Esittelen tässä nopean henkilöhahmon kirjoittamisenn apukeinon, jonka opin käsikirjoittaja Anders Vacklinilta. Se on julkaistu sittemmin erinomaisessa Elokuvan runousoppia -teoksessa, jonka Vacklin on työstänyt yhdessä Janne Rosenvallin ja Are Nikkisen kanssa.

Eroja ja ristiriitoja

Henkilöhahmo on kiinnostava, kun hänessä on riittävästi kontrasteja. Kaikki hänen ominaisuutensa eivät soinnu yhteen kauniin harmonisesti. Hän ei mahdu mihinkään valmiiseen stereotyyppiin. Jos saisimme tutustua häneen todellisessa elämässä, yllättyisimme siitä, mitä ensivaikutelman taakse kätkeytyy.

Vacklinin mukaan kiinnostava henkilöhahmo syntyykin yksinkertaisimmillaan nimestä ja kolmesta keskenään kontrastisesta piirteestä. Esimerkiksi:

• Liisa on perfektionistinen yritysjohtaja, joka pelkää puhelimen käyttöä ja on ihastunut laskentatoimen Merviin.
• Mikael on loppuun palanut filosofian opiskelija, joka ansaitsee sivutuloja hampurilaisravintolan maskottiklovnina, vaikka pelkää lapsia.
• Jesper on entinen alusvaatemalli ja nykyinen Elämän Sana -seurakunnan saarnaaja, joka unelmoi vievänsä vaimonsa avaruusmatkalle.

Piirteet johdattavat tarinaan

Ennakko-oletuksiamme uhmaavat piirreyhdistelmät saavat kirjoittajan esittämään hyviä kysymyksiä henkilölleen. Miten piirteet näkyvät käytännössä? Millaisten vaiheiden kautta ne ovat syntyneet? Miten ne vaikuttavat hänen elämäänsä? Mitä niistä voisi seurata?

Kuva: milky.way

Vacklin muistuttaa Elokuvan runousopissa, että kontrastisten piirteiden on oltava johdonmukaisia. Jos ne herättävät vahvan mielikuvan tietynlaisesta ihmisestä tietyssä tilanteessa, kolmikko on yleensä toimiva. Jos piirteet tuntuvat ehdottavan heti jonkinlaista tarinakulkua, sitä parempi.

Henkilöhahmolle voi koettaa sovittaa hyvin monenlaisia piirteitä. Ammatit tai toimet, käyttäytymisen maneerit, fyysinen olemus, psykologiset oikut, halut ja tarpeet, pelot, harrastukset ja intohimot ovat esimerkkejä hyvistä vaihtoehdoista. Piirteitä voi napata sukulaisilta, työkavereilta, populaarikulttuurista, eri kulttuurien mytologioista tai itseltään.

Henkilöhahmon omaperäisyys syntyy yhdistelyn kautta. Johnny Depp on kertonut rakentaneensa merirosvokapteeni Jack Sparrow’n roolihahmon Errol Flynnin rosvokapteenista, Rollari-kitaristi Keith Richardsista ja Looney Tunes -piirrettyjen lemmenkipeästä haisunäädästä, Pepé Le Pew’sta.

Hyvä alku

Tarkoittaako tämän niksin käyttäminen, että henkilöhahmo sopii ilman muuta kertomuksen päätähdeksi? Tiedämmekö hänestä jo riittävästi tarinan tarpeita varten?

Ei ja emme. Toimivalta henkilöhahmolta vaaditaan muitakin ominaisuuksia kuin kiinnostavuus, ja kolmea piirrettä on itse tekstissä vielä elävöitettävä, syvennettävä ja rikastettava kerros kerrokselta. Kiinnostavalle henkilöhahmolle on koiduttava kiinnostavia tapahtumia, jotta hänestä kannattaa kirjoittaa.

Se, että henkilö herättää kirjoittajan uteliaisuuden, on kuitenkin hyvä alku. Jos kirjoittaja pitää henkilöä tutustumisen arvoisena ja haluaa saada tietää tästä enemmän, on hyvin mahdollista, että lukija kokee samoin.