Mistä kirjoitusharjoitukset tulevat?
Kirjoita treeni tai pieni tarina siten, että käytät siinä kaikkia alla lueteltuja sanoja. Voit käyttää sanoja missä tahansa järjestyksessä ja missä tahansa taivutusmuodossa, jotta saat ne sopimaan (tai olemaan sopimatta) kokonaisuuteen.
- ja
- olla
- haluttomuus
- mies
- ei
- normatiivinen
- seksuaalisuus
- nainen
- ovaalinmuotoinen
- punainen
- rintakarvat
- toisto
- sukupuoli
- määrä
- laadukas
Saat harjoituksesta astetta vaikeamman pyrkimällä käyttämään yllä olevat sanat juuri siinä järjestyksessä, missä ne on lueteltu.
Mikään ei mene hukkaan
Kirjailijoille esitettyihin vakiokysymyksiin kuuluu kysymys siitä, mistä he löytävät aiheensa. Tietänette kirjailijoiden vakiovastauksen. Kuten aiheita, myös kirjoitusharjoituksia on kaikkialla.
Löysin papereideni joukosta printin 22.9.2008 saamastani sähköpostiviestistä. Viestissä mainostettiin tamperelaisen kuvataiteilija Kaija Papun näyttelyä ”Kaikki oli täydellistä!” Papu oli halunnut sekä kuvin että sanoin sanoa kaiken. Lopputuloksena oli 5 357 -sivuinen kirja, jossa oli 3 722 000 sanaa.
Kaija Papu luonnehtii sähköpostiviestissään lukupakettiaan fantastiseksi. Se ei kuitenkaan kelvannut gallerian projektijohtajalle. Papu päätyi ottamaan talteen tekstinsä yleisimmät sanat, jottei kirjoitustyö olisi mennyt täysin hukkaan.
Ei, ei mennyt hukkaan. Käytin Papun sanalistaa kirjoittajatreffeillä treenin pohjana jo silloin syyskuussa 2008. Kun nyt löysin paperin uudelleen, se poiki tämän blogiviestin.
viesti aiheesta kirjoittamisen opetus
12.10.2009 kello 22:04
Joku tahtoo aina olla itse haluttomuus. Mies ei tahdo keskustella normatiivisesta seksuaalisuudesta, sen sijaan nainen ovaalinmuotoisine silmineen on hyvinkin kiinnostunut miehen punaisista rintakarvoista. Tämän saman keskustelun jatkuva toisto sukupuolten välisten erojen määrästä tuskin päätyy aiempaa laadukkaampaan keskinäiseen kanssakäymiseen.
—
Mihin sanaluetteloita oikeasti käytetään?
13.10.2009 kello 9:06
@isopeikko - Kiitos! Kuten mainiosta esimerkistäsi huomaa, sanat ohjaavat tiettyyn suuntaan ja tietynlaisiin ilmaisuihin. Tämän listan sanat ohjaavat jollakin tavalla akateemisempaan tai asiallisempaan enemmän kuin kaunokirjalliseen lopputulokseen. Erityisen voimakkaasti tämän saa aikaan “normatiivisuus”.
Luin jossakin vaiheessa Ray Bradburyn esseekokoelman Zen sanataiteessa: esseitä luovuudesta. Muistan selvästi, että Bradbury kertoo siinä tehneensä sanalistoja aina. Valitettavasti en muista, mihin hän niitä käytti. Epäilemättä kirjoittamiseen.
Olen itse tuottanut sanalistoja mm. runojen kirjoittamiseen listaamalla esimerkiksi kaikki mieleeni tulevat sanat tietystä kuvastosta tai asiasta, kuten metsästä tai kullasta. Sanalistoja voi käyttää myös esimerkiksi novellikokoelman teemojen hahmottamisessa, kokoelman punaisen langan ja sommittelun rakentelussa.
Sanaluetteloilla haetaan erityisesti mielleyhtymiä ja assosiaatioita sekä yllättäviä kulmia ja yhteyksiä. Tai näin minä sen ajattelen. Sanalistat voivat myös olla yksi tapa päästä sisäisen kriitikon ulottumattomiin. Erityisen selvää tällainen vapaa assosiatiivinen sanojen leikki on sellaisissa kirjoitusharjoituksissa tai tekniikoissa kuin sanaverkot ja hunajakennot. Edellisellä tuotetaan yhdestä sanasta esim. 48 sanaa ja aletaan sen jälkeen katsella aikaansaatuja sanaketjuja sillä silmällä, löytyisikö niistä yllättäviä asioita tai sanayhdistelmiä. Hunajakennolla kerätään hunaja kuudestatoista sanasta, joita ketjutetaan assosiatiivisesti siten, että lopputulos näyttää hunajakennolta ja paljastaa lopulta sen yhden sanan, joka yhdistää kuudestatoista kahdeksaksi sanaksi erinäisten vaiheiden jälkeen muotoutunutta ketjua. Se sama sana yhdistää implisiittisesti siis myös niitä alkuperäisiä sanoja, vaikka tämä ei ole ilmeistä. Ilman graafisia esityksiä näitä on hieman vaikea selittää, eli ehkä ne ovat kokonaan oman bloginsa aihe.
Vannoutuneelle listojen tekijälle sanalistojen tekeminen, keksiminen, kerääminen ja niihin kompuroiminen on myös älyttömän hauskaa.
15.10.2009 kello 11:28
Käytän sanalistoja opetuksessa aina silloin tällöin. Usein niin, että opiskelijat eivät tiedä, mitä varten sanoja keräävät - tai eri ihmisten listat sekoitetaan tms. Näin kirjoittajan on välillä pakko mennä mukaan sellaiseen, mitä ei ehkä muuten tulisi tehtyä. Hän joutuu haastamaan itsensä, ehkä yllättymäänkin.
Hunajakennoharkasta taisi olla aikaisemmin tarkempi kuvaus Kirjoittajatreffien sivuilla - en ole vieläkään kokeillut! Kuulostaa hauskalta ja toimivalta.
16.10.2009 kello 9:29
@Päivi - Kiitos sanalistojen sekoittamisvinkistä. Se on hyvä vinkki ja hyvä harjoitus asioiden yllätyksellisten yhteyksien tai yhteen saattamisten löytämiseksi.
18.10.2009 kello 19:13
Peikko kiittää ja tunnustaa lukeneensa zen-kirjan. Samalla se kummeksuu miten zen tulee niin usein esiin kirjoittamisneuvoissa.