Kirjoittajan päiväkirja on muutakin kuin terapiaa
Päiväkirjaa voi kirjoittaa erilaisista syistä. Monilla se toimii varaventtiilinä: päiväkirjan sivuille saa purkaa kaikki ne tunteet, joille ei löydy muuta ulospääsyä. Tähän tarkoitukseen päiväkirja onkin otollinen. Se ei loukkaannu, juorua eikä vaadi pysymään kohtuudessa.
Toinen päiväkirjan perinteinen käyttötarkoitus on asioiden kirjaaminen muistiin. Jälkikäteen voi olla kiva lukea, millaista oli ensitreffeillä tulevan siipan kanssa tai vappupiknikillä vuonna 2009.
Näiden ilmeisten terapia- ja taltiointitarkoitusten lisäksi päiväkirjasta voi kuitenkin olla myös muuta iloa, varsinkin jos sattuu olemaan kirjoittaja.
Vireen ylläpitoa ja tunnevarkauksia
Päiväkirjan kirjoittaminen on kätevä tapa pitää yllä kirjoitusvirettä (kuten TdW kommenteissa mainitsikin). Merkintöjen raapustelu pitää kosketuksissa tekstin tuottamiseen kuin itsestään. Se voi myös madaltaa kirjoittamisen kynnystä – tekstin suhteen ei tarvitse olla turhan kriittinen, kun se on kirjoitettu vain omia silmiä varten.
Toisinaan päiväkirjan kirjoittaminen on paperilla ajattelua: kirjan sivuilla voi pohtia, hämmästellä ja etsiä ratkaisuja. Vaikkeivät oman elämän solmut aina päiväkirjaa kirjoittamalla aukenisikaan, saattaa pohdinnoista itää ideoita muihin teksteihin. Päiväkirjasta ne on helppo napata talteen edelleen kehittelyä varten.
Päiväkirja sinällään ei yleensä sisällä valmista kaunokirjallista materiaalia – oma elämämme on harvoin niin kiinnostavaa, että sen voisi sellaisenaan lyödä kansien väliin. Päiväkirjan hyötyjä onkin myös se, että mieltä painavat asiat tai mietityttämään jääneet kokemukset saa kirjoitettua alta pois. Näin välttyy kiusaukselta kumota niitä suoraan omiin kaunokirjallisiin teksteihin, sillä, kuten Johanna totesi, pelkät omat kokemukset eivät vielä tee tarinaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei omia kokemuksia voisi hyödyntää, ne on vain osattava suodattaa. Päiväkirja voi tarjota mainiota materiaalia esimerkiksi tunnekuvauksiin: siihenhän kirjoitetaan usein juuri omista tunteista. Henkilöhahmosi ei tarvitse olla surullinen samasta syystä kuin sinä olit, jotta voisit varastaa ankeankyyneleisen fiiliksen päiväkirjastasi.
Päiväkirja vai työpäiväkirja?
Kirjoittaja saattaa haluta pitää myös työpäiväkirjaa, jossa hän pohtii teksteihinsä liittyviä kysymyksiä. Itse olen huomannut, että työpäiväkirja on monessa suhteessa varsin hyödyllinen.
Siinä voi pohtia oman tekstin ongelmakohtia ja ilonaiheita, kertoa työhön liittyvistä tunteista ja merkitä muistiin, mitä on saanut aikaan. Jos kirjoitusprojektista pitää taukoa, on sen pariin taas palatessaan helppoa kurkistaa työpäiväkirjasta, millaisten kysymysten parissa on viimeksi pähkäillyt.
Olen pohtinut, onko työpäiväkirja syytä pitää erillään toisesta päiväkirjasta. Tavallaan tällainen systeemi tuntuu selkeältä: näin työpäiväkirjasta löytyy vain käsillä olevaan projektiin liittyviä pohdintoja eikä seasta tarvitse lukea kuvauksia huippuhauskasta viikonlopusta tai syväluotaavia analyyseja siitä, miksi Paavo käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
Toisaalta luovan työn erottaminen muusta elämästä ei aina ole kovin yksinkertaista. Se, että minulla on ollut vaikea päivä, vaikuttaa siihen, ettei kirjoittaminen tänään suju. Voin saada idean tekstiin jostakin, mitä tapahtui siskolleni. Olen ehkä lukenut hyvän kirjan ja inspiroitunut siitä. Missä raja tekstintekoprosessin ja muun elämän välillä kulkee?
Itse olen toistaiseksi pitänyt päiväkirjani erillään. Työpäiväkirjaa kirjoitan koneella muiden tekstien kirjoittamisen yhteydessä, henkilökohtaista päiväkirjaa Liisa ihmemaassa -kuvioiseen muistikirjaan peiton alla ennen kuin silmät lupsahtavat umpeen.
Tämä ei suinkaan ole ainoa oikea tapa. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten muut kirjoittavat päiväkirjailijat suhtautuvat päiväkirjoihinsa – kerro sinä!
viesti aiheesta tavat & työskentely
4.5.2009 kello 19:50
Itselleni päiväkirja on selkeästi Pyhä. Se on vain ja ainoastaaan omille silmilleni ja ajatuksilleni tarkoitettu. Varjelen sen koskemattomuutta melkein tarkemmin kuin omaa henkeäni.
Päiväkirjaani saatan mainita miten kirjoittaminen edistyy. Varsinkin, jos olen onnistunut ratkaisemaan jonkin kinkkisen kohdan. Tai olen onnistunut saamaan hyvää palautetta. Muuten pidän päiväkirjani tiukasti vain henkilökohtaiseen elämääni liittyvänä asiana. Jos/kun kirjoittaessani tulee mieleeni oivallisia laajemman kirjoittamisen kohtia, niistä teen muutaman rivin luonnehdinnan ja talletan tulevaisuutta varten. Tai sitten kirjoitan niistä samantien pidemmän raakatekstiversion. Näitä sitten kehittelen joskus, jos kehittelen.
5.5.2009 kello 13:01
Minä kirjoitan päivä- ja työpäiväkirjaa sekaisin, olen huomannut että muistiinpanot kuitenkin sekoittuvat kun ajatus lähtee juoksemaan. Ehdottomasti pidän päiväkirjaa työn alla olevista teksteistä, en aina kuitenkaan paria riviä enempää.
5.5.2009 kello 13:36
Mulla on käytössä muistikirja, johon tulee raapusteltua kaikenlaista kirjoittamiseen liittyvää, mutta myös ihan “oikeita” päiväkirjamerkintöjä.
Viimeksi sinne ilmestyi jalasmökin perustusten suunnitelma, edellisellä viikolla analysoin pienten lasten isän arkea. Suurin osa kaikista teksteistäni on saanut alkunsa nykyiseen muistikirjaani tai sen edeltäjiin riipustelemistani hahmotelmista tai ranskalaisten viivojen joukoista.
En kuitenkaan pidä muistikirjaani varsinaisena päiväkirjana, sillä se ei sisällä kuin murto-osan johonkin tiettyyn päivään/hetkeen liittyviä henkilökohtaisia pohdintoja.
En edes uskaltaisi pitää “oikeaa” päiväkirjaa. Mitä jos kersat teini-ikään vartuttuaan löytäisivät sen ja lukisivat ääneen kavereilleen. Pidä siinä sitten kasvattajan auktoriteettia yllä.
7.5.2009 kello 7:19
Minullakin nuo päiväkirjat menevät hujan hajan sekaisin, päiväkirjaa kirjoittaessa tulee mieleen työjuttu ja toisinpäin. Olen luopunut yrityksestä pitää nuo kaksi erillään. Eivät sepustukseni ketään kiinnosta -> ei niitä lukkojen takana tarvitse säilyttää.
Tosin nyt ajattelin kokeilla aamusivuja, auttaisivatko ne sisäisen kriitikkoni hiljentämisessä. Aika näyttää.
8.5.2009 kello 13:13
@TdW - Tuollaisia ideanraapaleita ja muutaman rivin muistiinpanoja minäkin harrastan, ongelmaksi tulee vain, että mihin ne sitten laittaa, että ne joskus löytäisikin… Olen ajatellut, että se työpäiväkirja voisi olla hyvä koontipaikka tällaisille, kunhan muistaa välillä myös lukea sitä taaksepäin ja tsekkailla, mitä on tullut pohdittua.
@hehku - Tottahan se on, vaikea niitä muistiinpanoja on erotella erilleen. Mukava huomata, että työpäiväkirjailijoita löytyy meistä kirjoittajista aika paljonkin.
@Samuli A. - Pitää piilottaa ne niin hyvin, etteivät lapset löydä… :)
@satu - Itsekin kokeilin aamusivuja joskus. Tapana se oli ihan kiva, mutta hankalasti toteutettava… tai ehkä en vain vielä ehtinyt rutinoitua siihen kokeiluni aikana.
29.5.2010 kello 14:23
Kirjoitan kyllä päiväkirjaa pääasiassa siitä syystä että niitä kaikkein vaikeimpia juttuja ei oo helppoa välttämättä kertoo edes parhaalle ystävälle ! Ja tällä hetkellä saatan kirjoittaa jopa 5 kertaa päivässä jos päässä pyörii paljon ajatuksia ,tällä hetkellä elän todella vaikeaa aikaa elämässäni joten pv.kirja helpottaa oloa ainakin pikkaisen .