Selviytymisopas lapsellisille kirjoittajille
Brittidekkarin grand old lady P. D. James on sanonut, että jokaisen lapsen myötä jää viisi kirjaa kirjoittamatta. Vuonna 1920 syntyneellä kirjailijalla on kaksi aikuista lasta ja liuta lapsenlapsia. Tällä 42-vuotiaana esikoisensa julkaisseella kirjailijalla on kuitenkin vyönsä alla teoksia niin että heikompaa hirvittää.
Mikä on kirjoittavien pienten lasten äitien salaisuus? Leskirouva Jamesilta sitä lienee turha kysyä, koska hän aloitti kirjallisen uransa vasta lasten kasvettua. Monen naisen tavoin hän tosin joutui painiskelemaan työelämän ja lastenhoidon ristipaineissa. Toisesta maailmansodasta palannut aviomies joutui mielisairaalaan, ja Phyllis Dorothy oli käytännössä perheen yksinhuoltaja.
Älä torku
P. D. Jamesin tuotantoa ihaileva, Rei Shimura -dekkareistaan tunnettu Sujata Massey esittelee keinoja kirjoittaa lapsiperheessä. Hänen lyhyen kommentaarinsa perusteella lapsellinen kirjoittaja näyttäisi hyötyvän seuraavista periaatteista:
1. Kirjoita, kun vauva nukkuu
Massey suosittelee, ettei äiti ota nokosia yhtä aikaa pienokaisen kanssa. Kun taloon tulee lapsi, aika ja ajankäyttö ovat lapsen, eivät enää äidin määrittelemiä. Menneitä ovat hyvät yöunet, joutilaat iltapäivät ja puolison kanssa vietetty laatuaika.
Neuvo on hyvä, mutta siinä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin pienen lapsen vanhemmat kärsivät helposti unen puutteesta. Lapsen ensisijaiselle hoitajalle torkut voivat olla kirjoittamisen ja muun hyvinvoinnin kannalta merkittävämmät kuin niiden sivuuttaminen. Toisaalta, jos lapsi nukkuu muutaman tunnin hyvin ja tyytyväisenä säännöllisesti, sen mahdollistama kirjoitusaika on korvaamatonta. Tähän perustuu esimerkiksi legenda kahviloissa vauvan nukkuessa Pottereitaan kirjoittavasta J. K. Rowlingista.
Toiseksi ongelmallista on se, että kun vauva kasvaa, se alkaa liikkua enemmän ja nukkua vähemmän – tosin pidempiä aikoja kerrallaan, ehkä. Molempia. Tyytyväisenä babysitterissään mobilea seuraava lapsi on helpompi kirjoittamisen kumppani kuin onnettomuusaltis rappujenkiipijä.
Ja on vielä kolmaskin ongelma: malttaako äiti jättää tiskit, pyykit ja kodinhoidon lapsen nukkuessa kirjoittaakseen?
2. Palkkaa lastenhoitaja
Hyvä neuvo niille, joilla on lähistöllä asuva suurperhe sisaruksineen ja isovanhempineen tai varaa lastenhoitajan palkkaamiseen. Harvalla kirjoittajalla on. Ainakaan varaa maksaa mistään muille.
Masseyn mukaan palkatusta lastenhoitajasta on sekä haittaa että hyötyä. Kun Masseyn perheessä oli nuoria ja edullisia yliopisto-opiskelijoita iltapäivisin lastenvahteina, Sujatan piti valmistaa illallista ja tehdä muita kodinhoidollisia toimenpiteitä. Lastenhoitaja pahensi, ei parantanut, kirjoittavan nuoren äidin tilannetta.
Myöhemmin Sujata Massey on tosin opetellut jättämään lapset hoitajan huomaan ja lähtemään siksi aikaa muualle. Siinä aitoa kirjoittamisaikaa. Säännöllistä, vaikka vähäistäkin. Myös kaikki kunnalliset lastenhoitojärjestelyt helpottavat kirjoittavan vanhemman elämää.
3. Kirjoita helpompia tekstejä
Pienten lasten kanssa päätoimisesti aikaansa viettävien kirjoittavien vanhempien on syytä valita työn alle teoksia, joiden maailma on tuttu ja jotka vaativat vain vähän (jos ollenkaan) taustatyötä.
4. Herää ennen muuta perhettä
Sujata Massey kirjoitti jossakin vaiheessa aamuisin, viidestä seitsemään. Hän ei ole ainoa tätä taktiikkaa hyödyntänyt kirjoittava äiti. Yksi suosikkikirjailijoistani, Toni Morrison, teki pitkään samoin. Itseni kaltaiselle aamu-uniselle ja virka-ajan vangitsemalle taktiikkaa ei kuitenkaan voine suositella. Ei myöskään liiallisesta unideprivaatiosta jo valmiiksi kärsiville vanhemmille.
5. Liity kirjoittajaryhmään
Muiden kirjoittajien tuki – ja kuri – on terveellistä. Tai ainakin kirjoittamista edistävää. Etsi mikä tahansa omaa kirjoittamistasi tukeva muoto tai ryhmä: hyvä kirjoittajaopas, kirjoittamista käsittelevä blogi, edullinen kirjoittajakurssi tai kirjoittajaryhmä. Mitä tahansa, mikä pitää kirjoittamisen itsellesi ajankohtaisena ja mikä pitää kirjoittamisen syrjässä kiinni.
Onko sinulla kokemusta lapsellisena kirjoittamisesta? Mikä on oma paras vinkkisi?
viesti aiheesta tavat & työskentely
15.5.2009 kello 6:54
Olikohan Sujatakin yksinhuoltaja vai mihin isä unohtui? Minulle ainakin mies on korvaamaton apu kirjoitusajan löytymisessä. Parhaiten meillä toimii se, että lykkään miehen ja kaikki kolme tenavaa ulos ja pyydän pysymään pari tuntia poissa. Joskus teemme toisinpäin - minä menen kirjastoon tai kahvilaan (tai joskus taloyhtiön saunan pukuhuoneeseen) kirjoittamaan. Tämä edellyttää puolisolta joustavuutta, mistä pitää muistaa olla kiitollinen :-)
Yllättävän paljon kirjoitusaikaa irtoaa myös siitä, että illalla lasten nukahdettua ei jää telkkarin ääreen tai käy tiskien ym. kotitöiden kimppuun. Pyrin tekemään kaikki kotihommat lasten hereillä ollessa, niin ilta jää vapaaksi kirjoittamiselle.
15.5.2009 kello 9:22
@Peregrina - Hyvä kysymys, tämä mieskysymys. Moni naispuolinen kirjoittaja on aika riippuvainen siitä, että kotityöt ja lastenhoito jaetaan miehen kanssa. Olet mahdottoman reipas, kun jaksat vielä illalla kirjoittaa. Arvelen monen pienen lapsen äidin kirjoittavan aamulla ennen muun perheen heräämistä juuri siitä syystä, että illalla siihen on yksinkertaisesti liian väsynyt. Univelalliseksi sitä taitaa silti jäädä.
PS. Lapsiperheessä kirjoittaminen on minulle lapsettomana enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen kysymys. Paitsi silloin, kun hoidan siskoni kolmikkoa. Jolloin en kirjoita, mikä tosin ainakin osaksi johtunee siitä, ettei minulla ole rutiinia kolmen pienokaisen kanssa elämiseen.
15.5.2009 kello 9:43
Minäkin kirjoittaisin kieltämättä mieluummin aamulla. Mutta kun on siunattu sellaisilla lapsilla, jotka nousevat yhtä aikaa auringon kanssa - viimeistään - niin tällä erää ilta on silti helpompi vaihtoehto…
15.5.2009 kello 12:42
Täysin samaa mieltä kuin Peregrina. Meilläkin on kolme lasta ja mieheni on korvaamaton. Hän on jo vuosia ollut kerran viikossa etätöissä kotona ja pitänyt keskellä päivää taukoa eli lähtenyt lasten kanssa useaksi tunniksi jonnekin. Mies on myös hoitanut usein iltaisin lasten nukuttamiset ja viikonloppuisin touhuamiset, tällöinkin olen saanut kirjoittamisaikaa. Nykyään pystyn kirjoittamaan satunnaisesti lasten läsnäollessakin.
Minä koen lasten tiivistäneen kirjoittamistehokkuttani. On ollut pakko oppia käyttämään hyödyksi jokainen hetki.
15.5.2009 kello 12:51
@Katja - Arvokas pointti tuo huomiosi siitä, että lapset ovat tehneet sinusta tehokkaamman kirjoittajan.
15.5.2009 kello 14:50
Sama juttu kuin Katjalla, eli että lapsi opettaa tehokkaammaksi. Jonkin verran pystyy tekemään taustatöitä ja oikolukua paperilta lapsen hereillä ollessakin: nyt kun se alkaa itse tehdä asioita, pystyy samalla toisella silmällä esim. surffimaan netissä ja hakemaan tietoja. Ja sitten kun on aika kirjoittaa, saa vartissakin paljon aikaiseksi!
16.5.2009 kello 6:13
itselläni on neljä lasta ja ainoat vaihtoehdot kirjoittaa ovat joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Käytännössä olen kerran jaksanut herätä niin aikaisin, että ehdin kirjoittaa ennen muitten heräämistä, mutta kyllä varsinkin aamu-uni on niin kallisarvoista, että siitä on vaikeampi luopua! Iltakirjoittamisessa ongelmana on taas se, että ajatus ei enää kulje ja alkaa nukuttamaan…
Onkin todellinen haaste löytää hyvää kirjoittamisaikaa, kun on normaali päivätyö ja kaikilla lapsilla vielä joku harrastuskin :)
16.5.2009 kello 9:24
@Usvazine - Jep, ja tehokkaasti käytetty vartti voi olla paljon hedelmällisempi kuin tehottomasti käytetty puolitoistatuntinen, vai mitä.
@TottaToinenPuoli - Kuulostaa todella hyvin haastavalta ja samalla siltä, että kirjoittaminen on sinulle sen verran tärkeää, että pyrit löytämään sille kuitenkin aikaa. Osaatko tarvittaessa lohduttautua sillä, että 10 minuuttia viikossakin vie eteenpäin, kunhan se on säännöllistä?
17.5.2009 kello 0:33
@Johanna - Jep jep… Olisikin säännöllistä, mutta kun se on enemmänkin säännöllisen epäsäännöllistä.
Harrastan tosin kirjoittamista myös pääni sisällä. Eli siihen ei tarvita aina kynää ja paperita, tai tietokonetta. Kehittelen tarinan alkuja ja jatkoja päässäni, näin pystyy helposti kehittämään useammankin erilaisen version tarinasta ja kun saa sen lopulta paperille, on toivottavasti jäänyt jäljelle se paras versio :)
Kuten blogistani näkyy, en ole kovin montaa tekstiä saanut vielä ruudulle asti :(
17.5.2009 kello 10:18
@TottaToinenPuoli - Oletko koskaan harkinnut pienen nauhurin käyttöä? Moni kiireinen sanelee parhaat ideansa ja osia tulevasta tekstistään nauhalle, jossa kaikki pysyy tallessa litterointia varten. Lahjavinkki läheisille?
17.5.2009 kello 21:58
Hah hah. Repesin pahemman kerran nauramaan, kun näin tämän aiheen. Joku kysyikin viime kurssikerralla minulta, että millä ajalla oikein kirjoitan 7-, 5- ja 2-vuotiaiden kanssa. Allekirjoitan miehen korvaamattomuuden. Meillä on miehen kanssa sopimus, että kun tämä tulee kotiin, koirat on ulkoilutettu ja on saatu perheelle ruokaa, alkaa minun kirjoitusaikani. Makuuhuoneen ovessa on lukko ja lapset on koulutettu siihen, että äitiä ei auta huutaa.
Olen tosin niin kirjoitusaddikti, että hyvinä päivinä (koko perheelle hyvinä päivinä), jolloin lapset puuhailevat omiaan, minä saatan istua paperikasan kanssa keittiön pöydän ääressä ja kirjoitella lauseita - ÄITI! - huutojen välissä. Useimmiten näissä teksteissä hyödynnän juuri tuota “helpomman tekstin” ajatusta. Ne ovat kevyitä lasten tarinoita tai muuta sellaista.
18.5.2009 kello 0:36
@Johanna - olen itsekin tuota sanelukonetta miettinyt… olisihan se ihan kätevä - mutta jäisi todennäköisesti alkuinnostuksen jälkeen johonkin laatikkoon pölyttymään :) Ja onhan kännykässänikin äänitysmahdollisuus, tosin se ei ole niin kätevä, kuin sanelukoneessa… Monissa mp3-soittimissakin on muuten mahdollisuus äänittää omaa puhetta.
Minulla on melkein aina pieni vihko ja lyhyitä lyijykynän pätkiä taskussa. Teen siihen merkintöjä jos saan hyvän idean, luen mielenkiintoisen ajatuksia herättävän uutisen tai näen esim. pelottavan näköisen ihmisen tms. Yleensä pari sanaa riittää esim. “uutinen, tirkistelijä makuuhuoneessa” tai “parivaljakko lyhyt spurgu + pitkä puolikalju, sekaisin”. Joskus revin lehdestä mielenkiintoisen uutisen irti ja laitan vihkon väliin.
18.5.2009 kello 10:03
@minttis - Kirjoittavien äiti-ihmisten elämäkerrat voisivat olla lasten mielestä tylsää luettavaa: “Istuin koneen ääressä. Istuin koneen ääressä. Istuin koneen ääressä.”
@TottaToinenPuoli - Lienet oikeassa sen sanelukoneen pölyttymisen kanssa. Minulla on sanelukone, mutta käytän sitä vain tehdessäni haastatteluja. Pieni muistivihko aina käsillä on korvaamaton.
22.5.2009 kello 11:12
Minulla on vain yksi lapsi, ja silti aikaa ei tunnu olevan illoissa eikä aamuissa. Syytän unentarvettani, joka on kohtuutonta. Ja tytön ollessa hereillä haluan viettää hänen kanssaan niin paljon aikaa kuin suinkin, kun päivät joutuu olemaan päiväkodissa. Mies tekee usein iltaisinkin töitä, yrittäjä kun on. Ja neiti ei tällä hetkellä kelpuuta isäänsä nukuttajaksi. Mutta! En lannistu. Saan silti raavittua kasaan jokusen tunnin viikossa, ellen heittäydy laiskaksi. Siksi minulle sopivin näistä Sujatan vinkeistä on viimeinen. Vertaistuki/kuri kannustaa kirjoittamiseen. Harmi kun ne kirjoittavat tuttavuudet joita minulla joskus oli ovat joko lopettaneet kirjoittamisen tai muuten vain kadonneet. Pitänee etsiä uusia.
29.5.2009 kello 11:28
Kiitos tästä aiheesta! Tämä oli varsinainen löytö.
Yhdyn kaikkiin edellisiin siinä, että ilman lapsia tuskin kirjoittaisin yhtä “reippaasti”. Ylipäänsä lapset ovat saaneet minut tarttumaan kirjoittamiseen ihan uudella tavalla. Ennen haakuilin viinilasi kädessä jossakin paikallisessa baarissa kuin ihanaa olisi kirjoittaa, mutta eihän mitään tietenkään tapahtunut. Olen siis sitä mieltä, että lapset ovat järkiperäistäneet ajankäyttöäni ja ylipäänsä harrastuksia/menoja. Kiitos, Anne ja Ella!
Itse kirjoitan illalla, sängyssä. En koneelle vaan paperille. Viisitoista minuuttia riittää hyvin. Jos menee tuntikin kuin itsestään. Annan tekstin vain tulla, kynä savuten.
Vasta muutaman päivän päästä tai joskus hamassa tulevaisuudessa käyn kirjoittamani läpi eli kirjoitan sen koneelle. Samalla terävöitän ja fiilailen tekstiä ja lavennan tai lyhennän sitä. Eli kun teksti on tulostettavissa, se on tavallaan jo kahteen kertaa läpikäyty. Hyvä plussa. Täytyy kyllä myöntää, että olen pyöritellyt tekstiäni päässä ja pitkään ja paljon tapahtuu tajuamatta.
19.10.2009 kello 20:03
Olisipa jotain vinkkejä, joita voisin täällä jakaa. Jos pienen lapsen äiti kirjoittaa, lasta täytyy silloin hoitaa joku muu: isä, tarhantäti, pph, MLL:n hoitaja, kaveri… Iltaisin olen liian väsynyt kirjoittaakseni. Aamuisin kirjoittaminen on minulla vielä kokeilematta, kannattaisi ehkä ottaa se haasteeksi. Lapsen päiväuniaikaan teen muita tekstihommia kuin omaa kaunokirjallista työtä, sellaisia, jotka eivät kärsi niin paljon keskeytymisestä.
14.8.2010 kello 10:01
Nuo neuvot ovat ainakin minulle lähes käyttökelvottomia. Univelkaa en halua enää kasvattaa, ja on vaikeaa nousta aiemmin kuin aamuvirkku vuosikas, joka hihkuu pinnasängyssä viimeistään puoli seitsemältä. Lapsenvahtiin ei ole varaa, eikä tenava viihdy vielä telkkarinkaan ääressä. Tässä kuitenkin omia selviytymiskeinojani:
- Kaikki vaaralliset ja arvokkaat tavarat riittävän ylös tai piiloon, mitään ei saa jättää yltämisetäisyydelle. Näin lapsen perässä ei välttämättä tarvi juosta ihan koko ajan.
- Tenava ei laiskuuttaan jaksa kääntyä selältä mahalleen, kun on tottunut palveluun. Siis tenava selälleen lattialle ja kirjoittamaan, kunnes protestointi yltyy häiritsevän kovaääniseksi.
- Puolen tunnin bussimatka keskustaan = loistavaa kirjoitusaikaa, jos isä vielä seisoo rattaiden kanssa ja saa itse istua. Vihko ja kynä on muutenkin aina mukana.
- Tenava ei jaksa vielä keskittyä lastenohjelmiin eikä leikkeihin, mutta esim. vispilä tai käytöstä poistettu kaukosäädin saattaa kiinnostaa kauemmin. Samoin märät pyykit pyykkikorissa.
- Koti on huomattavasti siistimmän näköinen, kun siivoaa vain syöttötuolin ympäristön. Kannattaa mennä kaikessa siitä missä aita on matalin, kirjoittaja nyt ei vaan ole maailman omistautuvin äiti ja kodinhoitaja.
- Vielä pitäisi opetella irrottautumaan loputtomasta viivyttelystä. Sillä saa hukattua helposti monta sopivaa vartin pätkää, joista saisi jo yli tunnin kirjoitusaikaa.
14.8.2010 kello 10:01
Ja kun riittävän kauan viivyttelin tätä kirjoittaessani, niin lapsi heräsi sopivasti päiväunilta. D’oh!