Kuva: Marind is waiting for les tambours de la pluie

Oletko kirjoittaja?

Jos vastaus kysymykseeni ei ole railakas “Kyllä! Tietenkin!”, mistä kiikastaa?

Ajatteletko, että kirjoittaja on arvonimi, joka tulee ansaita poikkeuksellisilla saavutuksilla, syvällä omistautumisella ja osallistumalla salaperäisen veljeskunnan tarkoin varjeltuihin initiaatioriitteihin?

Ajatteletko, etteivät työssäsi tuottamat tekstit ole “oikeaa kirjoittamista” ja että jäsenanomukseksi Erityisten ja Luovain Sanankäyttäjäin Seuraan hylättäisiin varmasti?

Ajatteletko, että koska perheesi, työsi tai muut harrastuksesi ovat vieneet tässä kuussa paljon aikaa kirjoittamiselta, kirjoittajuutesi on tältä erää peruttu?

Kirjoittamisen kielipelit

Kysymys siitä, kuka saa kutsua itseään kirjoittajaksi, aiheuttaa monille kirjoittaville ihmisille kohtuutonta päänvaivaa ja hämmennystä. Miksi kohtuutonta? Koska jokainen meistä on ainakin välillä henkilö, joka ”saattaa kieltä luettavaan muotoon, esittää kirjallisesti”, kuten Kielitoimiston sanakirja kirjoittamisen määrittelee.

Kun kirjoitan kauppalistaa, olen kauppalistan kirjoittaja; kun kirjoitan novellia, olen novellin kirjoittaja; kun kirjoitan harrastuksena, olen harrastajakirjoittaja. ”Kirjoittaja” on yksinkertaisimmillaan vain tiettyyn toimintaan liittyvä tekijänimi, johon ei liity erityistä arvottamista.

Mutta tietenkin asiat menevät pieleen heti, kun identiteettipolitiikka tuodaan mukaan kuvioihin.

Kuva: Akbar Simonse

Vilpitön halu selkeyttää sinänsä merkityksellistä eroa kirjoittamisen ammattilaisten, kirjailijoiden, ja harrastajakirjoittajien sekä satunnaisesti tai vain vähän tekstejä tuottavien ihmisten välillä on johtanut koko kirjoittaja-sanan saastumiseen. Palattuani nyt syksyllä yliopiston käytäville olen saanut kuulla aivan liian monen älykkään ihmisen suusta: “No kyllähän mä huvikseni kirjoitan, mutta en mä nyt mikään oikea kirjoittaja ole” tai ”Ei musta ole kirjoittajaksi, kun en mä keksi koskaan mitään hienoa sanottavaa”.

Älä sorru tällaiseen ajatteluun! Sitä levittävät esimerkiksi Julia Cameron -koulukunnan kirjoittajakonsultit, jotka uskovat vahvan kirjoittajaksi identifioitumisen antavan suuntaa ja voimaa omalle kirjoittamiselle. Tämä on epäilemättä totta, mutta asialla on myös kääntöpuolensa.

Kun kirjoittaja-asemasta tehdään tarpeettoman iso ja tärkeä asia, suoranainen elämäntapavalinta, tullaan samalla sulkeneeksi kirjoittajuuden ulkopuolelle suuri joukko säännöllisesti kirjoittavia ihmisiä, jotka eivät vastaa ihannetta loputtoman omistautuneesta kirjoittajasta – sellaisesta, joka kirjoittaa elääkseen tai ainakin elää kirjoittaakseen.

Kirjoittaja on joustava rooli, ei pysyvä identiteetti

Annan neuvon sinulle, joka epäröit, oletko pohjimmiltasi kirjoittaja ollenkaan.

Älä ajattele, että kirjoittajuuden tarvitsisi olla jokin pohjimmainen omaa olemassaoloasi määrittävä tekijä ja perimmäinen vastaus kysymykseen Kuka Minä Todella Olen?

Ajattele sen sijaan kirjoittajaa yhtenä elämäsi roolina muiden joukossa. Tämä rooli voi olla iso tai pieni osa omaa identiteettiäsi, välillä näkyvä ja välillä vähemmän näkyvä, mutta joka tapauksessa se vuorottelee ja lomittuu jatkuvasti muiden rooliesi kanssa.

Kuva: soartsyithurts

Minä olen tilanteesta riippuen kirjallisuuden opiskelija, elokuvien ystävä, toimeentulotuen saaja, esikoinen, kirjoittaja, isoveli, naapuri. Kieltämättä suhtaudun yleisesti ottaen kirjoittajanrooliini vakavammin ja intohimoisemmin kuin rooliini naapurina, ja haluaisin ajatella sen olevan eräs keskeisimmistä asioista elämässäni.

Mutta kirjoittaa voi myös silloin kuin huvittaa, seminaarikurssin vetäjän vaatimuksesta, eläkepäivillä, kustannussopimusta tavoitellen tai lapsen kanssa vahakantiseen vihkoon. Enkä näe mitään syytä, miksi jokin tavoista olisi toista aidompi tapa olla kirjoittaja. Meidän kaikkien on toteutettava kirjoittajan roolia omalla tavallamme.

Vielä yksi asia

Paitsi että irtautuminen essentialistisesta kirjoittajaidentiteettilässytyksestä huojentaa mieltä ja säästää aikaa hedelmättömältä vatvomiselta, sillä on eräs toinenkin hyvä puoli.

Jos kirjoittaja on rooli, joka perustuu tiettyyn toimintaan, tästä seuraa, että lopulta on vain yksi tapa tulla tämän paljon puhutun salaseuran jäseneksi: istua näppäimistön tai muistilehtiön ääreen ja alkaa laittaa sanoja paperille.