14 neuvoa 14-vuotiaalle itselleni
1. Kirjoita joka päivä. Kirjoittaminen on sitä helpompaa, mitä enemmän sitä tekee. Tee kirjoittamisesta tapa ja kirjoita silloinkin, kun sinulla ei ole Maailman Parasta Ideaa. Niitä tulee kuitenkin aika harvoin.
2. Lue paljon ja tarkasti. Lue klassikkokirjoja, kummallisia kirjoja, uusia kirjoja, vanhoja kirjoja. Osoittautuipa kirja hyväksi tai huonoksi, mieti aina, mitkä asiat tekevät siitä sellaisen. Kirjoita huomiosi lukupäiväkirjaan.
3. Älä pelkää esikuvia. Taidemaalarit ovat vuosisatojen ajan harjoitelleet kopioimalla vanhojen mestareiden tyyliä ja siveltimenkäyttöä. Sama menetelmä sopii myös kirjoittajalle. Kun itsevarmuutesi kasvaa, karisevat liialliset vaikutteet lopulta itsestään pois.
4. Kiinnostu kaikesta. Käy mansikkavarkaissa, salakuuntele keskusteluja busseissa ja kehittele taustatarinoita paikallislehden pikku-uutisille. Ole utelias ja kokeilunhaluinen. “Mikään inhimillinen ei saa olla kirjoittajalle vierasta”, sanoi jo Mika Waltarikin.
5. Etene askel kerrallaan. Suomalaisten esikoiskirjailijoiden keski-ikä on hyvinkin kolmenkymmenen paremmalla puolella. Sinulla ei ole mikään kiire lähestyä kustantamoja romaanikäsikirjoituksella. Opettele ensin rauhassa lyhyempien ja helpompien tekstien tekeminen.
6. Ole sitkeä. Sinusta tuntuu välillä, ettet osaa yhtään mitään ja kaikki on turhaa. Ajoittainen epävarmuus vaivaa kuitenkin pitkän uran tehnyttä kirjailijaa siinä missä aloittelijaakin. Koska et pääse siitä koskaan täysin eroon, kirjoita siitä huolimatta.
7. Säästä vanhat tekstisi. Nekin tekstit, jotka nyt tuntuvat kehnoilta, ovat myöhemmin arvokkaita muistoja ja todisteita taitojesi kehityksestä. Laita ne vanhaan kenkälaatikkoon tai omalle muistitikulleen – pois silmistä mutta silti talteen.
8. Kokeile ja ilottele. Vaikka suhtautuisit kirjoittamiseen kuinka tosissasi, ryppyotsaisuuteen ei ole koskaan syytä. Kirjoita rakkausrunoja roskikselle, etsivätarina perheen kissasta ja pienoisnäytelmä, jossa Romeo ja Julia eivät kuolleetkaan. Varo urautumasta yhteen juttuun.
9. Älä pidä tekstiä pyhänä. Hyvää saa harvoin aikaan kerralla. Opettele luonnostelemaan, muokkaamaan ja hiomaan omia tekstejäsi – joskus rankastikin. Makuuta muka valmiita kirjoitelmia pöytälaatikossa vähintään kuukausi ja hämmästy, miten paljon parannettavaa löydät.
10. Osallistu kirjoittajakoulutukseen. Valitse nuorille kirjoittajille suunnattu kurssi tai työpaja, jossa on muita itsesi ikäisiä kirjoittajia. Saat niistä eniten irti, ja ne ovat myös usein aikuisten kursseja edullisempia.
11. Tutustu toisiin kirjoittajiin. Kirjoittajafoorumeilla, -kursseilla ja -kerhoissa tapaa toisia kirjoittajia. Jos löydät mukavia kirjoittajia, joiden kanssa synkkaa, alkakaa pitää yhteyttä. Tsemppaaminen, kokemusten jakaminen ja yhdessä tekeminen tekee yksinäisestä harrastuksesta sosiaalisempaa.
12. Hanki hyvää palautetta. Äiti, sisko tai paras ystävä ovat hyviä antamaan kannustusta ja rohkaisua, mutta he eivät yleensä ole itse kirjoittajia. Tarvitset ainakin yhden asiantuntevan luottolukijan, joka osaa lempeästi mutta selväsanaisesti osoittaa sinulle tekstisi puutteet ja ongelmakohdat.
13. Kuuntele neuvoja mutta käytä omaa harkintaasi. Kirjoittajaoppaita kannattaa lukea ja kokeneempien viisauksia kokeilla, mutta ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa kirjoittaa tai yhdenlaista hyvää tekstiä. Jos joku puhuu kirjoittamisesta niin kuin hän tietäisi kaiken, suhtaudu häneen epäillen.
14. Opettele kymmensormijärjestelmä. Usko nyt vain. Tulet myöhemmin toivomaan, että olisit tehnyt niin.
viesti aiheesta tavat & työskentely
1.6.2009 kello 17:09
Hyviä vinkkejä vähän vanhemmallekin kirjoittajalle :) En nuorempana kirjoitellut (aloittelin vasta pari vuotta sitten 35-vuotiaana), vaan piirtelin sarjakuvia. Niiltä pohjilta muutama kommentti:
“3. Älä pelkää esikuvia.” - Juu! Piirtopuolella muiden tekemien kuvien läpipiirtämistä katsotaan kieroon, mutta se on hyvää motorista harjoitusta. Lisäksi se on kaikkein paras keino hahmotella sarjikset! :)
“5. Etene askel kerrallaan.” - Juu, paitsi että yleensä se 1000-sivuinen romaaniajatus on se, joka pistää kirjoittamaan :) Mielestäni sillä voi aloittaa, kunhan vain tajuaa, että sellaiset jäävät useimmiten keskeneräisiksi tai niistä ei ainakaan aluksi saa niin hyvää kuin mitä tahtoi.
“7. Säästä vanhat tekstisi.” - Jos onnistuu, niin mikä ettei… Heitin tuossa joitain vuosia sitten noin 2000-3000 vanhaa piirrustustani paperinkeräykseen ja säästin parhaat n. 300-400 kpl enkä ole katunut :)
“11. Tutustu toisiin kirjoittajiin.” - Aivan ehdoton asia! Onneksi se on nykyaikana helpompaa Internetin takia, ei tarvitse löytää niitä naapurustosta :) Piirtäjänä ainakin olisin kaivannut kovastikin paljon muita piirtäjiä ympärille, sillä tavalla saa aivan uusia virikkeitä erilaisista tekniikoista.
“14. Opettele kymmensormijärjestelmä.” - Juu. Kun sitä 1000-sivuista romaaniaan kirjoittaa neljättä kertaa uusiksi, niin kirjoittamisnopeudella säästää kovasti aikaa & hermoja :D
1.6.2009 kello 17:17
Hmmh, ja pistetään vielä 15-vuotiaalle minulle vielä oma 15. neuvo:
15. Älä panttaa ideoita - ideoita on turha säästellä. Mitä enemmän niitä käyttää, sitä enemmän niitä syntyy. Ideoissa määrä korvaa laadun; niiden parin kuningasidean keksimiseksi joutuu keksimään kuitenkin ensin ne 90 melko huonoa ja 9 vähän parempaa :)
1.6.2009 kello 19:53
16-vuotiaalle minulle vielä yksi:
16. Älä yritä niin hirveästi kirjoittaa “oikeanlaista” tekstiä. Mallioppilaat saavat harvoin mitään uudenlaista aikaan.
Tuosta Kallen ykköskohdasta en kylläkään ole ihan samaa mieltä. Jokapäiväisen kirjoittamisen vaatimus voi olla vähän liikaa heikolle ja hauraalle 14-vuotiaalle, joka on muutenkin varustettu protestanttisella työmoraalilla ja saa tunnontuskia ihan liian pienistä asioista. En nytkään vaadi itseäni kirjoittamaan joka päivä - se on toive, joka toteutuu joskus ja joskus ei. Jos se ei toteudu tänään, en ruoski itseäni verille sen johdosta, mutta 14-vuotias minä olisi voinut ruoskiakin. Henkisesti siis. Nuoret osaavat ottaa asiat niin kamalan vakavasti. Ja tällaisia niistä sitten kasvaa, tiukkapipoja, joiden on vaikea olla armollisia itselleen ;)
1.6.2009 kello 22:04
Kiitos kommenteista ja täydennyksistä, MaKo! Listaa saa tosiaan kernaasti jatkaa. Tuskin oppiminen viidenteentoista ikävuoteen mennessä ainakaan pysähtyy…
2.6.2009 kello 0:50
Varsinkin kohta 9. on sellainen, johon suurin osa nuorista kirjoittajista sortuu. Onhan teinien maailmankuvakin yleensä kovin mustavalkoinen, joten ei oma tekstikään voi olla kuin joko loistava tai sitten täysi susi.
Itselläni kesti pitkälle päälle kaksikymppiseksi tajuta, että teksti ei ole mikään kaanon, joka kohoaa korkeuksiin tai sortuu minkä tahansa pienenkin osansa mukana. Pitkän makuuttamisen jälkeen pistin yleensä surutta roskiin monta tekstiä, joita olisi voinut viilailla tai käyttää rakennuspalikoina muissa teksteissä.
2.6.2009 kello 19:47
@Samuli A. - Tuo on kyllä ihan totta. Aloitteleva kirjoittaja ei välttämättä käy läpi kirjoittamisprosessin eri vaiheita, vaan aloittaa otsikosta ja paahtaa sitten tekstin alusta loppuun. Olen itsekin joutunut opettelemaan kovasti tekstin muokkaamista - se on hankalaa, mutta välttämätöntä.
3.6.2009 kello 0:27
@Rooibos - Tunnistan tuon oikeanlaisuuden vaatimuksen oikein hyvin. 14-vuotiaana en vielä täysin hahmottanut, että teksti voi olla hyvä monella tapaa. Niinpä koetin tehdä teksteistäni kaikin tavoin ahtaaseen hyvyyskäsitykseeni sopivia. Se oli aika raskas tapa kirjoittaa.
16.10.2009 kello 2:53
Voi sen kymmensormijärjestelmän oppia vanhempanakin. Kokeile:
http://www.jarkonsivut.net/apletti.php
Jos harjoitteluun uhraa vaikka 15 min päivässä niin vuoden lopussa homma on todennäköisesti jo hallussa.
17.10.2009 kello 1:32
@Anitta - Älä houkuttele, tuollaiseen haasteeseen voisi melkein tarttuakin…