaikka kirjoittaminen on juuri sitä, mitä eniten haluaisimme tehdä. Tällä kertaa listaan kymmenen käytännöllistä ja toimivaa keinoa päästä eroon tuosta ikävästä aikasyöpöstä, viivyttelystä.
10. Varmista, että vireystilasi on oikea
Kirjoittaminen sujuu paremmin, jos hereillä pysymiseen ei tarvitse erikseen keskittyä. Yliväsyneenä kirjoittaminen on yhtä tuskaa, ajatus juoksee tahmeasti ja koko puuha alkaa kiukuttaa. Siksi kannattaakin selvittää otollinen aika kirjoittamiselle – toisille meistä se on iltayön hiljaisina tunteina, toisille aamulla ennen töihin lähtöä.
9. Poista häiriötekijät
Tarvitsetko todella nettiä kirjoittaessasi? Etkö voisi hoitaa faktojen tarkistuksen yhdellä kertaa, raakatestin tuottamisen toisella? On hölmöä altistaa heikkoa mieltään tarpeettomille houkutuksille. Temptation Blockerilla saat lukittua houkuttelevat ohjelmat kirjoittamisen ajaksi, Darkroom puolestaan näyttää ruudulla vain oleellisen. Kitisevät lapset ja keskeneräisen kuistiremontin joudut itse sulkemaan oven taakse. Katso, että myös teet niin!
8. Hyödynnä sosiaalista painetta
Kirjoittavia ystäviä kannattaa käyttää hyväksi. Sopikaa siis kirjoittajatreffit! Treffeillä kumpikin voi pakertaa oman tekstinsä parissa, mutta siitä on mahdollista myös keskustella. Kun on erikseen vaivautunut treffeille, ei aikaa kehtaa käyttää netissä surffailuun – varsinkin kun kirjoittajakaveri vieressä takoo näppäimistöä hullun lailla.
7. Aseta itsellesi selkeä tavoite ja aikaraja
Alkuun pääsemistä voi hankaloittaa myös se, ettei oikeastaan tiedä, mitä on tekemässä. ”Kirjoita novellia” on vielä melko epämääräinen toimintaohje. Kirjoittaminen kannattaakin pilkkoa sopivankokoisiin kerta-annoksiin ja päättää, mitä tekee milloinkin. Esimerkiksi ”Maanantaina kirjoitan kohtauksen, jossa päähenkilö kohtaa lapsuudenystävänsä Viivin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.” Tällaisissa tavoitteissa on myös se hyvä puoli, että jälkeenpäin on mahdollista todeta, saavuttiko sen vai ei, ja kokea onnistumisesta mielihyvää
6. Psyykkaa itseäsi
Negatiivisille ajatuksille antautuminen tekee pian selvää kirjoittajan itsetunnosta. Niitä vastaa voi taistella positiivisen sisäisen puheen avulla. Toistele itseksesi: ”Kirjoittaminen on helppoa. Olen hyvä kirjoittaja. Osaan, jaksan ja selviydyn.” Tai vielä parempaa, kirjoita ylös oma mantrasi ja pidä se koko ajan näkyvillä. Niin hölmöltä kuin tämä voikin aluksi tuntua, myönteinen ajattelu vaikuttaa käyttäytymiseemme siinä missä kielteinenkin.
5. Ellet ole ammattilainen, teeskentele
Kadehditko konkarikirjailijoiden ja veteraanitoimittajien tehokkaita työtapoja, määrätietoisuutta ja kurinalaisuutta? Kunnes saavutat itse saman ammattimaisuuden, voit teeskennellä vanhaa tekijää. Saavu paikalle ajoissa, leimaa kuvitteellinen kellokorttisi ja ala nakuttaa tekstiä. Niin kauan kuin imitoit tarkasti sitä, millaista työskentelysi pitäisi olla, kukaan ei huomaa petostasi. Minä en kerro.
4. Ajasta työskentelysi
Ajastin on kirjoittajan ystävä. Sen avulla voit jakaa pitkänkin urakan hallittaviin osiin. Leo Babautan 30/10 -niksissä työskennellään ensin puoli tuntia tiiviisti, mitä seuraa kymmenen minuuttia vapaata laiskottelua. Sykli toistuu, kunnes työlle varattu aika on päätöksessään tai taukoja ei halua enää pitää. Vakavissa viivyttelytapauksissa suosittelen käyttämään aluksi 20/5 tai jopa 10/2 -jaksotusta.
3. Kehitä itsellesi toimiva siirtymärituaali
Kirjoitusfiiliksiin voi päästä erilaisten siirtymärituaalien kautta. On yksilöllistä, millainen rituaali toimii parhaiten: Se voi olla jonkin motivoivan biisin kuuntelu, innostavan kirjoitusoppaan lukemista, taustamateriaalikansion selailua, työpöydän siivoaminen tai teepannullisen keittäminen. Tärkeintä on, että virittäytyminen todella johtaa työntekoon – netin selaus on pannassa!
2. Lämmittele treenikirjoittamalla
Usein pieni kirjallinen verryttely auttaa voittamaan pahimman vastustuksen, ja mikäpä toimisikaan tässä tarkoituksessa paremmin kuin treenikirjoittaminen. Koska treeniä kirjoittaessa ei ole tarpeen luoda koherenttia tai edes järkevää tekstiä, poistuvat pahimmat suorituspaineet. Erittäin toimiva keino päästä alkuun on kirjoittaa muutama täsmätreeni työn alla olevasta tekstistä: paitsi lämmiteltyä, saat myös raakamateriaalia, josta lähteä liikkeelle.
1. Rakenna itsellesi toimiva kirjoittamisrutiini
Rutiinien voimasta voisi kirjoittaa oman viestinsä (ja juuri niin aiommekin tehdä), mutta se täytyy mainita myös tässä – tuskin mikään niksi voittaa sitä tehokkuudessa. Siispä: Unohda inspiraation odottelu. Varaa kalenteristasi säännöllistä aikaa niin tekstin tuottamisele kuin ideoiden kypsyttelyllekin. Tee kirjoittamisesta arkinen, jokapäiväinen toiminto tiskien tiskaamisen ja iltalenkin välissä. Silloin se ei tunnu ollenkaan niin uhkaavalta.
Niin paljon kuin niksejä, kikkoja ja vippaskonsteja välillä tarvitaankin, täytyy kuitenkin muistaa, että lopulta kirjoittaminen hoituu vain kirjoittamalla. Tekstit eivät luo itse itseään – siihen tarvitaan kirjoittajaa. Kirjoittaja on se, joka kirjoittaa.
Oletko sinä kirjoittaja vai et?
viesti aiheesta tavat & työskentely
23.4.2009 kello 15:30
Rutiinien ja selkeän tavoitteen merkityksen havaitsin kirjoittaessani tässä pari viikkoa takaperin tekstiä erääseen kilpailuun. Kuulin kilpailusta kuusi kuukautta ennen deadlinea, mutta enkös aloittanutkin varsinaisen kirjoittamisen vasta kahta viikkoa ennen. Kirjoittaa piti joka päivä, arkena läksyjen ja iltapalan välissä ja vapaalla siinä iltapäivän tienoilla ruokailun jälkeen. Tunsin itseni rutiinien myötä suoranaiseksi ammattilaiseksi, ja kirjoittamisen ilo kömpi taas esiin. Nyt, deadlinen mentyä menojaan ja minun järsiessä kynteni piloille tuloksia odotellessa, pidän silmällä seuraavia kirjoituskilpailuja. Jos päätän osallistua sellaiseen, minun on PAKKO kirjoittaa, ja pakon alaisena toimin hyvin. Ongelmana vain on se riittämättömyyden tunne, mikä tämän edellisen kilpailun aikana - miinus ne kaksi viimeistä, totaalisen kirjoittamisen viikkoa - minua lannisti ja ahdisti. Päätös osallistumisesta on entistä vaikeampi tehdä.
Voi voi, enköhän minäkin juuri nyt pörrää netissä vain jottei minun tarvitsisi käydä ruotsin kirjoitelman kimppuun… /D Tämä viesti tuli siis enemmän kuin tarpeeseen, kiitos siitä. Nyt kun olen jäänyt verekseltään kiinni (ja saanut tietenkin kaikki tärkeät sivustot selattua, köh) taidankin tästä hipsiä jonkin sortin kirjoitussuunnitelmaa laatimaan.
23.4.2009 kello 21:30
@Salamakissa - Kiva, että viestistä oli hyötyä! :)
Deadlinet tosiaan tekevät ihmeitä tehokkuudelle. Kun jotakin on pakko tehdä, se tuntuu hoituvan kuin ihmeen kautta. Ja kirjoittamiseen pätee kyllä se, että mitä enemmän sitä tekee, sitä kivempaa se on. Kun kirjoittaa päivittäin, pääsee helposti vauhtiin ja tekemisestä alkaa nauttia, kuten totesitkin.
23.4.2009 kello 22:20
Kirjoittajablogien lukeminenhan ei ole viivyttelyä vaan… sijoitus tulevaan. Sillä tavalla estetään tulevia viivyttelyjä. Joo, niin se on.
Ajastin auttaa tähänkin. Kun kello soi, netti menee kiinni.
27.4.2009 kello 20:41
Ja taas minä tulin lukemaan Kirjoittajatreffejä siirtymärituaalina, vaikka nimenomaisesti kiellettiin ;) Onneksi Kalle pelasti!
Tässä(kin) oli kyllä todella hyviä vinkkejä. Ja erityisen tehokas on tuo uhkaava “Oletko sinä kirjoittaja vai et?” ;)
Deadline olisi kyllä mahtava motivaattori, harmi kun en usko itse keksimiäni motivaattoreita, ja ulkopuolisia ei vielä ole.
Ping! Ajastin soi.
27.4.2009 kello 22:39
Vitkastelu on kauheinta, mitä tiedän. Tunnen, miten ahdistus hetki hetkeltä vie ympäriltä happea niin, että on melkein vaikea hengittää. Ja koko ajan takaraivossa ja otsalohkossa jyskyttää, että pitäisi aloittaa. Eikä mitään tapahdu. Ei ainakaan näytöllä.
Konditionaali ja yhdistelmä “aloittaisin, mutta…” pitää ensimmäiseksi takoa maanrakoon. Ja sitten on vaan aloitettava se kirjoittaminen.
Rutiineista on apua, jos sellaisiin kykenee. Määräajat ovat erittäin jees, ja sosiaalinen paine ainakin itselleni toimivin keino saada jotain aikaiseksi.
Jos (ja kun usein) lykkään aloittamista, huijaan itseni usein alkuun niin, että päätän kirjoittaa ihan vaan jotain lyhyttä - tai luonnostella hamassa tulevaisuudessa kirjoitettavia tekstejä. Äkkiä huomaankin, että kirjoitan niin, että sormet kipunoivat, hartaasti ja pitkään. Toimii, joskus, tämäkin.
Ja tosi monet makeat naurut olen kyllä saanut epätekemisistä, mukatekemisistä ja kaiken maailman sijaistoiminnoista - saunan pesemisestä ja yläkerran kattoparrujen pölyjen pyyhkimisestä alkaen aina kylpyhuoneen laattojen välien harjaamiseen vanhalla hammasharjalla :D Säälittävää toimintaa, ja ah, niin hauskaa, kun tuollaisesta saa itsensä kiinni!
Siitähän kirjoittajan tuntee, että kaikista näistä vitkutteluista huolimatta joskus syntyy tekstiäkin?
1.5.2009 kello 17:46
@tangerine - Itse keksityissä dediksissä on tosiaan se vika, että niistä on turhan helppo luistaa… Ehkä pitäisi värvätä kirjoittajakaveri kovistelemaan, jos niistä meinaa luisua. :)
@Tarja S - Tuo, että huijaa itsensä kirjoittamaan ihan vain jotakin, on todella hyvä konsti: usein voi tuntua, että on liian huonossa vireessä minkään “oikean” kirjoittamiseen, mutta kun pääsee vauhtiin, tekstiä kuitenkin syntyy.