Kirjoittaja sanavirran vietävänä
Satakielen sanoin -blogissa kuvattiin äskettäin hauskasti pitkittynyttä kirjoittajan flow-kokemusta:
Kulunut viikko on ollut kirjoittamisen kannalta kerrassaan mainio. – – Olen ollut kaikesta niin innoissani, etten ole edes huomannut, että tuolla ulkona on viime aikoina ollut todella märkää, kurjaa ja ikävää. Yhtenä päivänä lettukin kärähti pannulle, kun en malttanut irrottaa kynää pienen muistikirjani sivulta.
Mihály Csíkszentmihályin luomalla flow-käsitteellä viitataan syvän keskittymisen tilaan, jossa yksilö uppoutuu suoritukseensa niin täydellisesti, että itsetietoisuus ja ajantajukin katoavat. Flow-tilassa työskentely tuntuu poikkeuksellisen miellyttävältä ja tulokselliselta. Flow voi mahdollistaa toimimisen aivan omien kykyjen ylärajoilla.
Kirjoittajat puhuvat mielellään siitä, miten hauskaa on takoa tekstiä, kun inspiraatio oikein iskee. Uskoakseni puhumme tällöin juuri flow-kokemuksesta.
Kunnon kirjoittamishurmos on eräs harrastuksen palkitsevimpia puolia. On mukavaa, että ainaisen editoinnin, faktojen tarkistamisen ja pilkunviilauksen ohella saa joskus nauttia siitä, kun teksti virtaa vaivatta ja vuolaasti. Harva kieltäytyisi mahdollisuudesta kokea näitä hetkiä vähän useamminkin.
Voiko flow-kokemuksen saavuttamiseksi tehdä itse jotakin?
Flow’n edellytyksinä tila ja aika
Flow-tilan metsästys alkaa konkreettisesta, fyysisestä tilasta. Tarvitaan paikka, jossa voi kokea olonsa turvalliseksi. Kirjoittajat ovat perinteisesti suosineet jykeväovisia ja hyvin äänieristettyjä kammioita, mutta yhtälailla kahvilan hälykin voi toimia häiriötekijät pois sulkevana äänimattona.
Rauhallisen tilan lisäksi itselleni tärkein elementti on ehdottomasti aika. Jos tiedän, että tunnin päästä on jo oltava jossain muualla, riittävän syvää keskittymistä on vaikea saavuttaa ja hommien keskeyttäminen risoo toden teolla.
Vastaavasti nautinnollisimpia kirjoitustilanteita ovat pitkät viikonloput, joiden aikana kirjoittamisen katkaisevat ainoastaan lenkit, saunominen ja ruokatauot. Useampikin kirjoittajatuttu kertoo vetäytyvänsä ainakin kerran kesässä mökille kaikesta sivistyksestä erilleen vain kirjoittaakseen aamusta iltaan.
Ei sikäli, että olisin kateellinen.
En suinkaan.
Rauhoittumisen kautta tekemisen meininkiin
Tyypillinen tekstityöläisen päivärytmi on usein melkoista silppua. On jaettava huomionsa moneen suuntaan ja hoidettava lukuisia pieniä, toisiinsa liittymättömiä tehtäviä ja askareita. Omaehtoinen kirjoittaminen työpäivän jälkeen voi tarjota kiireille hyvää vastapainoa, mutta siirtyminen moniajomoodista syventymisen tilaan voi olla välillä vaikeaa.
Kirjoittaja voi onneksi valjastaa avukseen erilaiset siirtymärituaalit. Vanha ja virttynyt turvavillapaita, kuppi kuumaa kahvia tai teetä, musiikin soittaminen ja inspiraatiokirjan selaaminen ovat kaikki arkisia mutta tehokkaita tapoja piirtää raja sähellysajan ja luovan ajan välille. Monet aloittavat tekstinteon lukemalla uudelleen viimeksi tuottamansa tekstijakson tai kirjoittamalla pohjaksi pari treeniä – usein itselle toimivat rutiinit löytyvät hyvinkin vaistonvaraisesti.
Csíkszentmihályin mukaan myös selkeiden tavoitteiden asettamisesta on apua. ”Voisin vaikka kirjoittaa vähäsen” ei johda flow-tilaan yhtä nopeasti kuin ”Nyt kirjoitan kohtauksen, jossa Risto tunnustaa viimeinkin Ritvalle kaiken”. Tavoitteiden asettaminen kytkeytyy laajempaan ymmärrykseen käsillä olevan tehtävän luonteesta ja rajoista. Hurmioitumisen kannalta on tärkeää tietää, mitä on oikeastaan tekemässä ja miksi se on itselle tärkeää.
Lopulta oleellisinta on yksinkertaisesti käydä toimeen. Jos se vaatii itsensä huijaamista, kaikin mokomin. Kaikki keinot päästä eroon alkukankeudesta ovat sallittuja. Vanha sanonta siitä, miten inspiraatiota ei auta jäädä odottamaan, pitää kuitenkin paikkaansa. Hyvä fiilis seuraa kirjoittamista, ei toisin päin.
Luovimista ohi karikoiden – flow-tilan ylläpitäminen
Flow-tilan säilyttämisen kannalta eräs kriittisimmistä asioista on selviytyä hidasteista, joita matkan varrelle vääjäämättä osuu. Vessatauoilla voi sommitella päässään seuraavaa kappaletta ja ovi sulkee ulos häiritsijät, mutta pahimpia ovat mieleen hiipivät epäilykset ja epävarmuudet: nomitämänytsanon, onkotämänythyvä, tuleekotästänytmitään.
Epävarmuus houkuttelee avaamaan nettiselaimen ja suuntaamaan huomion Fingerporin tai Cute Overloadin lukemiseen. Vaikka alitajunta kaipaakin toisinaan työrauhaa, sivupoluille poikkeaminen voi kuitenkin katkaista hyvän vireen turhaan.
Olen pyrkinyt ratkaisemaan tätä ongelmaa varaamalla käden ulottuville ja valmiiksi avattuihin selaimen välilehtiin tuki- ja virikemateriaalia kuten sopivia lähdeteoksia ja aikaisemmin tekemiäni muistiinpanoja. Niiden silmäily pitää minut aiheeseen syventyneenä silloinkin, kun tarvitsen hetken sulatteluaikaa.
Nopea vaihtaminen näppäimistöstä kuulakärkikynään ja kauniiden virkkeiden muotoilusta vimmaiseen luonnosteluun on myös hyvä tapa. Jos en tiedä, mitä sanoa seuraavaksi, voin vaihtaa kirjasimen nopeasti Ctrl+I:llä kursiiviksi ja kirjoittaa näkyviin omaa sisäistä puhettani: no nyt sain suurin piirtein sanottua, miten flow-tilaan pääsee, laitetaanpa seuraavaksi vaikka kolme ajatusta siitä, miten se kirjoittajalle merkitsee…
Flow-tilaa on mahdollista pitää yllä niin kauan kuin sormet vain juoksevat näppäimistöllä. Miksi kirjoittaminen pitäisi ylipäätään keskeyttää vain siksi, ettei tiedä, mitä sanoa? Kirjoittamallahan sekin selviää, ja delete-näppäin toimii kyllä tarvittaessa seuraavanakin päivänä.
Kuinka tärkeää flow-tilan saavuttaminen on?
Lopulta kirjoittajan täytyy vielä osata asettaa flow-tilan merkitys oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Flow ei ole edellytys kirjoittamiselle. Se ei takaa hyvää lopputulosta. Se ei poista tarvetta muokata ja hioa tekstiä jälkikäteen. Kaikkina päivinä flow-tilaan ei pääse, vaikka olosuhteet olisivat ihanteelliset. Ilmankin sitä kirjoittaminen onnistuu aivan hyvin. Flow-tilaa ei kannata tarpeettomasti ihannoida tai korostaa. Se on lopulta vain mukava bonus kaiken vaivannäön päälle.
Hyvin mukava bonus, tosin.
Vuoden 2009 NaNoWriMon aikana Kirjoittajatreffit huolehtii kirjoittajien hyvinvoinnista kertomalla, kuinka pitää itsensä vetreänä koneen ääressä, mitä kirjoittaessa kannattaa syödä, miten pääsee flow-tilaan, mitkä sovellukset auttavat kirjoittajaa ja miten nollata pää rankan kirjoitusrupeaman jälkeen.
viesti aiheesta tavat & työskentely
28.11.2009 kello 16:33
Siirtymärituaalien merkitystä flow-tilaan pääsyssä ei tosiaan sovi väheksyä. Itselläni kaksi tärkeää siirtymärituaalia.
Ensimmäinen on musiikin kuuntelu. Pyrin tekemään oman soittolistan jokaiselle keskeneräiselle projektille. Tietyn kappaleen kuunteleminen nopeuttaa arkimoodista kirjoittamismielialaan siirtymistä huomattavan paljon verrattuna siihen, jos vain tuijottelisin hiljaisuudessa tiedostoa ja yrittäisin keskittyä.
Toinen on paikan vaihtaminen. Yksiössäni on kaksi pöytää, työpöytä ja ruokapöytä. Työpöydän äärellä hoidan kaikki muut tietokonepuuhat, mutta kirjoittamisen ajaksi siirrän läppärin ruokapöydälle, josta on kaunis näköala ulos.
Inspiraatio saattaa parhaimmiltaan tuntua jumalalliselta voimalta, mutta lopulta varsin pienistäkin jutuista voi olla apua sen tavoittamisessa.
28.11.2009 kello 20:15
Siirtymärituaalit kuulostavat toden totta hyvältä vinkiltä, kiitos siitä! (Ja toki kaikesta muustakin, jälleen kerran suurta mielenkiintoa herättänyt teksti. :) Mutta mikä mahtaa olla tämä yhtenä rituaaliehdotuksena mainittu “inspiraatiokirja”? Itselleni tulee siitä mieleen heti ensimmäisenä ideavihkoni, johon kerään kaikenlaisia tarinaehdotuksia ja kuultuja sitaatteja. Satuin selailemaan sitä erään kirjoitusrupeaman aluksi, ja kaikki ne hyvät (pieni itsekehu sallittakoon) ideat saivat minut innostumaan valtavasti, vaikkei kyseinen tarina niihin liittynytkään!
Flow’ta enemmän haluaisinkin siis kokea innostusta kirjoittamisessani - vaikka ne taitavatkin olla suunnilleen sama asia?
28.11.2009 kello 21:46
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja varsinkin vinkeistä, joista ainakin osaa ajattelin kokeilla.
Itse olen välillä kokeillut kirjoittamista niin, että kiskon koneen nettipiuhan irti seinästä - etten ajautuisi Facebookaamaan tai surffailemaan Youtubessa heti, kun ajatus katkeaa. Toisaalta Internetistä voi olla kirjoittamiselle hyötyäkin, itse esimerkiksi tarkistelen erilaisia yksityiskohtia nykyisin netistä aika paljon. Jos vaikka roolihahmo on sairaanhoitajaopiskelija, joka haaveilee vaihto-oppilasvuodesta Tromssassa, niin netistä on todella kätevää tsekata, vaikka että mikäs se Tromssan yliopistollisen sairaalan nimi olikaan ja jopa että ottavatko ne sairaanhoitajia työharjoitteluun…
Ehkä laitan nyt valmiiksi välilehden taakse tämän postauksen niin voin tulla lueskelemaan, että mitenkäs se flow-saavutetaankaan aina, kun se menee hukkaan. ;)
28.11.2009 kello 22:18
Kiitoksia todella mielenkiintoisista flow-vinkeistä. Joku aina silloin tällöin kysyy minulta, mitä minä viitsin kirjoittaa. Siihen kai kaikki kiteytyy: viitsikö kirjoittaa vai eikö viitsi. Aikaisemmin, kun minulla ei ollut lapsia, odotin, että flow jysähtää ja sitten aloitan. Yhtään sivua en saanut aikaiseksi. Nyt, kun on pakko kirjoittaa silloin, kun on mahdollisuus, “viitsiminen” käynnistää usein flow ihan huomaamatta. Kun viitsii paiskia sivun, toinen menee jo rennommin. Sen ensimmäisen sivun (tai kappeleen) voi sitten myöhemmin vaikka deletoida.
Oma blogini on myös käynnistystä: kirjoittelen sinne, jotta pääsen tuntumaan. Usein juuri ennen kuin aloitan muuta. Se selittänee päiväkirjamaisuudekin :)
29.11.2009 kello 2:03
Kovasti kiitos, että jaksatte kommentoida. On aina mukava kuulla, mitä ajatuksia viestit herättävät.
@Manna - Varta vasten projektia varten koostettu äänimaisema on kiehtova ajatus, eikä musiikin rituaalista voimaa käy kiistäminen. Musiikkia voi kuunnella puhtaasti virittäytymistarkoituksessa tai kirjoittamisen aikana oikeaa tunnelmaa tuomassa. Jenni kirjoittikin taannoin tästä aiheesta.
@Salamakissa - Määritelmäsi inspiraatiokirjalle on erinomainen, varmasti parempi kuin minun. Tarkoitan tässä inspiraatiokirjalla kaunokirjallista teosta, jonka tyyli tai aihe tuntuu jollain tapaa sointuvan yhteen kulloisenkin oman tekstini kanssa. Kun on hankalaa, yleensä jo hetken selailu palauttaa mieleeni, miten hieno juttu kaunokirjallisuus onkaan… eli innostusta tästäkin haetaan.
@Anitta - Netti on tosiaan samaan aikaan sekä siunaus että kirous: informaatiolähteenä ylittämätön, häiriötekijänä voittamaton. Netittä kirjoittaessa on kieltämättä helpompi päästä hyvään hurmokseen, mutta joskus halu tarkistaa jokin pikku yksityiskohta voi kasvaa aivan sietämättömäksi. Älykäs selainvahti, joka osaa tunnistaa tiedonhankinta- ja ajanvietesalailun toisistaan ja estää jälkimmäisen, lisäisi kyllä tuottavuutta huimasti. Ikävä kyllä sellaista ei ole tietääkseni vielä kehitetty.
@Vaivanpalkka - Tosi on. Jokaista kirjoittavaa ihmistä kohden on kymmenen inspiraation odottelijaa. Ja odotettavaahan riittää loputtomiin: täytyy olla enemmän aikaa, sopiva mielentila, riittävän hyvä idea… aina on jotakin.
29.11.2009 kello 12:29
Ensi alkuun leveä hymy :) ja lämmin kiitos viittauksesta blogiini!
Tämä oli erittäin kiinnostava juttu ja kuvasi minusta hyvin flown eri puolia. Kirjoitin flow kokemuksesta myös lokakuussa (otsikolla Flow) ja jutun yhteydessä eräs lukijani kysyi minulta: ”Mistäköhän tuollaiset hyvät “flow” - kokemukset oikein rakentuvat eli mitkä asiat johtavat hyvään kirjoitusfiilikseen?” Mietin asiaa hetkisen ennen kuin uskalsin antaa vastaukseni. Minunkin listalleni kiireettömyys nousi ensimmäiseksi. Kuten sinäkin tässä jutussa mainitsit, kirjoittamiselle on oltava aikaa. Myös hyvä kirjoittajaitsetunto ja vakaa elämäntilanne edesauttavat flow-tilan syntymistä. Tärkeimpien asioiden listalleni ylsi luonnollisesti myös itse aihe. Jos aihe (tai lähestymistapa aiheeseen) on tuore ja innostava, flow valtaa minut parhaiten. Raakatekstivaihe on flow-tilalle usein otollisin, harvemmin se osuu kohdalle viimeistellympää tekstiä tuottaessa. Onneksi niinkin käy joskus.
(Jään mielenkiinnolla odottamaan reseptiä flow tilasta irtautumiseen!)
29.11.2009 kello 19:15
Kiitokset mainiosta jutusta!
Yksi keskeisistä elementeistä flow’n syntymisessä on myös se, että saa suorituksesta nopeasti palautetta.
Palaute tässä ei tarkoita pelkästään sitä, mitä sillä kirjoittamisen yhteydessä yleensä tarkoitetaan. Lähinnä kyse on suorituksen onnistumisen toteamisesta (esim. tenniksessä pallo osuu kenttään).
Itse asiassa Csíkszentmihályi sanoo, että kirjoittaminen on suhteellisen vaikea toiminnan muoto flow’n suhteen, koska palautetta ei välttämättä saa tai se tulee kovin hitaasti. Kannattaa siis miettiä, miten palautetta saisi ja miten pystyisi “sisäistämään” hyvä suorituksen kriteerit: esim. “Tulipas hyvä novelli!” tai “Kirjoitin peräti kolme sivuia!”
Bloggaaminen on itse asiassa siitä hyvä kirjoittamisen laji, että palaute tulee nopeasti: statistiikoista näkee, että joku lukee jutun, ja joskus joku kommentoikin!
29.11.2009 kello 21:51
En tiedä ihan tarkasti sanoa mitä flow on tai miten siihen pyrkiä. Ehkä se on jotain elämää suurempaa?
Eilen kirjoitin 4500 sanaa, aloitin vain ajatuksella: naputeltava on, sanamäärä on saatava kasaan. Ja kas, teksti vei mennessään, juoni kulki kuin elokuva pääni sisällä. Tänään samoin. Olin tosin innoissani siitä, että eilen jäin kutkuttavaan kohtaan ja siitä oli tänään hyvä jatkaa.
Flow on ehkä onnistumisen kokemus, joka siivittää seuraavaa kirjoittamissessiota, ellei anna kriitikolla sijaa mielessään. Se on ehkä tervettä ylpeyttä tekstistään, onnistumisen iloa. (sanoo hän, joka on vieläkin sekaisin 50 000 sanan rajapyykin ylittämisestä) Flow on sitä, että jo aloittaessaan antaa itselleen luvan kirjoittaa galaksin kehnointa ja surkeinta tekstiä, sanoja joilla ei ole mitään merkitystä, ei edes silloin kun ne ovat peräkkäin ja muodostavat lauseita.
Tai sitten se on jollekin toiselle jotain muuta, ehkä minullekin se on huomenna jotain muuta…en tiedä, aika näyttää.
5.12.2009 kello 14:29
Itse en näe inspiraatiota ja flow-tilaa ihan samanlaisena, vaan molemmat voivat olla seurausksia toisista ja osittain limittäiset.
Flow -tilaa käsittelimme psykologian ensimmäisellä kurssilla lukiossa ja sillä nimellä kutsutaan myös mm. täydellistä syventymistä opiskeluun, kun taas inspiraatio on vieras joka hiipii mielellään yöllä lievästä väsymyksestä terävöityneisiin aivoihin, vaikkapa Aku Ankkaa lukiessa (tämä on totta, luin Aku Ankan taskukirjaa keskiyöllä ja inspiroidun erään merirosvo tarinani kirjoitukseen).
Tästä ajattelen, että inspiraatio voi johtaa flowtilaan (”nyt koneelle kirjoittaan”) tai toiste päin(”Hei, nyt tää alkoi luistaa ja tää innostaa”).
8.12.2009 kello 11:52
Kuulkaas, tässä on nyt niin paljon lisää hyviä ideoita, että yksinkertaisinta taitaa olla kerätä niitä vielä jatko-osaviestiksi. Flow’n ja inspiraation suhde jäi myös vielä mietityttämään: jos flow on tätä, mitä se inspiraario sitten tarkoittaa.
5.1.2010 kello 19:19
Minun aloittamisrituaalini on muutama tekstikappale paksulla pahvikannella varustettuun vihkoon lyijytäytekynällä. Vasta sitten voin siirtyä koneen ääreen ja mikäli koneella kirjoittaminen ei ota sujuakseen, vaihdan takaisin kynään ja paperiin. Tämä on minun ehtoni, se portti, jonka kautta kuljen joka päivä aloittaessani kirjoittaa.
Olen huomannut, että pitkällä aikavälillä kirjoittamisen helppous tulee ensisijaisesti säännöllisestä kirjoittamisesta. Siksi flow -tilan perään haikaileminen näyttäytyy minulle ikään kuin joidenkin kirjoittajien asettamana ehtona kirjoittamiselle: mikäli flow -tila ei toteudu myöskään kirjoittaminen ei halutulla tavalla toteudu.
Näen flow -tilan hyvänä lisänä. Flow -tila, inspiraatio, hurmos ym. tulee jos on tullakseen, mutta tuotteliaisuus tulee ainoastaan säännöllisestä työskentelystä ei niinkään flow -tilaan pyrkimisestä tai inspiraatiosta.
Flow -tilasta tai inspiraatiosta ei ole haittaa kirjoittamiselle, ellei siitä tee ehtoa kirjoittamiselle ja jää haikailemaan sen perään. Sekin aika kannattaa käyttää kirjoittamiseen.