Jennin suuri aamusivuprojekti
Johannan innostamana päätin kokeilla aamusivuiksi kutsuttua kirjoittamisrutiinia.
Kerta ei ole ensimmäinen, mutta koska en muistanut, mihin edellinen kokeilu tyssäsi (luultavasti siihen, että marraskuisina aamuina herääminen edes vähän aikaisemmin tuntui liian raa’alta), päätin antaa menetelmälle uuden mahdollisuuden.
Aamusivuilla kuuluu olevan monia hyviä puolia: Kun heti herättyään tarttuu kynään, on yhteys tiedostamattomaan vahva. Paperille saa miettimättä vuodattaa kaiken häiritsevän hälyn, kirjoittaa pahat asiat pois tulevan päivän tieltä. Parhaimmillaan ongelmat löytävät paperilla ratkaisunsa ja solmut aukeavat. Jos mitään näin lennokasta ei tapahdukaan, ainakin voi pyydystää talteen unet, ennen kuin ne ehtivät karata.
Mutta miten se käytännössä onnistui?
Kolme sivua paperia ja villasukat
Ensimmäisiä aamusivuja edeltävänä iltana asetin kaiken valmiiksi: Kirjoituspöydälläni odotti puhdasta a4-kokoista paperia, toimiva mustekynä ja villasukat. Aamulla kellon soidessa kömmin välittömästi pöytäni ääreen ja aloin kirjoittaa. Runsaan puolen tunnin kuluttua olin täyttänyt kolme arkkiani.
Kirjoittaminen tuntui helpolta ja luontevalta. Pidin kynän liikkeellä, ja toisen sivun kohdalla aloin olla kokonaan hereillä. En sensuroinut itseäni enkä erityisemmin pyrkinyt mihinkään. Paperille tallentui pieniä asioita, havaintoja heräämisestä, kirjoittamisesta ja kadun aamuäänistä. Ei mitään kuolematonta, mutta sellaista, mistä en ehkä muulloin olisi kirjoittanut.
Jatkoin kokeilua seuraavina aamuina suunnilleen saman kaavan mukaan ja pääsin pian hyvään rutiiniin. Koska aikatauluni on tällä hetkellä koko lailla itseni päätettävissä (ts. voin valita, ahdistunko gradusta aamulla, päivällä vai illalla), aamuajan löytäminen on vain järjestelykysymys.
Ajan myötä edessä on varmasti vastustusta. Kun kiireiset, kylmät tai muuten vain hankalat aamut ovat edessä, voi pehmeä peitonpoimu viedä voiton. Joudun tunnustamaan, etten nytkään ole kirjoittanut sivuja ihan joka aamu. En kuitenkaan aio ottaa asiasta paineita, sillä se ei varmasti kuulu aamusivujen ideaan.
Aamusivukokeiluni aikana olen huomannut, että:
1) Tuntuu hyvältä saada kirjoitettua heti aamusta. Se, että kirjoittaa joka päivä, avaa kanavat muullekin kirjoittamiselle. Silloin tuntee myös saaneensa aikaan jotakin.
2) Aamusivut eivät yleensä minulla toimi kuonan ja valitusten poiskirjoittamiseen, sillä heti aamusta en koe tarvitsevani sellaista: Herään useimmiten hyväntuulisena ja luottavaisena. Siksi aamusivuistani tahtoo tulla kovin aurinkoisia. (Tämä tuskin on vaarallista.)
3) Kirjoitan aamusivuja melko samalla tavalla kuin päiväkirjaa, hyvin vapaasti ja omakohtaisesti. Mietin, pitäisikö työnjakoa näiden kahden välillä selkeyttää. Aamusivuja aamulla ja päiväkirjaa illalla? Päiväkirjaan tapahtumien kronikointia ja aamusivuille tunteiden kirjaamista? Tarvitsenko ylipäätään molempia?
4) Aamusivujen kirjoittaminen on mukavaa, mutta kuinka hyödyllistä se on kirjoittamisen kannalta? Välillä mietin, minkä arvoista on, että kulutan aamuani kirjaamalla ylös päivän lukutavoitteita, Pariisin-matkahaaveitani tai unia, joissa olen palannut entiseen työpaikkaani ja inhottavia asiakkaita tulvii ovista ja ikkunoista. Olisiko vain järkevämpää käyttää saman verran aikaa joka aamu työn alla olevan novellin kirjoittamiseen?
5) Odotan mielenkiinnolla, muuttuuko aamusivujen kirjoittaminen toisenlaiseksi, kun teen sitä pidempään. Ehkä en vielä ole täysin päässyt sisään niiden kirjoittamiseen, ja luvassa on uusia oivalluksia.
Kirjoitatko sinä aamusivuja? Oletko joskus kokeillut? Miksi ne ovat/ eivät ole sinun juttusi?
Lisäraportointia kokeilun tiimoilta on luvassa syksyn mittaan – sitä ennen kuulisin mielelläni teidän muiden aamusivukokemuksista kommenteissa!
viesti aiheesta tavat & työskentely
24.8.2009 kello 14:43
Olen kokeillut ja kokeilua kesti muutaman viikon. Sinänsä menetelmä oli hyvä - sain mielestäni purettua ahdistavia asioita pois mielestä - mutta se ei sopinut elämäntilanteeseeni, sillä kolme pientä ovat perheen aamuvirkuimmat ja tuntui liian tylyltä uhrata aamuhetket jollekin muulle kuin heille. Ja heidän sisäinen herätyskellonsa on niin aikainen, että siitä aikaisemmaksi en omaa tohtinut virittää… Ei kyllä kirjoittaminen muutenkaan tunnu oikein sopivan tähän elämäntilanteeseen :-)
24.8.2009 kello 17:11
Olipa kiva kuulla aamusivuprojektistasi! Itsekin kokeilin ja kokeilen aamusivuja vähän vieläkin. Yritän pitää projektia hengissä edes pitkällä ja löyhällä tähtäimellä, koska kurinalaisuuteni ei riitä jokapäiväiseen aamukirjoittamiseen.
Minulla aamusivut toimivat melko lailla päiväkirjana. Mietin samaa kuin sinä Jenni kohdassasi 4, aamusivujen kirjoittaminen sitten kuitenkaan nn hyödyllistä. Mukavaa vaihtelua se ainakin on, ja parasta on juuri se, että tuntee saaneensa jotain aikaiseksi :)
24.8.2009 kello 20:32
Pakkohan tuota oli itsekin kokeilla. Varmasti kouriintutuvin hyöty on ollut se, että kynnys tajunnanvirtamaiseen paperilla ajatteluun on madaltanut. Aamusivujen kaltainen asioiden ylöskirjaaminen & käsittely on tavallaan uusi kirjoittamisen moodi jossakin puhtaan automaattikirjoituksen ja harkitsevan, viimeistellyn tekstin tuottamisen välissä. Puolessa tunnissa ehtii kuitenkin keitellä yhden ajatuksen tai idean paljon pidemmälle kuin kymmenen minuutin lämmittelytreenissä, joita olen hyödyntänyt paljon kauemmin.
(Se, että teen kerettiläisesti ja naputan aamusivut koneella, vaikuttaa tietysti huomattavan paljon. Koneella tekstistä on helpompi saada jäsennellympää, ja toisaalta ajatukset eivät ehdi karkuun.)
24.8.2009 kello 20:54
Heipähei kaikki, kiitos kommenteista & kokemuksista! Voi tosiaan olla, että aamusivuilu sopii parhaiten freelance-kirjoittajan tai opiskelijan päivärytmiin - itsekään en varmaan saisi tapaa pidettyä yllä, jos aamut alkaisivat jo valmiiksi hirveän aikaisin ja kovalla tohinalla.
Sade, asioiden tekeminen heti aamusta on kyllä jollain lailla mahtavaa - oli kyse sitten kirjoittamisesta, liikunnasta tai mistä ikinä, voi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, kun saa kohta heräämisen jälkeen jotakin aikaan. :)
Koneella kirjoittaminen on tosiaan vähän erilaista. Itselleni sopii ehkä kuitenkin parhaiten tehdä aamusivut käsin, ainakin tuntuu, että silloin olen lähempänä sellaista vapaata, päiväkirjamaista moodia. (Plus että minusta on oikeastaan helpompaa kirjoittaa aamulla käsin - käsialani on kyllä silloin kamalaa, mutta koneella teen aivan tolkuttomasti lyöntivirheitä unentokkurassa.)
25.8.2009 kello 10:30
Ensimmäinen aamusivukirjani on hukassa, enkä pystynyt tarkistamaan, milloin olen tavan aloittanut. Todennäköisesti vuonna 2005, ellen sitten jo vähän vuoden 2004 puolella. Ne ovat säännöllisen epäsäännöllisesti kulkeneet mukanani pitkään - toisen aamusivukirjani ensimmäinen sivu on päivätty 5.12.2005, ja monta valtavaa muistikirjaa on vuosien kuluessa jo täyttynyt.
Minulle aamusivujen kirjoittaminen on meditoinnin muoto. Kadehdin Jennin valoisaa luonteenlaatua. Itse olen murehtija ja märehtijä, heti aamusta. Arvelen, että lukukokemuksena aamusivuni (valitus- ja huolisivuni) olisivat melko tylsää ja itseään toistavaa luettavaa.
Aamusivukirjani ovat suuria ja käsialani pienehköä tai keskisuurta. Aamusivujen kirjoittamiseen minulla menee yleensä noin tunti (nykyään vähän vähämmän). Parasta antia niiden kirjoittamisessa minulle on, puhtaasti meditatiivisen aspektin lisäksi siis:
1) Ratkon sivuilla usein tulevia töitäni, kirjoitan jopa valmiita pätkiä, joita sitten varsinaisessa työskentelyssä käytän muistiinpanoina. Sopii erinomaisesti (myös) akateemiseen kirjoittamiseen.
2) Sitkeyden ja kestävyyden opetteleminen. Kirjoittaminen mielialasta ja elämäntilanteesta huolimatta aina samaan aikaan. On aina yhä uudestaan hämmästyttävää huomata, että tekstiä tulee silloinkin, kun ei tuntunut siltä lainkaan. Kolme sivua. Ja aamusivut valavat minuun uskoa isojen projektien valmistumiseen. Sen verran valtavia aamusivukirjani ovat, ja niitäkin on tullut nyt jo täyteen monta. (Uutta kirjaa aloittaessa on joskus tuntunut siltä, ettei muistikirja täyty koskaan.)
25.8.2009 kello 11:07
Minä rakastan nukkumista liikaa, kyetäkseni heräämään arkiaamuina kirjoittamaan. Se ei vain onnistu: seitsemän tunnin yöunista ei voi nipistää yhtään sekuntia, jos on ihminen, jonka pitäisi oikeasti saada nukkua 9h yössä…
Lomalla olen kuitenkin testannut aamusivuja ja ne toimivat yllättävän hyvin. Minulla ei ollut tavoitteena kirjoittaa lomalla mitään, mutta koska luterilainen omatuntoni on äänekäs ja syyttää minua heti, kun on vapaata, enkä kirjoita, vaiensin omantunnon aamusivuilla. Joka aamu kolme sivua heti kun kömmin mökillä sängystä ylös. Sitten vasta aamu-uinti tai pukeutuminen ja aamiainen. Mitään muuta en kirjoittanut lomalla - eikä tosiaan ollut tarkoituskaan, halusin antaa itselleni lomaa. Aamusivut kuitenkin pitivät omantuntoni hiljaa. Kun se yritti sanoa, että kun on vapaa-aikaa, joten pitää kirjoittaa, minä saatoin huomauttaa tyynesti, että minähän kirjoitin jo aamulla, ja sitten pystyin jatkamaan lomailua hyvillä mielin ja rentoutuneena.
Olisi kiva kokeilla aamusivuja joskus ihan arkenakin, mutta se tarkoittaisi sitä, että olisin esim kirjoittamisvapaalla, enkä työssäkäyvä ihminen. En edes aio yrittää aamusivuja työaamuina!
25.8.2009 kello 22:40
Jos ei ole niinkään kiinnostunut aamuisen terapeuttisesta puolesta, säännöllisen aamukirjoitusajan varaaminen voi olla silti hyvä idea. Muistiinpanojen, luonnosten ja ideooiden tuottaminen on ainakin minun kokemukseni mukaan jopa vähän helpompaa, kun aivot eivät ole vielä lämmenneet tarpeeksi tuottamaan kauniita lauseita.
Toinen loistava käyttö aamukirjoittamiselle on reflektointi ja suunnittelu. Päivillä on tapana kasata eteemme kaikenlaisia keskeytyksiä, häiriöitä ja kriisejä, joiden keskellä suunta hukkuu helposti. Kun aamulla pohtii, mitä alkavalta päivältä haluaa, miten aikoo toimia ja mitä haluaa saavuttaa, eksymisen vaara on oleellisesti pienempi.
26.8.2009 kello 16:12
Olen kokeillut aamusivuja joskus, mutta yritys taisi kaatua siihen, että suhtauiduin aamutekstiini kuitenkin liian kriittisesti - aamuisessa tajunnanvirrassani ei tuntunut olevan mitään “tolkkua”. Välillä jopa pysähdyin toistelemaan jotakin samaan sanaa tai lausetta kymmeniä kertoja kuin kirjoitustaitoa opetteleva lapsi. (Ehkäpä yhteys alitajuntaan oli liiankin avoin.)
Tämän postauksesi innoittamana aloin kuitenkin miettiä, että voisin oikeastaan antaa aamusivuille uuden mahdollisuuden. Ehkä niiden siivittämänä pääsisi paremmin vauhtiin muun kirjoittamisen kanssa? Elämäntilanteeni on nyt samankaltainen kuin sinun eli päivät pitäisi oikeastaan käyttää lopputyön (elokuvakäsikirjoitus) työstämiseen, mutta aika tahtoo kulua välttelyyn.
26.8.2009 kello 21:19
Aamusivut vaikuttavat veikeältä tavalta aloittaa päivä.
Mutta.
Yökyöpelinä, siis aamu-unisena, teen salamalähdön töihin seitsemän maissa joka arkiaamu. Herään oikeasti vasta töissä, aamukahvin jälkeen (jonka juon kyllä heti, kun olen työpisteeseen itseni onnistunut hinaamaan).
Niinpä aamusivujen kirjoittaminen on jäänyt, vaikka sinnikkäästi loman aikana menetelmää kokeilinkin. Eikä se tuntunut yhtään hassummalta tavalta aloittaa aamu.
Epäilen kuitenkin, että täytyisi myöhäistää töihin lähtöä - tai vaihtaa iltavuoroon, jos aikoisin saada aamukirjoittamisesta itselleni hyvän tavan.
Olen oikeastaan aamusivujen kirjoittajille hiukkasen kade. Tunne siitä, että on kukonlaulun aikaan jo saanut jotain kirjallista aikaiseksi, on varmasti hieno!
27.8.2009 kello 10:28
@Rooibos & Tarja S - Tunnistan tilanteenne liiankin hyvin. En itsekään ole vuosiin saanut arkiaamuisin itseäni riittävän ajoissa ylös kirjoittaakseni, ja aamusivuni ovat enemmän loma-ajan ja viikonloppujen toimia. En ole kantanut asiasta syyllisyyttä - olen tehnyt sen, mikä toimii. Aamukiireiset voivat kokeilla vastapainoksi iltasivuja, eli sama kuvio, mutta illalla ennen nukkumaanmenoa.
Molemmat kommentoivat myös osuvasti tunnetta siitä, että on aamusivujen jälkeen “saanut jotain aikaan”. Tämä on vaarallistakin. Olen usein saattanut vältellä muuta kirjoittamista koko loppupäivän tehokkaasti ja hyvällä omatunnolla, koska minähän jo kirjoitin aamulla….
28.8.2009 kello 20:50
Tosiaan, aamusivut voi siirtää illaksikin :). Kokeilin niitä eilenillalla, unisivuja. Ei hassumpi kokemus.
29.8.2009 kello 17:32
Rooibos, olisi kiinnostavaa kuulla enemmänkin unisivuista - kokemus on varmaan jonkin verran erilainen kuin aamusivujen kohdalla? Luulen, että itse tulisin ainakin iltasivuilla pohtineeksi ja raportoineeksi kulunutta päivää.
Hauska huomata,että näin moni muukin on kesällä aamusivuillut. Johannan vuosia jatkuneelle tavalle nostan kyllä hattua!
29.8.2009 kello 17:41
Jenni, kommentteja näin suureellisella kahden illan ;)unisivukokemuksella: En itse edes tajunnut, että unisivut voisivat raportoida kulunutta päivää ja kun sen tuohon ylle kirjoitit, niin tajusin, että tiedostamattani pyrin kyllä sekä eilis- että toissailtana tuosta nimenomaan pois. Siis päivän raportoinnista. Lähinnä vain kirjoitin sitä, mikä oli sillä hetkellä läsnä (öisiä ääniä, valoa jne) ja sitä, mitä niistä tuli mieleen. Lisäksi tuli kirjoitettua joitain täysin puutaheinää juttuja, sana-assosiaatioketjuja, jotka vain tulivat, kun yhden sanan kirjoitti paperille.
Luulen, että unisivut voisivat toimia oikein hyvin, jos vuorokausirytmi olisi sellainen, että nukuttaisi sänkyyn mennessä ;). Olen siis kirjoittanut sivuni sängyssä istuen, mutta ainakaan eilen illalla ei väsyttänyt kun kömmin sänkyyn, joten olin ehkä turhan skarppina. Liiallisessa nukuttamisessa on tietysti se vaara, että käsialasta ei saa selvää jälkeenpäin ;). Vai pitääkö siitä saada selvää, välttämättä? Kai kirjoitetuista sanoista, tai tavasta miten ne kirjoitetaan, jää joku muistijälki kumminkin, vaikka sanat olisivat lukukelvottomia seuraavan aamun valossa? Hmm. No, joka tapauksessa, aion jatkaa unisivukokeilua, koska aamusivuihin ei arkena ole yksinkertaisesti aikaa.
31.8.2009 kello 17:33
Olen kirjoittanut aamusivuja helmikuusta 2003 lähtien, alussa hyvin säntillisesti.
Nykyään kirjoitan lähes joka arkiaamu ainakin sivun, yleensä kaksi, joskus kolme. Olen hidas kirjoittaja ja saan kahteen sivuun tuhraantumaan hyvinkin kolme varttia. Mutta järjestän sen ajan laittamalla kellon soimaan tarpeeksi aikaisin: kirjoittaessa herää ja virkistyy.
Viikonloppuina kirjoitan, jos herään ennen kuin perhe. Olen huomannut, että aamusivut eivät oikein toimi, jos en saa kirjoittaa niitä itsekseni hiljaisuudessa.
Matkojen tms. takia kirjoittamisessani on ollut pisimmillään parin viikon taukoja, mutta aina olen halunnut jatkaa.
En usko, että luovun tavasta - uskallanko sanoa? - koskaan. Olen huomannut, että tällainen henkinen lenkkeily on hyvä alku päivälle.
Mitä vaikutuksia sillä sitten kirjoittamisiin tai muuhun luovaan toimintaan on, enpä tiedä. En tavoittele aamusivuista (enää) mitään hyötyä. Ne itsessään tuntuvat hyvältä ja luonnolliselta osalta elämääni.
8.9.2009 kello 10:39
Kokeilein aamusivuja viime talvena. En kirjoittanut heti aamusta, vaan kun olin saanut lapset päiväkotiin ja kouluun. Keitin kahvia ja kirjoitin. Oli ihan mukava tapa, mutta koska kirjoitin käsin, onnistuin tulehduttamaan toisen olkapääni. Siihen loppui se kokeilu. Ehkä pitäisi kokeilla uudestaan, mutta tällä kertaa koneella.
Toisaalta minäkin siinä kirjoittaessani mietin, että onko tästä oikeastaan mitään hyötyä. Parin kuukauden jälkeen vihossa taisi olla vain sitä samaa tuskailua arjesta jne. Toisaalta kuten joku mainitsikin, pitkäjänteisyyttä niiden kirjoittaminen varmasti kasvattaa ja toisaalta voi auttaa ongelmien ratkaisussa.
Voisi myös ajatella, että jos on vaikeuksia päästä kirjoittamisen alkuun tai eteenpäin, sellainen tyhjänpäiväinen tajunnanvirran kirjoittaminen voi toimia alkuna.
9.9.2009 kello 20:59
Olen kirjoittanut aamusivuja ehkä kuukauden verran reilu vuosi sitten. Moni tuttu puhui niistä niin intoutuneesti, että alkoi tuntua aivan välttämättömältä testata homman toimivuus. Innostuin aloittamaan kuitenkin vasta, kun olin hankkinut ihastuttavan japanilaisen kouluvihon ja kaivanut varastoistani erityisen symppiksen kynän, joka liukun paperilla sujuvasti aamunkankeiden näppien ohjaamana. Luulenkin, että kirjoitin tuolloin täysin käsivaralla vailla päätä - muistan olleeni tyytyväinen käsialani esteettisyyteen; mistä kirjoitin, en tiedä. Sen muistan kuitenkin, että jokin pala - mikä, en muista - on päätynyt (vaiko ehkä päätymässä, en ole varma) ihan todelliseksi osaksi kässäriä.
Nukuin ihana vihko ja kynä tyynyni vieressä, enkä koskaan noussut sängystä ennen aamuista kirjoitushetkeä. Silti tapoin aamusivurutiinini vain kuukauden jaksettuani. Lopetin, koska toimitus liittyi niin kiinteästi japanilaiseen kouluvihkooni ja hyvin liukuvaan kynään, että kun vihko tuli täyteen ja kynä katosi, en enää jaksanut ponnistella kasaan uusia sopivia välineitä.
10.9.2009 kello 12:50
Hmm, myös unisivut kuulostavat ihan käyvältä rutiinilta. Itse olen usein nukkumaanmennessä niin uupunut, että hereillä pysyminen vielä kolmen sivun verran saattaisi olla kohtuuttoman vaikeaa, tai ainakin tuloksena olisi jotain täysin käsittämätöntä… Mutta, tosiaan, eihän ole tarpeenkaan kirjoittaa järkevästi, ehkä ei edes luettavalla käsialalla. Itse ainakin kirjoitan aamusivuja sitä hetkeä varten, enkä luultavasti enää palaa niihin jälkeenpäin.
Johanna, kiva kuulla, että aamusivuista on sinulle tullut noin luonteva osa olemista. Henkinen lenkkeily on loistava ilmaus niitä kuvaamaan, sitähän se juuri on!
Aamusivujen kirjoittaminen tuntuu liittyvän erityisen kiinteästi kirjoittamisen puitteisiin - siihen, missä kirjoittaa ja miten ja millaisella kynällä. Ehkä se johtuu siitä, että kun pää ei ole vielä hereillä, kirjoittamisen fyysisyys korostuu.
15.9.2009 kello 18:43
Luettuani tämän huvitti kyllä kokeilla, mutta loppujen lopuksi siitä ei tullut yhtään mitään. Aion kyllä vielä kokeilla, mutta tässä jäi hämäräksi yksi seikka; kannattaako kirjoittaa “mitä tahansa” vai nimenomaan päiväkirjatyylistä, omakohtaisempaa tekstiä?
Jäänkö jostain paitsi jos rustaan aamuisin sekalaista proosaa minäkeskeisen tekstin sijaan?
15.9.2009 kello 22:19
@Klaus - Kirjoita toki, miten luontevimmalta tuntuu. Viime päivinä olen itse kirjoittanut lähinnä ajatuksiani siitä, miten kirjoittamiseni sujuu, mitä aion seuraavaksi tehdä ja niin edelleen, mutta aamut voi yhtä hyvin käyttää vaikka raakatekstin tuottamiseen. Kokeile vaikka eri aamuina erilaisia kirjoittamisen tapoja. Ei tätä oikeastaan voi tehdä väärin.
Kiitos kommentista, kommentoi toki toistekin!
13.10.2009 kello 22:43
Tämän artikkelin innoittamana kokeilin aamusivuja. Aloitin syyskuun ensimmäinen päivä. Ajattelin, että lomalla on aikaa totutella ajatukseen ja uuteen tapaan. Pelkäsin, ettei sitkeyteni riitä, joten ostin itselleni perinteisen sinikantisen ruutuvihon, kokoa A4 ja sivuja 40. Varasin sen yöpöydälleni kynän kanssa.
Sain vihon täyteen. Ja ostin uuden, samanlaisen. Vain neljänä aamuna jäi lomalllani kirjoittamatta. Kolme aamua olin suunnitellut jättäväni suosiolla kirjoittamatta ja neljäs tuli puskan takaa.
Menin loman jälkeen töihin ja kirjoittaminen jatkuu. Työaikani eivät anna myöden kirjoittaa joka aamu kolmea sivua, joten ratkaisin asian sillä, että niinä aamuina kun minun on noustava aikaisin, kirjoitan vain sivun. Muina aamuina sitten kolme. Kolmen sivun kirjoittamiseen menee kolmesta vartista tuntiin. Sivun kirjoittamiseen vain vartti ja sen pystyn nipistämään aikaisestakin aamusta.
Kirjoittaminen tuntuu helpolta. Jos mielessäni pyörii jokin asia joka vaatii pohtimista, kirjoitan sen jo illalla muistivihkooni, ikään kuin hautumaan. Aamusivuilla saatan jatkaa aiheesta, tai sitten en. Olen suunnitellut lukevani aamusivuni kuukauden päästä vihon täyttymisestä. Luen ne uteliaisuudesta, ja jos löydän jotain käyttökelpoista tai lisäpohdintaa vaativaa, jalostan ideaani. Tämä on vielä suunnitelma asteella, voin olla etten koskaan palaa kirjoittamaani.
Luulen vahvasti, että tästä saattaa tulla minulle pysyvä tapa. Aamurutiini siinä missä puuro ja teekin sanomalehden kera. Aamusivujen kirjoittaminen on vapaina aamuina poikinut tunnin kuluessa jonkin uuden idean, josta kirjoittaa lisää. Tai jonkin uuden oivalluksen jostain asiasta. Sikäli ne ovat hyödyllisiä. Totta on sekin, että illalla väsymyksen vallatessa minut, annan sille helpommin periksi kun olen jo aamulla kirjoittanut. Selkärangattomuutta siis, luulen.
Lämmöllä voin suositella aamusivuja muillekin. Ilman ryppyotsaisuutta,
TdW