Miten kirjoittaa hyviä Facebook-tilapäivityksiä
Facebook (eli naamakirja eli naamis) on salakavalasti hiipinyt osaksi jokapäiväistä elämäämme. Se on väline, jonka avulla pidämme yhteyttä ”elämämme ihmisiin” – ala-asteaikaisiin luokkakavereihin, kollegoihin, tyyppeihin, jotka on tavannut kerran bileissä, omaan äitiin ja lisäksi niihin kymmeneen ihmiseen, joiden kanssa on tekemisissä myös oikeasti.
Facebook on kurkistusikkuna kaikkiin näihin elämiin. Tuttavien tekemisiä on helppoa seurata tilapäivitysten eli statuviestien kautta: heti sisään kirjautuessa vastaan rävähtää sivukaupalla viestejä, joissa ihmiset tilittävät päivän kuulumisia. Joku on lomareissulla, toinen leipoo sienipiirakkaa ja kolmas on tänään tosi väsy. Kiva juttu, mutta miksi tämän pitäisi kiinnostaa minua?
”Mitä mietit?”
Mielestäni tilapäivitykset ovat itse asiassa Facebookin parasta antia. On kiva pysyä kärryillä siitä, mitä tutuille kuuluu. Parhaimmillaan statusteksteistä löytää arkipäivän lyyrisyyttä tai osuvia havaintoja.
Erottaakseen jyvät akanoista joutuu kuitenkin silmäilemään läpi sivukaupalla pitkästyttävää jorinaa, hymiöillä kuorrutettuja itsestäänselvyyksiä ja yhdys sana virheitä. Tähän kyllästyneenä aloin pohtia, mihin tilapäivityksiä on mahdollista käyttää, ja miten sen voi tehdä hyvin.
1) Tiedotusviesti
Ei näin: Milla Mallikas kävi kaupassa.
Näin: Milla Mallikas iloitsee chinchillan poikimisesta, liity riemuun!
Statuksessaan voi kätevästi kertoa, mitä puuhaa ja mihin on menossa. Jos näin tekee, on kuitenkin syytä olettaa, että omat tekemiset ja menemiset saattavat kiinnostaa muitakin.
Tieto siitä, että laittaa ruokaa, ei vielä herätä suurempaa kiinnostusta, useimmat meistä kun tekevät niin päivittäin. Ns. ruokaporno sen sijaan on vallan käypää statusviestimateriaalia – kertomalla, että kokkailee pestomarinoitua parmesaanilla paneroitua tofua ja vadelmaparfait’ta saa takuulla yhteystietonsa pyyhkimään kuolaa näppäimistöltään ja vaikuttaa siistiltä tyypiltä.
Paitsi pönkittää omaa egoa, voi tiedotusviestillä myös jakaa elämän pieniä iloja ja onnistumisia. Uusi polkupyörästä, läpäisty tentti tai varattu lomamatkasta ovat Facebookissa kaikki uutisoinnin arvoisia asioita.
2) Tunne-/havaintoviesti
Ei näin: Milla Mallikas vituttaa!!
Näin: Milla Mallikas ihmettelee, miten voi olla koko ajan väsynyt, paitsi silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan.
Tunteet, havainnot ja päähänpälkähdykset voivat olla varsin viihdyttäviä. Toisaalta ne voivat olla myös olematta. Parasta on välttää liikaa epämääräisyyttä, mutta myös ylenmääräistä yksityiskohtaisuutta. Yksisanainen tunnepurskahdus ei vielä herätä mielenkiintoa, kun taas kahdeksanrivinen tilitys siitä, kuinka perseestä on jonottaa kolme tuntia terveyskeskuksen päivystyksessä korvatulehdusta potevan uhmaikäisen kanssa kun kissallakin on ripuli ja mies unohti taas ostaa maitoa, saa hyvänpäiväntutun skrollaamaan nääntyneenä eteenpäin.
Ilahduttavimmat tunne- ja havaintoviestit saavat klikkaamaan tykkää-nappulaa, koska ne esittävät jonkin arkisen asian veikeästi uudessa valossa tai terävästi, tarkasti ja samastuttavasti.
3) Sitaattiviesti
Ei näin: Milla Mallikas vähänkö tää on ihana: http://www.youtube.com/watch?v=Wvo-g_JvURI&feature=related
Näin: Milla Mallikas sai vihdoin apua sähköpostikaaokseen: http://kirjoittajatreffit.net/2009/02/selata-sahkopostikaaos/.
Tilapäivityksessään voi myös jakaa kiinnostavia juttuja ja vinkata yhteystiedoilleen vaikkapa hyvistä videoista, blogeista tai kirjoituksista. Tässä on kuitenkin syytä käyttää harkintaa. Linkkaa vain juttuja, jotka ovat todella mahtavia – kaikki ovat jo nähneet sen videon, jossa kissa roikkuu tuulettimessa/ panda aivastaa/ remonttireiskat puhuvat hassusti. Oikeasti.
4) Kutsuviesti
Ei näin: Milla Mallikas Bileet! Nyt!! Viinaa on.
Näin: Milla Mallikas tiedustelee, haluaisiko joku tulla tänä iltana kylään syömään vastaleivottua mustikkapiirakkaa?
Facebookia on mahdollista käyttää siihen myös, että hankkiutuu ihmisten kanssa tekemisiin internetin ulkopuolella. Juhliin ja kinkereihin lähetetään luontevasti kutsuja tapahtumat-sovelluksen kautta (sitten kaikki vastaavat ”ehkä”, etkä edelleenkään tiedä, kuka on tulossa ja kuka ei).
Facebookitse voi kuitenkin kutsua ihmisiä myös ex tempore -kekkereihin ja lenkkipolulle. Silloin on vain oltava riittävän selkeä: tuo ilmi, kenen haluat tulevan, minne ja milloin. Pelkkää juhlista hihkumista ei välttämättä vielä käsitetä kutsuksi.
5) Kysymysviesti
Ei näin: Milla Mallikas miettii, mitähän tässä pitäis tehdä?
Näin: Milla Mallikas kyselee, mistä Turussa voisi ostaa edullisen mutta hyväkuntoisen käytetyn polkupyörän?
Tilapäivityksellä tavoittaa suuren ihmisjoukon kerralla. Tämä tarkoittaa sitä, että saatavilla on monenlaista tietämystä. Statusviestien avulla on mahdollista ratkoa mitä jännittävimpiä ongelmia, on vain osattava kysyä.
Asia erikseen ovat etusivun maanantaiaamuisin täyttävät mikä on elämän tarkoitus? -kysymykset, jotka eivät kerää vastauksia, mutta sitäkin enemmän tykkää-painalluksia.
Noudattamalla näitä ohjeita luot itsestäsi miellyttävän Facebook-vaikutelman, tuotat tuttavillesi loputonta iloa ja viihdykettä sekä keräät ennätysmäärän kommentteja tilapäivityksiisi. Kokeile vaikka!
viesti aiheesta tekstinteko
9.9.2009 kello 11:00
Goldbergia siteeratakseni: ” ei auto, vaan Cadillac”. Pätee siis feissiinkin.
9.9.2009 kello 22:42
Heips.
Oon ihan samaa mieltä tuosta, että statuspäivitykset on Feissarissa parasta - siksi siellä ylipäätään jaksan roikkua. (Ainakin uskottelen itselleni, että kyselytestit, jotka on otsikoit tyyliin “Mikä super sankari sinusta muuttuu öisin?” eivät olisi todellinen syyni lähes päivittäiseen feissarointiin.)
Statuspäivityksillä on Facebookissa toisinaan myös todellista tiedonvälityksellistä merkitystä. Itse olen esimerkiksi ilmoittanut statuspäivityksellä kavereilleni hukanneeni puhelimeni ja väliaikaisen puhelinnumeroni. Lisäksi olen löytänyt Facebook-statuspäivitysten ansioista itselleni pyörän (sain ilmaiseksi; kaverin kaverilla oli ylimääräinen) ja puolestani sitten lainasin saman kaverin kaverin järjestämälle bändikeikalle kotoani baarijakkaran, jota kaivattiin bassotueksi - tämäkin kontakti siis muodostui statuspäivitysten ansiosta. Eräs tuttava jopa todella löysi asunnon Helsingistä ilmoittettuaan Facebook-statuksessaan sellaista etsivänsä.
Statuspäivitysten alle viriävät keskustelut voivat myös olla parhaimmillaan oikein hauskaa luettavaa. Varsinkin jos statuspäivitys on tarpeeksi yleisluontoinen esim. “Anitta X sai tänään KELAssa nopeaa, sujuvaa ja iloista palvelua. Mitä ihmettä siellä juonitaan?” jolloin kaikki tutut ja tutun tutut pääsevät kertomaan erilaisia kokemuksiaan KELAn virkailijoista. (Facebookissa muuten juorutaan, että ne ovat todella ollet viime aikoina jotenkin mukavampia ja nuorempiakin - näin ainakin Turussa ja Oulussa.)
10.9.2009 kello 12:58
TdW, ninpä juuri. :)
Anitta, statusviestien kautta pystyy tosiaan säätämään kaikenlaista. Itsekin olen muuten ilmoittanut mm. puhelimeni rikkoutumisesta statuksessa - kätevä tapa saada tieto nopsaan kaikille kavereille.
KELAn palvelun kommentointi on kyllä aina yhtä toimiva tapa herättää keskustelua… :)
18.9.2009 kello 12:40
Itse en ole naamiksessa, mutta kuvittelen sen olevan tapa pitää yhteyttä ihmisiin. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutun mukaan kyse on kuitenkin pinnallisesta netti-imagon kiillottamisesta. Sama virsi tuntuu soivan täälläkin: “näin luot itsestäsi miellyttävän Facebook-vaikutelman” ja “keräät ennätysmäärän kommentteja”. Helppojen ja puolianonyymien kehujen kerääminenhän se tosiaan olikin sosiaalisuutta.
21.9.2009 kello 22:24
Voi olla, että tämän viestin ironiset tasot eivät oikein aukene muille kuin Facebookin käyttäjille. Sen idea on kuitenkin riemastuttava ja tarve todellinen: huonoja päivityksiä ei viitsisi millään lukea, kun ihmiset voivat oppia kirjoittamaan kiinnostaviakin.