Henkilöhahmo = juoni = tarina
Olen niitä kirjoittajia, joiden mielestä henkilöhahmojensa tuntemiseen on syytä paneutua. Jos tunnen henkilöhahmoni hyvin, tiedän, miten hän käyttäytyy eri tilanteissa ja reagoi niihin. Riippumatta siitä, miten kirjoittaja itse käyttäytyisi tai mikä olisi hyvää tai hyväksyttävää käytöstä. Tai siitä, millaisissa olosuhteissa ja mielialoissa kirjoittaja tarinaansa kirjoittaa.
Henkilöhahmostaan on tietenkin tiedettävä tiettyjä perusasioita, kuten nimi, sukupuoli ja ikä. Perhe- ja koulutustausta on hyvä tuntea, samoin kuin ammatti ja asuinpaikka. Ruumiinrakenne ja pukeutuminenkin ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättä niin mielenkiintoisia kuin fyysiset erityispiirteet, kuten puolikuun muotoinen syntymämerkki vasemman korvan takana, tai tyypilliset eleet, kuten nenän hierominen hämmentyneenä.
Henkilöhahmon taidot, oikut, temperamentti ja poliittiset näkemyksetkin voi olla hyvä tietää. Mutta on koko joukko erityisen tärkeitä – ja erityisen kiinnostavia – henkilöhahmoa rakentavia elementtejä. Niitä, jotka tekevät henkilöhahmosta täyteläisen, monitasoisen ja vangitsevan, tutustumisen arvoisen tuttavuuden.
Salaisuuksia ja päämääriä
Henkilöhahmon tuntemuksen kolme keskeisintä seikkaa ovat päämäärät, salaisuudet ja suhde seksuaalisuuteen.
- Lyhyen ja pitkän tähtäimen päämäärät määrittelevät henkilöhahmon toimintaa sekä nykyhetkessä että pitkäjänteisesti. Ne vaikuttavat henkilöhahmon valintoihin ja näkyvät hänen suhteissaan toisiin henkilöihin. En tarkoita, että henkilöhahmo olisi laskelmoiva tai manipuloiva. Tarkoitan ainoastaan, että hän toimii oman etiikkaansa mukaisesti pyrkiessään kohti toivomaansa.
- Pelot ja salaisuudet ovat henkilöhahmon kätkettyä, kiinnostavaa kerrosta. Me kaikki häpeämme ja koemme syyllisyyttä. Olemme avoimia haavoja, minkä kätkemiseksi näemme paljon vaivaa. Millaisia salaisuuksia sinun henkilöhahmoillasi on? Mitä he yrittävät peittää ja salata? Mitä he häpeävät ja mistä kokevat syyllisyyttä? Kaikesta kätkemisestä huolimatta, tai ehkä juuri torjunnan vuoksi, se, mikä salataan, on paljastavasti läsnä.
- Henkilöhahmosi suhde seksuaalisuuteen ei ehkä koskaan paljastu kerronnassa lukijalle. Hulkia esikuvanaan pitävä, sankaruudesta ja ylivertaisuudesta unelmoiva tokaluokkalainen tuskin miettii, mitä Hulkin ratkeamattomissa housuissa on. Ja vaikka keski-iän ylittänyt nainen ”itkisikin onnesta”, jos ”panisin sua kunnolla”, kuten Leevi and the Leavings toiveikkaasti laulussaan kysyy, lukijan ei tarvitse tietää sitä. Se vaikuttaa silti epäilemättä flirttiin, johon keski-ikäinen naisemme antautuu K-kaupan kassajonossa.
Työkaluja
Henkilöhahmoa kannattaa aluksi rakentaa kaksivaiheisesti. Vastaa ensinnäkin nopeasti seuraaviin henkilöhahmon ominaisuuksia kartoittaviin kysymyksiin:
- nimi
- sukupuoli
- ikä
- ruumiinrakenne
- fyysiset erityispiirteet
- tyypilliset eleet
- pukeutuminen
- perhetausta
- koulutus
- erityiset taidot
- nykyinen ammatti ja aiemmat ammatit
- asuinpaikka ja muut toimintaympäristöt
- lyhyen ajan päämäärät
- pitkän ajan päämäärät
- oikut
- temperamentti
- toiveet
- pelot
- suhtautuminen seksuaalisuuteen
- asiat, joista iloitsee
- asiat, joita häpeää
- poliittiset näkemykset
- elämänfilosofia tai motto
Kirjoita tämän jälkeen 10–20 minuutin treenejä jokaisesta henkilöhahmoasi kuvaavasta ominaisuudesta. Anna tajunnan virrata. Tässä vaiheessa henkilöhahmosi voi vielä olla muotoutumassa ja hyvinkin ristiriitainen. ”Faktoja” ehtii sitä paitsi tarvittaessa muuttaa, muokata ja keksiä lisää.
Taustamateriaalia
Toistaiseksi henkilöhahmosi muotoutuminen ja tajunnanvirta-/ treenikirjoittamisesi toimivat henkilöhahmon taustamateriaalina. Juonen ja tarinan muotoutuminen kehittävät henkilöhahmoasi edelleen, jopa uusiin suuntiin.
Ole valmis tarvittaessa luopumaan henkilöhahmosi alkuasetelmista sitä mukaa, kun henkilöhahmosi alkaa saada muotoa ja hallita omaa tarinaansa. Ole samalla tietoinen kyllästymisestä. Kun henkilöhahmonsa kanssa on viettänyt vasta vähän aikaa, hän alkaa tuntua tylsältä ja kohta kirjoittaja haluaa vaihtaa hänessä kaiken.
Usko henkilöhahmoosi. Anna hänen olla lihaa ja verta ja kehittyä. Ihmissuhteissa tärkeät kumppanimme kehittyvät harvoin samaan tahtiin kuin me tai siihen suuntaan, jota itse toivoisimme. Henkilöhahmot käyttäytyvät täsmälleen samoin. Muista myös, ettei lukijan tarvitse tietää kaikkea henkilöhahmosta. Riittää, että kirjoittaja tietää. Kaiken.
Lue myös: Selkeyttä peruskäsitteisiin: Kertomus, tarina, juoni
viesti aiheesta tekstinteko
13.7.2009 kello 15:46
Kuvaamasi lähestymistapa henkilöhahmoa koskeviin tosiseikkoihin on minusta oikein terve: vapaa “mitä jos” -ajattelu ja treenit tuottavat helposti kiinnostavampia persoonallisuuksia kuin suoraviivainen kyselylomakkeen täyttö.
Miksi seksuaalisuus on sinusta kolmen tärkeimmän tekijän joukossa? Onko se yhtä oleellinen kaikenlaisissa kertomuksissa ja tyyleissä?
14.7.2009 kello 10:18
@Kalle - En osaa aukottomasti perustella seksuaalisuuden merkitystä. Kyse on eräästä ihmisenä olemisen keskeisestä osa-alueesta, joka vaikuttaa läpi koko elämän ja joka mm. määrittelee henkilöhahmon suhdetta omaan ruumiiseensa ja sitä kautta muihin henkilöihin, usein monilla tiedostamattomilla tavoilla. Koska suhde seksuaalisuuteen vaihtelee eri ikäkausina ja erilaisissa elämäntilanteissa, seksuaalisuusanalyysi sekä syventää henkilöhahmoa että lisää hänen uskottavuuttaan. Kaikissa kertomuksissa ja tyylilajeissa. Esimerkiksi spekulatiivisessa fiktiossa ei ole lainkaan yhdentekevää, rakentuuko seksuaalisuus neutrien epäseksuaalisuutena, sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen vaihtamiskykynä, kolminvälisesti tai jollakin aivan muulla tavoin. Ei seksuaalisuudelle henkilöhahmotreeneissä kannata antaa liian suurta painoarvoa, mutta kirjoittajan käsitys asiasta toimii kirjoitusprosessissa samoin kuin seksuaalisuus arjessa - hienovaraisesti ja usein alitajuisesti.
14.7.2009 kello 10:39
Olen viime aikoina tuuminut, että henkilöhahmo-oppaissa joihin törmään, on hyvin usein jotain pahasti pielessä. Kaikki tuntuvat painottavan sitä, että “sun pitää tietää kaikki” ja sitten annetaan iso luettelo - ja ohjeet jäävät about tuolle tasolle. Ne antavat ymmärtää että hahmosta tulee kiinnostava ja uskottava kunhan sillä on lempiväri ja sen tyttöystävän koiralla on nimi. Mutta ei siitä tule. Siitä tulee sekalainen faktaluettelo, jonka palaset eivät loksahtele uskottavasti kohdalleen. Ja kaiken lisäksi hahmosta on vaarassa tulla laimeasti vähän kaikkea mutta ei kunnolla mitään.
Minusta hahmo tarvitsee tietynlaisen perustan, eräänlaisen Ison Selityksen kaikelle toiminnalleen. Olen omassa elämässänikin huomannut, että suurin motivaatio syntyy aina jostakin itsessä havaitusta puutteesta tai vajaavaisuudesta - ja usein tällaisia voimakkaita erilaisuuden kokemuksia ihminen pyrkii sitten muodossa jos toisessakin kompensoimaan lopun ikäänsä, tiedosti hän sitä tai ei. Syntyy pakkomielteitä - ja pakkomielteiset hahmot ovat kiinnostavia.
14.7.2009 kello 17:55
@Isidor - Jep, itsekin huomasin että faktaluetteloilla ei sinällään tee yhtään mitään. Faktoja tärkeämpää on miettiä, mitä niistä faktoista seuraa hahmon ympäristössä ja tarinoissa. Kaikkiin kysymyksiin ei voi edes vastata mielekkäästi ennen kuin miettii myös tapahtumapaikkoja ja kaikkia niitä asioita, jotka muovaavat hahmon kehitystä maailman sisällä.
Esimerkiksi omissa jutuissa päähahmoni ovat olleet hyvien sankarien tapaan vaatimattomia ja vähään tyytyväisiä (juuri tätä käsittämättömän tylsää asialuettelofaktaa…), mutta seuraavaksi pitää ruveta miettimään, miten hahmot oikeasti suhtautuvat siihen, että yksi hahmoista sai sen kummempia yrittämättä sen prinsessan ja toisella on valitettavasti edessään sen puolen valtakunnan saaminen. Voi tuntea, että tämä tulee hahmoille puoliksi hyvinkin epämiellyttävänä yllätyksenä ja tätä on mukava tutkailla lisää =)
Itse tykkään mielummin keksiä hahmoja koskevia faktoja lennosta - ja sitten ekstrapoloida niistä ne varsinaiset “tylsät faktat” myöhemmin. Ongelmana on vain pitää kaikki mielessä, mutta kokonaiskuva kyllä hahmottuu ennemmin tai myöhemmin ja asioita voi alkaa ennakoimaan.
14.7.2009 kello 20:31
@Isidor - Hyvä ja tarpeellinen kommentti. Ymmärrän sen, mitä nimität puutteina ja vajavuuksina (kiinnostavia, kiinnostavia!) omana keskeisenä kohtanani kaksi. Tulkitsen niiden palautuvan siis peloiksi ja salaisuuksiksi. Ehdottoman samaa mieltä olen siitä, että epätäydellisyys on koska tahansa kiinnostavampaa kuin täydellisyys.
@WWWWolf - “Faktoja tärkeämpää on miettiä, mitä niistä faktoista seuraa hahmon ympäristössä ja tarinoissa. Kaikkiin kysymyksiin ei voi edes vastata mielekkäästi ennen kuin miettii myös tapahtumapaikkoja ja kaikkia niitä asioita, jotka muovaavat hahmon kehitystä maailman sisällä.”
Osuit(te) mielestäni asioiden ytimiin. On varmaan varottava sitä, että faktaluettelosta tulee itsetarkoituksellista.
14.7.2009 kello 21:40
@Johanna - Ymmärrän. Varasijoille top-kolmoseen voisivat olla tyrkyllä myös suhde uskontoon, tietty menneisyyden trauma tai vahvin moraalinen uskomus. Ei tunnu kohtuuttomalta olettaa, että se, mitä henkilönsä piirrettä kirjoittaja eniten miettii, voi antaa tekstille oman vireensä. Mitenkään nyt kiistämättä seksuaalisuuden merkitystä kaikessa inhimillisessä toiminnassa.
@Isidor - Kokemukseni henkilöhahmon luomiseen tarkoitetuista piirrelistoista ovat samansuuntaisia. Lempivärin kaltaisia yksityiskohtia voi käyttää ideoinnin lähtökohtina hahmonkehitykselle, mutta pelkästään niiden luetteleminen ei vielä riitä. Tärkeintä on antaa henkilölle (löytää henkilöstä?) riittävästi kahvoja, joista kirjoittaessaan saa otteen.
Jotkut piirteet toimivat mielestäni tällaisina kahvoina muita paremmin. Mutta puhun siitä sitten enemmän omassa henkilöhahmoja käsittelevässä viestissäni.
@WWWWolf - Totta kyllä. Yllättyminen kirjoittamisen aikana on yleensä mukavaa ja kertoo virkeästä alitajunnasta.
14.7.2009 kello 22:25
@Kalle - Tuo uskonto-oivalluksesi on loistava! Pahus, etten ole tullut itse ajatelleeksi sitä. Suomalaisessa luterilaisessa valtatodellisuudessa hämärtyvät uskontojen kirjo ja merkitys. Asuessani 1980-luvulla Yhdysvalloissa olin vuoden verran presbyteeri tietämättä, miten se suhteutui silloiseen syntymä-luterilaisuuteeni. Kirkkoon en ole kuulunut enää yli kahteenkymmeneen vuoteen, mikä aiheuttaa ajoitta kummiongelmia. Omalla tavallani hengellinen olen silti. Siinäpä hyvä treeni: kirjoita hengellisestä kokemuksesta, oli se millainen tahansa.
15.7.2009 kello 22:31
Olen joutohetkinäni vuosien varrella katsellut lukemattomia kertoja kuin filminauhana novellieni (ja haudattujen romaanieni) henkilöhahmojen elämää, usein alkaen siitä, miten he saivat alkunsa, eli vanhempien parisuhteesta - ja sillä onkin muuten valtaisa merkitys itse kunkin kehitykselle. Se on ollut hauskaa ajanvietettä ja samalla olen saanut vastauksia ihan kuin itsekseen niin että kun joskus olen täytellyt tuollaisia lomakkeita, ei ole ollut vaikeaa vastata.
16.7.2009 kello 8:16
Tarkoitatko, että jokaisen henkilöhahmon eteen tulisi tehdä etukäteistyönä mainitsemasi asiat? Ymmärrän henkilöhahmon tuntemisen silloin kun kirjoittaa pitkää tekstiä:romaania. Mutta, jokaiseen novellinpätkäänkinkö?
16.7.2009 kello 22:53
En yleensä koskaan tee kattavia hahmolomakkeita, en edes romaaneihin (tästä on poikkeuksia, mutta yleensä en). Novelleihin niitä ei mielestäni edes kannata tehdä, ellei novelli ole osa suurempaa kokonaisuutta. Minulla on useimmiten hahmoista jokin perustunne/motiovaatio mietittynä, jonka ympärille kaikki sitten rakentuu.
Kirjoitan esim. parhaillaan tarinaa, jossa keskeinen hahmo kokee syyllisyyttä. Tarinan detaljit ja hahmon historia rakentuu tämän ympärille, tutustun hahmoon kirjoittaessani häntä. Raotan hahmoa juuri sen verran kuin on tarpellista, jotta hänestä tulee aktiivinen toimija tarinaan.
17.7.2009 kello 12:41
Minunkin romaanihenkilöni ovat kehittyneet pitkälti kirjoitusprosessin myötä. Ensimmäisellä kerralla he olivat melkoisia raakileita, mutta tarinan edetessä jokainen heistä kypsyi vähitellen omaksi persoonakseen. Toisessa versiossa motiivit kirkastuivat ja henkilöt toimivat alusta alkaen luonteidensa mukaisesti. Nyt kolmannella kerralla he puhuvat jo luontevasti omilla äänillään ja käyvät dialogia pääni sisällä silloinkin kun pitäisi yrittää nukkua… On mukava huomata, ettei Johannan listasta löydy yhtäkään kohtaa, joihin en osaisi henkilöideni puolesta vastata. Itse olen laatinut myös ns. suhdekarttoja, joissa kirjoitan tärkeimpien henkilöideni nimet paperille ja mietin heidän keskinäisiä suhteitaan erilaisten nuolten, symbolimerkkien ja lyhyiden muistiinpanojen avulla. Suhteiden muuttumista on kiintoisa seurata romaanin eri vaiheissa. Tilanne voi olla hyvin erilainen tarinan alussa, keskivaiheilla ja lopussa.
Hieno blogi muuten. Olen käymässä täällä ensimmäistä kertaa ja juuri tällaista kohtaamispaikkaa olen etsinyt. Kukaan ei ymmärrä kirjoittajaa paremmin kuin toinen kirjoittaja!
19.7.2009 kello 10:54
@Natalia - Metodisi kuulostaa tosiaan hauskalta. Epäilemättä se on myös hyödyllistä. Henkilöhahmoihinsa voi tutustua ja heidän kanssaan voi käydä keskusteluja mielikuvissaan. Nämä filminauhat vaikuttavat mielikuvamatkailun erityismuodolta.
@TdW - Usvazine ja Satakieli tavallaan vastasivat kysymykseen, ja paremmin kuin mihin minä olisin pystynyt. Ohjeet ovat ohjeita ja käytänteet käytäntöjä. Jokainen kirjoittaja joutuu varmasti omalta kohdaltaan ratkaisemaan itselleen parhaan työskentelytavan kulloisessakin tilanteessa. Voi tuntua mielettömältä tehdä novellia varten hirveästi taustatyötä. Usein novelli lyhyydessään ja tiiviydessään saattaa silti olla pitkään proosaan verrattuna työläämpää. Siinä täytyy olla kaikki kohdallaan.
@Satakieli - Hyvä huomio ja muistutus nuo suhdekarttasi. Niitä on myös hyvä laatia. Jos kerronnassa on henkilö tai henkilöitä, jotka eivät ole missään suhteessa yhteenkään päähenkilöön, he ovat yleensä turhia ja heikentävät kerrontaa enemmän kuin vahvistavat sitä. Kommenttisi osoittaa muuten hyvin myös sen, mitä muutkin kommenteissaan sivuavat: henkilöhahmoihinsa voi tutustua varsin monella eri tavalla.
22.7.2009 kello 14:28
Pohdiskelin tässä eräänä iltana tuota top 3 -luetteloa ja Kallen varasijaehdotuksia, ja mieleeni tuli vielä yksi, joka ainakin nuorempana oli minulle ja ystäväpiirilleni hyvinkin keskeinen asia: musiikki. Oma musiikkimakuni on muuttunut kymmenen vuoden takaisesta aika paljon, eikä se enää määrittele minua läheskään yhtä tarkkaan, mutta joillekin se voi olla hyvinkin tärkeä määre.
22.7.2009 kello 20:22
Ja henkilön musiikkimaku voi myös vaikuttaa henkilön pukeutumiseen, ajatteluun erinäisistä asioista, elämiseen ja tapoihin. Siis itseasiassa lähes kaikkeen henkilön tekemisiin. Sikäli siis musiikkimaku on mielestäni oiva lisä siihen listaan, mitä henkilöstään on tiedettävä.
23.7.2009 kello 13:23
@TdW - & @tangerine - Hyvä huomio/lisä! Aivan totta. Tässäkin saa olla tarkkana: kuunteleeko henkilöhahmoni mieluiten Wagnerin oopperoita, vaikka itse työskentelisin mieluiten punkin säestyksellä? Tai: miten punkkarista tuli Kaija Saariaho -fani.