Voiko sadassa sanassa kertoa kokonaisen tarinan? Spekulatiivisen fiktion kirjoittajat kuulemma ainakin pystyvät moiseen temppuun. Ja sinunkin kannattaa kokeilla tällaista haastetta, vakuuttaa harrastajakirjoittaja Tarja Sipiläinen.

Raapale (engl. drabble) on fantasia- tai science fiction -aineinen kertomus, jossa on tasan sata sanaa. Pääotsikkoon ja mahdollisiin väliotsikoihin saa käyttää lisäksi viisitoista sanaa. Lyhyydestään huolimatta kokonaisuuden täytyy vastata hyvän novellin vaatimuksia. Lyhyenä kertovana tekstinä se on sukua flash fictionille, kuuden sanan tarinoille, vinjeteille ja lastuille.

Kirjoittajatreffit tavoitti kirjoituskilpailuissa ja pienlehtijulkaisuissa (mm. Usva, Isku) ansioituneen Tarja Sipiläisen, joka on löytänyt raapaleiden kirjoittamisesta oivan tavan tasapainottaa tyylilleen ominaista rönsyilyä. Lyhyen (joskaan ei aivan satasanaisen) haastattelun lisäksi julkaisemme häneltä näytteeksi raapaleen Perusteellista työtä.

Viisi kysymystä Tarja Sipiläiselle

Proosan parissa viihtyvät harrastajakirjoittajat keskittyvät usein täysimittaisiin novelleihin. Miten sinä päädyit kirjoittamaan raapaleita?

”Luin jostakin muutaman raapaleen ja innostuin aikamoisesti. Oli jännää, että niin lyhyessä tekstissä voi olla novellin rakenne, käänteineen kaikkineen. Ja lyhyydestä huolimatta sanoma välittyi lukijalle pätevästi. Koska olen itse aika rönsyilevä ja runsassanainen kirjoittaja, oivalsin, että minun varmaan kannattaisi kokeilla raapaleiden kirjoittamista jo ihan harjoituksen vuoksikin. Kirjoitin ensimmäisen raapaleeni kolmisen vuotta sitten, ja nyt raapalekansiossa näyttäisi olevan nelisenkymmentä satasanaista viritystä.”

Paitsi rönsyjenkarsimisapua, onko raapaleiden kirjoittamisesta ollut muuta hyötyä kirjoittamisesi kannalta?

”Raapaleen kirjoittaminen on hyvä konsti päästä kiinni kirjoittamiseen. Koska se on lyhyt, siihen voi tarttua, vaikka aikaa ei olisikaan käytettävissä tunteja. Kun pääsee kirjoittamisessa ensin alkuun, runosuoni voi hyvin alkaa pulpahtelemaan muutenkin, ja samalla voi saada otteen laajemmasta tekstistä. ”

Raapale on perinteisesti ollut tyylilajiltaan science fictionia tai fantasiaa. Tuntuuko tällainen ylimääräinen rajoitus sinusta vapauttavalta vai kahlitsevalta – jos ylipäätään noudatat sitä?

”En pidä spekulatiivisuutta sen enempää kahlitsevana kuin vapauttavanakaan. Spefistinä minulle ei tuota vaikeuksia kirjoittaa fantasia- tai scifi-aiheisia raapaleita. Tyylipuhtautta kannatan tässä kohden omassa kirjoittamisessani. Tai yhden ei-spekulatiivisen raapaleen olen kirjoittanut. Mutta sen voi kyllä tarvittaessa deletoida (heh), tai säilyttää sääntöä vahvistavana poikkeuksena.

Raapaleen kirjoittaminen on minulle haaste. Tiiviys, rakenne, sanoman perille meneminen, toimivan idean löytäminen ja sen muotoilu kompaktiksi paketiksi. Tarkkaan muotoon survominen on mielestäni ennemmin hauskaa kuin ahdistavaa. Siinä saa käyttää päätään oikein kunnolla, että onnistuu – edes omasta mielestään.”

Joudutko työstämään raapaleita paljon vai syntyvätkö ne kertakirjoittamalla?

”Jos tulee hyvä ja selkeä ajatus raapaleen aiheesta, tekstin saattaa kirjoittaa muutamassa minuutissa. Mutta aika usein itselläni menee aikamoiseksi hieromiseksi. Ensin tekstiä tulee sellaiset 150+ sanaa, ja siitä sitten alan karsia ja muokata juttua sataan sanaan. Joskus se on työn ja tuskan takana, mutta se kannattaa!

Juuri tuossa tiivistämisessä on se juju, että tajuaa, miten saman asian voi ilmaista joko kymmenellä sanalla, tai yhdellä – tai jopa niin, että jättää tekstiin aukon – nolla sanaa, raapalistin unelmatiivistys…

Vaikeinta raapaleen kirjoittamisessa on päättää, mitä ottaa pois ja mitä jättää – jos teksti alun perin on pidempi, niin kuin itselläni usein on. Omiin sanoihinsa saattaa kiintyä niin, että niiden pois pudottaminen tuntuu melkein rikokselta. Mutta tässä jos missä ’kill your darlings’ pätee.”

Voitko suositella raapaleiden kirjoittamista muille harrastajakirjoittajille?

”Voin – varauksetta kaikille kirjoittajille. Se sopii varsinkin adjektiivitautisille, ryöpsähtelijöille, rönsyilijöille, napakkaa kirjoitusharjoitusta kaipaaville ja haasteita etsiville. Varoitan vain, että tähän saattaa jäädä koukkuun!”

Raapale

Tarja kommentoi tekstiään: ”Tämä raapale sai alkunsa töissä käydystä keskustelunpätkästä. Mietittiin kahvitauolla, mitä kaikkea turhaa meissä ihmisissä on. Keksimme paljon juttuja, joita ilman voisi ihan hyvin tulla toimeen.”