Hiilareita raakatekstin lihotukseen
Kalle kirjoitti taannoin Tarja Sipiläisen auliilla myötävaikutuksella raapaleiden kirjoittamisesta. Raapaleet ovat hyvää harjoitusta tiiviiseen ilmaisuun.
Proosan kirjoittaja tarvitsee kuitenkin usein myös välineitä tekstinsä kasvattamiseen. Tiiviin ilmaisun taitajalle ja romaanikäsikirjoituksen kirjoittajalle tekstin lihottaminen voi olla sekä välttämätöntä että haasteellista. Tässä kolme perusvinkkiä tekstimassan lisätuotantoon – Geneettisesti muunneltuina, mutta ilman lisäaineita.
1. Syvennä treenillä
Kun editoit käsikirjoitustasi ja käyt sitä läpi sisäisen kriitikkosi (Salaisen Aseesi!) asiantuntevalla opastuksella, kiinnitä huomiota asioihin, joista et ole kertonut tarpeeksi. Millainen se isoisän karvahattu oikein oli? Siis se, joka toimi sijaisena sille emonsa hylkäämälle kissanpojalle. Voiko kirjasto sittenkään olla koulun oikealla puolella? Millaisilla vesiväreillä Kalevi maalasi variksenpesään ujuttamansa kanamunat, kun elettiin rintamamiestalotodellisuutta vuonna 1952?
Treenikirjoittaminen on erinomainen tapa laajentaa ja syventää ensimmäistä käsikirjoitusversiota. Jo 10 minuuttia yksityiskohtia isoisän karvahatusta tuottaa käyttökelpoista lisämateriaalia. Koulun ja kirjaston keskinäisen suhteen epäselvyyksiin kannattaa piirtää kartta. Ja vuoden 1952 vesiväritodellisuus vaatinee treenien lisäksi hieman taustatyötä.
2. Käytä mielivaltaisia lauseita
Teksti lihoo mukavasti myös mielivaltaisilla lauseilla. Kyse on käänteiden rakentamisen tekniikasta, sen lähtökohdista. Editointivaiheessa lauseet, joilla on ollut tarkoitus päästä alkuun, voi karsia pois.
Esimerkkejä mielivaltaisista lauseista:
- Useina peräkkäisinä öinä hän oli nähnyt toistuvan unen.
- Hänen äitinsä oli tavannut varoittaa häntä…
- Ainakin tiesin varmasti yhden asian…
- Jotain oli muuttunut.
- Sää oli… (Tee säästä sellainen, että se kuvaa mielialaa ja tunnelmaa. Valitse vuodenaika.)
- Äkkiä hän muisti unohtaneensa…
- Hän epäili, että…
- Tuoksu muistutti…
- Puhelin soi. Numero oli väärä, mutta soittaja kieltäytyi katkaisemasta puhelua. Sen sijaan hän…
Uudet käänteet tuovat tullessaan usein kokonaan uusia sivujuonia. Pieni tapahtuma voi poikia käsikirjoitukseen joukoittain lisämateriaalia, jopa kokonaan uuden suunnan. Entä jos -tekniikoita löytyy lisää ainakin Anne Bernaysin ja Pamela Painterin oppaasta What If?
3. Sattuman sanelemaa
Sattumaharjoituksia lienee loputtomasti. Esittelin aiemmin nopanheiton yhtenä sattumaharjoituksena ja siten tekstinlihotuksen muotona.
12: kirje vaatii vastausta. En tiennyt isoisän olevan kirjoitustaitoinen. Rintamamiestalon kauppakirjassa on pelkkä puumerkki. Kenelle hän kirjoitti, ja mitä? 4: pettymys. Mihin varikset – tai kananmunat – muka voivat pettyä? 7: juoruilu aiheuttaa surua tai onnettomuutta. Mutta mitä juoruttavaa koulurakennuksella on kirjastolle? Siis riippumatta siitä, kummalla puolen koulua kirjasto on.
Sattumaharjoitukset ovat sukua kohdalle 2. Mielivaltaiset lauseet ovat satunnaisia aivan kuten noppien silmälukukin. Mutta johtaako sattuman hyväksikäyttö nopanlukuun kahdeksan? Ennakoiko se käsikirjoituksesi tulevaisuuden?
Kerrothan meille, miten sinä lihotat tekstiäsi. Suositteletko proteiinia vai hormonivalmisteita? Vai sallitko tässä kohden jopa hiilihydraattien tyhjät kalorit?
viesti aiheesta tekstinteko
10.11.2009 kello 14:27
Minun menetelmäni kuuluu tuohon kategoriaan 2, mielivaltaiset lauseet. Luen paljon koko ajan ja ihastun usein lukemiini kauniisiin tai mielenkiintoisiin lauseisiin. Kirjaan ne ylös ja kun tekstiä ei synny, valitsen listasta sopivan ja jatkan kirjoittamista siitä. “Kopiolauseet” tietysti jätän pois omasta tekstistäni, niillä vain pääsee alkuun.
11.11.2009 kello 10:24
@Peregrina - “‘Kopiolauseet’ tietysti jätän pois omasta tekstistäni, niillä vain pääsee alkuun.” Kyllä, menetelmä on minunkin mielestäni mainio. Olen tosin huomannut, että kun lauseen yhteys, sen alkuperäinen teksti on minulle liian tuttu, valitsemani lause ohjaa ja sitoo minua liiaksi. Nykyisin valitsen mieluiten lauseita sattumanvaraisesti itselleni vieraista teksteistä. Tuo listasi kuulostaa kyllä hyvältä, koska silloinhan lauseen alkuperäisen yhteyden on toivottavasti ehtinyt ainakin jossain määrin unohtaa.
11.11.2009 kello 11:40
Tämäpä oli todella hauska artikkeli, naurahtelin täällä monesti. On totta ettei nopanheitto toimi kaikkeen toimi, ellei listaa omia ideoitaan jatkamiselle. Lihotan tekstiäni käymällä läpi ja muistelemalla mm. täältä lukemiani ohjeita. Kuten “ei kukka vaan ruusu”.
Mielivaltaiset lauseet ovat myös mielenkiintoinen tapa. Itselläni mielivaltaiset lauseet poikivat yleensä runoja..
11.11.2009 kello 12:20
@Garrett - Garrett - kiitos ahkerasta lukemisesta ja kommentoimisesta, myös vanhojen viestien!
12.11.2009 kello 23:33
Kiitos hauskasta ja hyödyllisestä tekstistä. Olemme kirjoittavien ystävien kanssa pohtineet samaa asiaa aina silloin tällöin.
Itseäni kiinnostaa kuitenkin enemmän laihduttaminen. Ongelmani on hyvin lavea teksti. Etenkin töissä, jossa teksti pitää saada mahtumaan visuaalisesti rajattuun tilaan, laihdutustaito olisi upea juttu.
Ajattelin pohtia sitä omassa blogissani, mutta toisaalta, kaipaisin uusia lääkkeitä. Anybody?
13.11.2009 kello 9:24
@Vaivanpalkka - Kiitos vinkistä. Viimeistelen juuri populaaria tietokirjaa yhtenä sen toimittajista. Muutamaa laveailmaisullista artikkelia olen joutunut pyytämään tiivistämään paljonkin. Niistä vinkeistä ja kehoituksista voisi saada aikaiseksi jotain yleisempää. Mietin asiaa, kunhan saan käsikirjoituksen kustantajalle.
13.11.2009 kello 12:07
[...] on muuten kätevä nanoa tukeva bloggaus menossa tämän kuun [...]