Michael Dorrisin ja Louise Erdrichin henkilöhahmo Vivian Twostar kuvailee romaanissa Kolumbuksen kruunu (1991) Roger Williamsin asuntoa seuraavasti:

Kun ensi kerran olin saapunut Rogerin taloon, minuun oli tehnyt vaikutuksen salaamisen mahdottomuus. Katossa näkyivät yhä parruharjanteet, todiste siitä että täällä oli aikaisemmin ollut joukoittain pikkuhuoneita täynnä nurkkauksia ja soppia, mutta nyt ei edes kadullepäin antavissa ikkunoissa ollut verhoja. Kummastelin ajatusta että tällä miehellä ei ollut mitään salattavaa, että hänen kotinsa oli yhtä verhoton kuin hänen kirkkaansinisten silmiensä katse.

(Suom. Harry Forsblom. Helsinki: Tammi 1992, s. 112; ks. ss. 110-112.)

Vivian ei tarkkaan ottaen kuvaa niinkään Rogerin asuntoa kuin Rogeria itseään. Jos teosta lukee pidemmälti, erityisesti muutamaa sivua aikaisemmin, näkee selvästi, miten paljon henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteitaan koskevaa informaatiota ja toimintaa kirjailijat saavat mahtumaan näennäiseen ympäristön kuvaukseen. He näyttävät, eivät kerro.

Miljöön mahti

Kuva: mediafury

Henkilöhahmon ympäristöjen kuvaaminen on erinomainen tapa kertoa henkilöhahmosta. Se on parhaimmillaan yksityiskohtaista ja tarkkanäköistä, ja proosakerronnalle mutka, mutkan kautta kertominen, tekee hyvää. Silloin ei voi kertoa asioita liian suoraan, mikä lisää kerronnallista jännitettä ja mielenkiintoa.

Paitsi henkilöhahmon (epäsuora) kuvaaminen, miljöön tehtävä kerronnassa on

• luoda kerronnalle tunnelma, ilmapiiri
• toimia tarvittaessa henkilöhahmon, juonen tai tarinan, tai tapahtumapaikkojen vertauskuvana
• johtaa lukijaa tahallisesti harhaan (esimerkiksi kammottava tapahtuma viattomassa ympäristössä)

Ympäristön käyttö tietoisena harhaanjohtamisena on lukijan tunteen kasvattamista. Pedofilian kuvaaminen kansainvälisessä lapsikaupassa ei ole lukijalle yhtä järkyttävää, yhtä tunnepitoista, kuin sen kuvaaminen päiväkodin pihalla keskellä heinäkuun aurinkoisinta päivää, kun päiväkoti on lomien vuoksi suljettu.

Työkalu

Sen jälkeen kun sinulla alkaa olla hyvä käsitys henkilöhahmostasi, selaile sisustuslehtiä ja etsi niistä kuva tai kuvia, jotka mielestäsi kertovat henkilöhahmostasi jotakin. Koko kuvan ei tarvitse olla käyttökelpoinen, vaan jokin pieni yksityiskohtakin riittää.

Minua lehtikuvien käyttö auttoi hahmottamaan henkilöhahmoni olohuoneen. Vaikka kuvassa oli paljon ylimääräistä ja tarpeetonta, tajusin sen avulla, millainen kattokruunu Kalevilla ja Maijalla on, ja että heidän olohuoneensa seinällä on joukoittain kehystettyjä valokuvia lapsista ja lapsenlapsista. Konkreettisen ympäristön kautta myös henkilöhahmot ja heidän toimintansa tulevat konkreettisemmiksi.

Kirjoita tämän jälkeen treeni tai pari valitsemastasi kuvasta siten, ettei ensisijainen päämääräsi ole kuvata yksityiskohtaisesti valitsemaasi kuvaa, vaan henkilöhahmoasi. Muista käyttää useampaa kuin yhtä aistia – ympäristössä on myös tuoksuja, hajuja ja ääniä. Esineet tuntuvat joltakin. Aistiiko henkilöhahmosi myös makuja?

Luota yksityiskohdan voimaan. Ja pyri yhdistämään ympäristön (eli henkilöhahmon) kuvaamiseen myös toimintaa. Se vie tarinaa eteenpäin.