Sue Graftonin opas työpäiväkirjan käyttöön
Johanna lainasi jokin aika sitten järkälemäisintä omistamaani kirjoitusopasta, yli 450-sivuista The Complete Handbook of Novel Writingia. Se sisältää yhteensä 55 artikkelia tai haastattelua, joiden antia tulen varmasti avaamaan myöhemmin. Kun äskettäin sain kirjan takaisin lainasta ja selailin sitä, yksi artikkeleista tuntui kuitenkin erityisen ajankohtaiselta.
Aakkosdekkaristi Sue Graftonin ”The Use of Journal in Novel Writing” tuntuu jatkavan Jennin äskettäisen, kirjoittajan päiväkirjoja koskevan viestin ajatuksia. Artikkelissaan Grafton tekee kattavasti selkoa siitä, miten hän käyttää työpäiväkirjaa oman kirjoitusprosessinsa tukena.
Koska olen itse kiinnostunut aloittamaan työpäiväkirjan pidon, ja koska Graftonin malli vaikuttaa oikein hyvältä lähtökohdalta kaltaiselleni päiväkirjaummikolle, referoin tässä hänen keskeiset pointtinsa.
Tämä viesti on tavallista pidempi, mutta toisaalta se antaa minulle tekosyyn kutsua sitä ”oppaaksi”. Opas kuulostaa mukavan perinpohjaiselta.
Mikä työpäiväkirja
Graftonille työpäiväkirja on henkilökohtainen assistentti, terapeutti ja uskottu kirjoittajaystävä. Se on aina käsillä oleva, luonnoslehtiön kaltainen aputeksti, jota tuotetaan rinnan varsinaisen kaunokirjallisen tekstin kanssa.
”Päiväkirja on tallenne ajatustyöstäni inspiraation ensi kipinästä aina viimeisteltyyn käsikirjoitukseen asti”, Grafton sanoo. ”Se on kuin itselleni osoitettu kirje, jossa kuvailen jokaisen saamani idean sitä mukaa kuin edistyn kirjoittamisessani.”
Kuten Goldbergin treenikirjoittaminen tai Cameronin aamusivut, Graftonin työpäiväkirja toimii siltana tietoisen, analyyttisen ja järkevän ”vasemman aivolohkon” ja tiedostamattoman, luovan ja leikkisän ”oikean aivolohkon” välillä. Onkin kiinnostavaa huomata, miten eri kirjailijat kuvaavat eri sanoilla pohjimmiltaan samaa kirjoittamistyön perusjännitettä.
Millainen työpäiväkirja
Jo paljon ennen kuin romaanista on syntynyt sanaakaan raakatekstiä, Grafton luo koneelle tiedoston nimeltä ”Muistiinpanoja” tai ”Muistiinpanoja-1”. Kun kirja on valmis, tiedostoja on neljä tai viisi, ja niiden yhteismitta voi olla helposti neljää kertaa pidempi kuin itse romaanin. Mutta ne ovatkin kirjoittamiseen liittyvien ajatusten vapaamuotoista käsittelyä, eivät itsenäisiä teoksia. Merkkimäärissä on turha säästellä.
Grafton kertoo, että hänen päiväkirjamerkinnöissään on usein tietty toistuva rakenne, jottei sanojen sommittelua tarvitsisi erityisesti miettiä. Tärkeintä on päästä kirjoittamisen vauhtiin vaikka sitten tutulla kaavalla:
1. Merkitse päivämäärä
Kun voit myöhemmin tarkistaa, mitä ja miten olet kirjoittamisesta milloinkin ajatellut, saatat oppia omasta prosessistasi jotain uutta ja kiinnostavaa.
2. Tunnista mielialasi
Kerro lyhyesti, mitä elämässäsi tapahtuu tällä hetkellä, ja millaisin mielin olet aloittamassa päivän töitä. Kuten Jenni toteaa, luovan työn ja muun elämän välinen raja on parhaimmillaankin häilyvä: vaikka oma olotila ei vaikuttaisikaan tekstin laatuun, se vaikuttaa kirjoittamisvireeseen, ja siksi siitä on hyvä olla tietoinen.
”Tänään olen…” tai ”Tunnen olevani…” ovat hyviä aloitusvirkkeitä, joilla saat oleellisen nopeasti paperille.
3. Kartoita sijaintisi
Kerro, missä vaiheessa kirjoittamisprosessia olet juuri nyt, ja mitä aiot seuraavaksi tehdä. Jaa päiväkirjan kanssa kirjoittamiseen liittyvät onnistumiset ja ilonaiheet mutta myös huolet ja epävarmuudet: jossain vaiheessa tuntuu kuitenkin siltä, että juoni laahaa tai koko hommasta puuttuu pointti.
Kirjoittamiseen liittyvät möröt ovat pelottavia, kun ne piileskelevät pimeässä alitajunnan perukoilla. Näkyviin kirjoitettuina ne kuitenkin menettävät pian voimansa ja muuttuvat arkisiksi, ratkaistaviksi ongelmiksi. Kirjoita työpäiväkirjaan ”Kirjoittamassani tekstissä minua huolettaa…” ja sitten ”Luulen, että minun kannattaa…”
4. Kokeile ja ideoi
Lado tiskiin kaikki tekstiäsi koskevat ideat ja ratkaisuja vaativat ongelmat. Pohdi, mitä niistä seuraa ja mitä uusia kysymyksiä ne herättävät. Koska kukaan ei tule lukemaan päiväkirjaasi, voit leikitellä huoletta eri mahdollisuuksilla ja vaihtoehtoisilla ajatusketjuilla. Kirjoita paljon virkkeitä, jotka alkavat ”Mitä jos…” ja ”Oletetaan, että…”
Grafton käyttää tällaisesta luonnostelusta nimitystä storyboarding, joka viittaa elokuvien kuvakäsikirjoitusten tekoon. Työpäiväkirja onkin erinomainen paikka testata henkilökuvauksen ideoita ja hahmotella kohtauksia ilman pelkoa siitä, että valmis teksti menisi jollain tavalla rikki tai piloille. Saat vapaasti käyttää tai olla käyttämättä mitä tahansa päiväkirjailemaasi.
Miksi työpäiväkirja
Edellä mainittujen etujen lisäksi työpäiväkirjasta tuntuisi koituvan kosolti muitakin hyötyjä. Nostan esiin muutaman esimerkin.
Se on väylä alitajuntaan: Hyvin toimiva tiedostamaton mieli tuottaa tehokkaasti ratkaisuja kirjoittamisongelmiimme. ”Joskus, kun olen lukossa tai jumissa, kirjoitan päiväkirjaan suoran viestin [alitajunnalleni]”, Grafton kertoo. ”Nämä viestit ovat kuin kirjoittajan rukouksia, ja hämmästyn aina, miten nopeasti niihin vastataan.”
Se on hyvä rutiini: Työpäiväkirja on helppo, turvallinen ja ei-uhkaava tapa aloittaa päivän kirjoitusurakka. Se auttaa orientoimaan ajatukset tekstin suuntaisesti ja saa sanat liikkeelle. Kun kirjoittaa ensin tekstistä, on helpompi kirjoittaa tekstiä.
Se tallentaa taustatietoja ja ideoita: Grafton kirjaa työpäiväkirjaansa paljon tutkimustyössä selvinneitä seikkoja ja uusia heränneitä kysymyksiä. Päiväkirjatiedosto on myös auki raakatekstiä tuotettaessa, joten sinne on helppo heittää nopeasti äkilliset ideat tai muistutukset tarkistaa jokin tietty fakta. Näin kirjoitusrytmi ei hajoa kesken kaiken.
Se muistuttaa menneistä onnistumisista: ”Riippumatta siitä, missä vaiheessa kulloistakin yksityisetsiväromaaniani olen, voin aina kurkistaa vanhoihin päiväkirjoihini ja huomata, että olin tuolloin aivan yhtä hämmentynyt kuin nytkin”, Grafton kirjoittaa. Kun teksti on valmis, päiväkirja jaa rohkaisevaksi muistutukseksi siitä, että kirjoittamisen koettelemuksista on aikaisemminkin selvitty.
Minä ja työpäiväkirja
Graftonin menetelmä tuntuu hioutuneen hyvin sopivaksi hänen käyttöönsä. Joka kirjoittajan on kuitenkin itse kokeilemalla selvitettävä, millainen työpäiväkirjan muoto soveltuu hänelle parhaiten.
Itseäni mietityttää Graftonin työpäiväkirjoissa niiden suunnaton laajuus. Hyvin pitkien tekstiasiakirjojen selaaminen on vaivalloista, eikä talletettuihin ideoihin ja ajatuksiin pääse välttämättä nopeasti käsiksi. On sääli, jos työpäiväkirjan potentiaalia menee hukkaan huonon käytettävyyden takia. Olen luopunut kovakantisista muistikirjoistakin juuri tästä syystä – en löydä niistä mitään.
Ehdotuksia Word-dokkaria kätevämmiksi ratkaisuiksi otetaan ilolla vastaan. Aion nimittäin haastaa itseni ja kokeilla työpäiväkirjaa seuraavan kuukauden ajan. En ole koskaan ollut päiväkirjaihmisiä, joten tämä on minulle uutta ja jännittävää. Lupaan raportoida kokeen tuloksista.
viesti aiheesta tavat & työskentely
8.5.2009 kello 8:42
Hmh, minulla on aina ollut työpäiväkirjan pitämiseen liittyviä ongelmia. Kirjoitan pidempiä tekstejäni pitkälti tajunnanvirtana, eli juoni ja henkilöt syntyvät melkolailla sillä hetkellä kun lasken kynän paperille tai tätä nykyä sormeni läppärin kuluneelle näppäimistölle.
Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi pitää työpäiväkirjaa, vaan siitä, että olen kokenut henkilöhahmojen ja juonirakenteiden muodostuvan huomattavasti paremmiksi ja luonnollisemmiksi silloin kun en suunnittele niitä tarkasti etukäteen. Kun minulla on mielessäni uusi ja potentiaalinen tarinanpoikanen, yritän olla ajattelematta sitä niin kauan kunnes minulla on mahdollisuus kirjoittaa. Muuten pelkään kuluttavani juonen puhki liiallisella suunnittelulla.
Ehkä tämä kertoo ongelmastani kirjoittajana: kirjoitan kai lähinnä itselleni ja pitkän tekstin kirjoittaminen on minulle kuin hyvän romaanin lukemista: ei koskaan voi tietää mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Liian valmiiksi suunniteltu juoni ja henkilöhahmot eivät tuota yllätyksiä vaan toimivat ennalta ohjaillun kaavan mukaan. Se vie kirjoittamisen ilon. Tosin tällä menetelmällä menetän ilon suunnitella ja haaveilla keskeneräisestä tai aloittamattomasta tarinastani…
8.5.2009 kello 13:16
Itse noudatan työpäiväkirjan pidossa Graftonin mallia siinä mielessä, että kirjoitan sitä myös omaan tiedostoonsa koneella, en esim. käsin. On kätevää, kun työpäiväkirjatiedostoa voi pitää auki samalla, kun naputtelee tekstiä, ja hypähtää välillä sinne, jos kirjoittaminen tökkii tai saa jonkin muistiin kirjattavan idean.
10.5.2009 kello 15:30
@Ahmu - Jos olet tyytyväinen tapaasi kirjoittaa, ja se tuottaa tyydyttäviä tuloksia, ei sitä varmaankaan tarvitse muuttaa. Ehkä voisit käyttää työpäiväkirjaa jäsentämään ajatuksiasi sen jälkeen, kun olet saanut ensimmäisen version tuotettua tajunnanvirtatekniikalla?
Suunnittelu, jos sanalla viitataan yleisesti kaikenlaiseen tietoiseen pähkäilyyn, kokeiluun ja kaavailuun, saa eri kirjoittajien kohdalla erilaisia muotoja ja merkityksiä. Ei ole mitään syytä, miksi suunnittelun pitäisi olla erillinen työvaihe ennen raakatekstin kirjoittamista. Siinä on paljon tilaa myös tiedostamattomalle, itsesensuurista vapaalle luonnostelulle.
Kiitos, että kommentoit!
11.5.2009 kello 15:18
Itse en pidä sen paremmin työpäiväkirjaa kuin muutakaan päiväkirjaa. Jos kuitenkin on tarpeen löytää jotakin ja helpottaa sitä löydettävyyttä niin ehkäpä työpäiväkirjaa varten voisi tehdä accountin johonkin blogipohjaan? Kaikilla (tai ainakin hyvin useilla) blogitilaa tarjoavilla sivustoilla on mahdollista käyttää blogiviesteissä niitä avainsanoja ja muokata viestiä. Esimerkiksi avainsanan Tärkeää! alle voisi pistää kaikki ne tarkistettavat asiat, ideat tekstin suhteen jne. ja jonkin toisen avaisanan alta voisi löytyä ne fiilistelyt että miltä tuntuu ja millainen on kirjoitusvire tänään. Ja ainakin blogspotissa oli mahdollista muistaakseni jättää blogi näkyviin vain tietyille itse valitsemilleen käyttäjille, jos tahtoo pitää työpäiväkirjansa salaisena.
11.5.2009 kello 20:57
Blogin perustamista ajattelin minäkin ehdottaa sinulle. Työpäiväkirjan pitäminen Wordilla on nimittäin paljon työläämpää kuin blogin pitäminen juuri tagien ja kategorioiden vuoksi.
Blogia voi pitää salasanan takana tai julkisesti, kuten itselle parhaiten sopii. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Salaisessa työpäiväkirjassa voi vuodattaa salaisimmatkin tuntonsa. Julkiseen työpäiväkirjaan puolestaan voi saada hyviä kommentteja. Kirjailijat pitävätkin nykyään melko kiitettävästi blogeja, joissa kirjoittavat mm. omasta työstään.
12.5.2009 kello 10:47
Jälleen kiinnostava kirjoitus - ja kommentointi jatkaa mielenkiintoisella linjalla!
Työpäiväkirja blogimuodossa on hurja ajatus. Ensinnäkin, lukisin sellaista melko varmasti hyvinkin innoissani. Toisaalta, julki tuotava teksti olisi todennäköisesti stilisoitua - uskaltaisiko siihen laittaa niitä ainakin aluksi ihan pöljiltä tuntuvia ideoita tekstin rakentumisesta? Ja kärsisikö “rehellisyys” (lainausmerkit siksi, että itsellekin kirjoitetussa päiväkirjassa voi huijata…).
En ole pitänyt kunnollista työpäiväkirjaa kuin gradua kirjoittaessani. Silloin lähinnä tilitin tuntemuksiani - ja laitoin kirjoittamani liuskamäärät muistiin. Tekstimassan kasvaminen kannusti niinä päivinä, kun tärkeimmältä tuntui, että on saanut edes jotain konkreettista aikaan, oli teksti sitten millaista kuraa tahansa. Päiväkirjassa myös näkyisi konkreettisesti se, että ajatustyötä on tehty - eli töitä on tehty silloinkin, kun varsinaista tekstiä ei ole syntynyt.
Tekisipä mieli kokeilla työpäiväkirjaa. Mutta minä luultavasti haluaisin kirjoittaa sellaista käsin, kauniiseen muistikirjaan.
12.5.2009 kello 17:56
Blogi on kyllä oivaltava ehdotus työpäiväkirjan muodoksi. Avainsanoilla, luokituksilla ja päiväyksillä siitä saisi helposti selailtavan, ja se maksaa vähemmän kuin muistikirja. Toisaalta siihen pääsee käsiksi vain kun on netin äärellä, ja tuntuma näppäimistöön on tietysti erilainen kuin paperiin. Kiinnostava vaihtoehto ilman muuta.
Julkinen työpäiväkirja, oli se missä muodossa tahansa, pakottaisi minut pyrkimään selkeyteen ajatuksissani, mutta epäilen itsesensuurin kyllä iskevän. Stililointi, toimittaminen ja muu julkaisua varten valmistelu puolestaan söisi enemmän energiaa kuin pelkän aputekstin tekoon ehkä haluaisi sijoittaa.
Se, että kirjoittaa blogissa selkeäsanaisesti ja havainnollisesti omasta työskentelyssään, on jo toinen juttu. Luen tällaisia kuvauksia erittäin mielelläni.
Hmm, hmm. Kiitos paljon, sain kommenteistanne paljon ajateltavaa.
12.5.2009 kello 18:20
Yksi mahdollisuus on käyttää MS Officen mukana tulevaa melko voimallista MS Office OneNote-ohjelmaa. Siitä saa helposti muokattua työhön, pieneen tai suureen, sopivan tietokannan tai tiedostoja eri töitä varten. Lisäksi se tallentaa kaiken kirjoitetun automaattisesti, joten jos kone menee jumiin, ei tarvitse huolestua kuolemattomien ajatustensa häviämisestä. Näitä ilmaisina tulevia apuohjelmia helposti ja aivan turhaan ylenkatsotaan.
Blogi on sikäli vähemmän tyydyttävä ratkaisu, että koneen täytyy olla koko työn ajan valmiina linjoilla (tosin siellähän se tahtoo yleensä aina kuitenkin olla:)