Tavoite – unelma, jolla on aikataulu
Kuten Kalle edellisessä viestissä totesi, mikä tahansa aika on hyvä aika muutoksille ja suunnitelmille. Suunnitelmat vain jäävät helposti toteutumatta. Tahdonvoima kestää yleensä muutaman päivän tai viikon.
Sekä tavoitteiden asettaminen että hyvät aikomukset tarvitsevat tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä järeämmät työkalut. Unelman muuttamisessa tavoitteeksi on seitsemän askelta.
1. Ilmaise tavoitteesi täsmällisesti
”Haluan kirjoittaa enemmän” tai ”Haluan kirjoittaa enemmän proosaa” on hyvä tavoite, mutta epämääräisesti ilmaistu. Mitä se tarkoittaa? Muutamaa sanaa? Paria novellia? Kahta romaanikäsikirjoitusta, vai jotain ihan muuta?
Onnistumisen ensimmäinen edellytys on asettaa ja ilmaista täsmällisiä tavoitteita: Kirjoitan kymmenen minuuttia päivässä. Kirjoitan joka päivä aamusivut. Kirjoitan liuskan päivässä, novellin viikossa, muistikirjan kuukaudessa… Kirjoitan romaanikäsikirjoituksen kolmessa kuukaudessa. Onpa tavoite iso tai pieni, epämääräisenä sitä on hankala panna käytäntöön.
2. Tavoitteesi on oltava mitattavissa
”Kirjoitan enemmän” on tavoite, jota on vaikea mitata. Jos tavoitteesi ei ole mitattavissa, et tiedä, miten hyvin edistyt tai milloin olet saavuttanut tavoitteesi. Tavoitteesi on siis oltava hyvin konkreettisella tavalla mitattavissa. Esimerkiksi ”kirjoitan liuskan proosaa päivässä” tai ”kirjoitan joka päivä 1667 sanaa” ovat selkeästi ilmaistuja ja mitattavissa olevia tavoitteita.
3. Aikatauluta tavoitteesi
Unelma toteutuu epämääräisesti jossain tulevaisuudessa – jos toteutuu. Tavoitteella sitä vastoin on selkeä aikataulu. Jos tavoitteena on kirjoittaa liuska päivässä, tavoitteella on sekä lyhyen että pitkän ajan aikataulu: jokainen päivä kerrallaan ja tammikuussa 31 liuskaa; vuodessa 365 liuskaa, ellei sattumalta ole karkausvuosi.
4. Tavoitteesi on oltava hallinnassasi
Unelmista voi haaveilla, mutta ne tuntuvat olevan hallitsemattomia, ikään kuin muiden hallussa. Tavoite puolestaan on asia, joka on hallittavissa. Siihen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, tässä ja nyt. Unelmia ei voi manipuloida kuten omia valintojaan siitä, mitä kulloinkin tekee tai jättää tekemättä.
5. Sovita tavoitteesi elämäntapaasi
Tai: sovita elämäntapasi tavoitteeseesi. Jos olet päättänyt kirjoittaa tunnin joka aamu, varmista, etteivät herätyskellosta loppuvat patterit, vaihtelevat työajat, aamu-unisuus tai pienet lapset pääse pilaamaan tavoitettasi. Tahdonvoima ja päättäväisyys ovat yhtä epäluotettavia kuin inspiraatio. Tapa, tottumus, rutiinit ja säännöllisyys huolehtivat tavoitteesi toteutumisesta niitä paremmin.
6. Laadi tavoitteesi askel askeleelta
Mitä suurempi tavoitteesi on, sitä tärkeämpää on miettiä, millaisista pienemmistä asioista tavoite koostuu. Kyse on osatavoitteiden muotoilemisesta ja niiden aikatauluttamisesta. Jos tavoitteena on kirjoittaa 365 sivua vuodessa, askeleet ja osatavoitteet ovat melko selkeitä. Mutta jos tavoitteena on vaikkapa kirjoittaa romaanikäsikirjoitus kolmessa kuukaudessa, on syytä miettiä, minkä työvaiheen ja sivumäärän on oltava mihinkin mennessä tehtynä, jotta tavoite toteutuu.
7. Ole tilivelvollinen
Ei riitä, että tavoite on selkeästi ilmaistu, mitattavissa ja että sillä on aikataulu. Jos suunnitelmien ja osatavoitteiden saavuttamatta jättämisestä ei ole seurauksia, mikä tai kuka takaa sen, että pysyt suunnitelmassasi? Tässä suhteessa rangaistukset voivat olla yhtä suositeltavia kuin palkinnot.
Sekä palkinnot että rangaistukset kannattaa valita siten, että niillä on itselle todellista merkitystä: Ellen kirjoita tänään yhtä liuskaa, en saa huomisaamuna pestä enkä kammata tukkaani ennen töihinlähtöä. Kun olen kuukauden ajan kirjoittanut joka päivä yhden liuskan, saan ostaa itselleni uuden, kauniin ja kalliin, muistikirjan.
Paras tapa varmistaa omien tavoitteiden toteutuminen on kertoa niistä muille. Valitse lähipiiristäsi henkilö tai taho, jolle kerrot tavoitteesi ja jolle raportoit säännöllisesti edistymisestäsi. Oma puoliso voi olla lähinnä, mutta omani on ainakin niin lempeä ja lepsu, ettei sitä lähinnä olevaa kannata ehkä käyttää.
Kalle kyseli viime viestissään, millaisen Kirjoittajavuoden 2010 haluat. Kutsumme sinut hyödyntämään Kirjoittajatreffit-blogia tahona, jolla voit olla tilivelvollinen. Mikä on sinun tavoitteesi?
viesti aiheesta tavat & työskentely
11.1.2010 kello 12:17
Minun tavoitteeni on kirjoittaa Kreikkalaisiani ennen virkavapaata seuraavasti: Alfa Alfa ja Alfa Beta siihen kuntoon, että niitä ilkeää luettaa muilla ihmisillä. Lisäksi Omega yhden kerran uusiksi. Lisäksi tavoitteena on kirjoittaa yksi uusi novelli.
Kun virkavapaani alkaa 18.2. tavoitteeni on saada Kreikkalaiset kesän alkuun mennessä siihen kuosiin, että ne voi lähettää kustantamokierrokselle. Lisäksi tavoitteena on kirjoittaa joka päivä raakatekstiä, vähintään kaksi sivua. Tavoitteena on myös ihan vain se, että elän kirjoittavaa elämää virkavapaan ajan, ja olen onnellinen. Kolme tai neljä uutta novellia on myös tavoitelistalla ennen kesäkuun alkua.
Jaa-a, pitänee ruveta hommiin…
11.1.2010 kello 12:47
Tavoitteeni on kirjoittaa yksi novellin raakaluonnos viikossa ja saada täysin valmiiksi yksi novelli kuukaudessa.
Tämä tarkoittaa 1-3 liuskaa uutta proostekstiä päivässä ja noin tunnin aikaa joka päivä jonkin toisen tekstin editoimiseen. Yhteensä siis kahta tuntia päivässä kirjoittamiseen.
Tavoite on saavutettavissa kirjoittamalla noin tunnin pätkissä, tunti aamulla ja tunti illalla töistä tulon jälkeen.
11.1.2010 kello 16:49
Minulla on dead line maaliskuun lopussa. Silloin päättyy Kariston kilpailu. En ole kirjoittanut kilpailua varten. Se vain sattui ilmestymään eteeni viime syksynä ja muutti suunnitelmiani.
Kirjoitan perheen ja työn ehdoilla enkä ole varmasti ainoa. Kun vielä kirjoitan työkseni, on mietittävä aika tarkkaan, mitä jaksaa ja mitä ei.
Tavoitteenani on saada suhteellisen eheä teksti valmiiksi maaliskuun loppuun. On pakko lipsua sen verran, etten ehdi hioa tekstiä niin paljon kuin se todennäköisesti vaatisi sitä. Mutta yritän silti. En osaa sanoa määriä tekemiselleni, mutta pyrin siihen, että ainakin toisena viikonlopun päivänä saan aikaa keskittyä tekstiin muutaman yhtäjaksoisen tunnin. Pyrin myös siihen, että kolmena iltana viikossa kävisin jollakin tavoin tekstiä läpi. Intensiteetin määrittävät voimat.
Kirjoittaminen, ns. raakatekstin, on sikäli helppoa, että sitä voi kirjoittaa pätkissä, vaikka niissä aamuharjoituksissa. Mutta viimeistely! Se pelottaa minua, koska sitä olisi niin paljon helpomi tehdä yhtäjaksoisesti.
Tavoitteenani voisi olla siis se, että saisin mieheni ymmärtämään, että kirjoittamisessa on nyt uusi vaihe ja lapsetkin pitäisi pitää kiinni suht säällöllisessä elämässä.
11.1.2010 kello 20:14
vaivanpalkan viestiä pakko kommentoida. siinä kun oli ohitettu nimenomaan ne asiat joita blogissa suositeltiin. lisäksi jokapahinen virke sisälsi ehtoja ja tarkennuksia ja pyrkimyksiä…
lopussa päädyt siihen, mitä minäkin lämpimästi viestisi perusteella suosittelen. käy perhepoliittinen keskustelu ukkosi kanssa ja neuvottele itsellesi muutama varma tunti kirjoittamisaikaa per viikko. jokainen perheenäiti ja -isäkin on ansainnut vähän aikaa omille tavoitteilleen. onko sulla ketään jonka kanssa voisit asiaa tuumia ja suunnitella.
tuli mieleen, että olisko teillä jopa tarvetta ukkosi kanssa viettää aikaa kahdestaan ilman lapsia ja kiireitä, jotta saisitte yhteyden, jossa hän tajuaisi sinun kirjoittamistarpeesi?
ihmisen parhaita vuosia ovat ne kun lapset ovat vielä kotona, eikä niitä kannata tuhrata kiireen, syyllisyyden, riittämättömyyden, turhien kieltäymysten ja ties kaiken kanssa, vaan järjestää elämänsä perheen kanssa niin että siitä voi täysipainoisesti nauttia.
meniköhän tämä nyt avioliitto- ja perheneuvonnaksi :D mutta vaikutat niin kiltiltä ja uhrautuvaiselta että tekee mieli lähettää virtuaalinen luunappi sekä sinulle että ukollesi :D
11.1.2010 kello 21:51
Kiitos vain kommentistasi, hmm… Perhepolitiikkaa taitanee olla kiinteä osa kirjoittamispolitiikkaa.
Hassua, että koit viestin noin: että olen kiltti ihminen, joka uhrautuu ja jonka pyrkimyksissä oli, mitä, ehtoja ja tarkennuksia. Minun pitää näyttää tämä miehelleni, joka on varmasti kiltteydestä ja uhrautuvaisuudesta hiukan toista mieltä. Minäkään en voi niitä allekirjoittaa, sillä - valitettavasti - käytän kyynärpäätä aika kovasti ja myös muuten kuin virtuaalisesti.
Minä en ohittanut blogissa annettuja neuvoja. Minä olen vain armoton realisti. Minä olen kirjoittanut viimeiset 15 vuotta ammatikseni ja tiedän aika tarkalleen, mitä homma vaatii myös harrastusmielessä. Siis jos aikoo muutakin kuin kirjoittaa silloin, kun huvittaa ja on tilaisuus.
Siinä olet kyllä oikeassa, että kaksistaankin pitäisi olla. Sinulla on hyvä kyky haistella asiaa, jota ei tullut edes mainittua :) Päälle voisi sitten vielä miettiä, kuinka sanansa asettaa. Minä kuitenkin tein oman tavoitearvioni tosissani, oman tilanteeni ja mahdollisuuksieni mukaan. En siitä näkökulmasta, mikä olisi suotavaa, oikein, muistoja/tulevaisuutta ajatellen fiksua, lapsille/minulle/miehelle parasta tai nykyvaimon mittapuun mukaista. Ainoastaan niin, mikä on mahdollista, jotta saan kirjoitettua. Muu ei ole mahdollista. Mies kun on töissä illat ja viikonloput. Siitä on paha repiä.
Meille saa tulla lastenvahdiksi nauttimaan pikkulapsiajasta ihan vapaasti.
11.1.2010 kello 22:26
hmm… ymmärrän joo. kokemuksesi perusteella tiedät mitä kirjoittaminen edellyttää. tarkastelet asiaa ikään kuin eri tasolla kuin mitä itse blogin neuvojen perusteella ajattelin: että täsmennettäis tarkasti määrät ja ajat. sulla työn vaatimukset on selkäytimessä tiedossa ja sitten käytät ne hetket mitä voit.
vaikutat samanlaiselta kuin minä. itsekin kirjoitan työkseni mutta en organisoidusti ja täsmällisesti (vaikka siihen olisi ajan puolesta mahdollisuus kun ne !”#¤:n lapset kasvoi isoiksi vaikka pidin niiden päitten päällä tietosanakirjakasoja etteivät kasvais). tiedän mitä edellyttää repparin kirjoittaminen tai uutisen väsääminen (free lance -toimittaja) ja vaikka töitä on joskus edessä paljon ja erilaisilla määräajoilla (päivästä puoleen vuoteen) en kalkuloi milloin mitäkin teen vaan suunnitelma tulee selkärangasta.
toisaalta pieni kvantitatiivinen tarkennus voisi ammattilaisellekin tuoda helpotusta kirjoitustöiden tekoon, joko arjen tai luovan joutilaisuuden paineissa. minulla tuppaa joskus kässärin eteneminen hidastumaan ja määräajat töille paukkumaan… :D en tosin usko että osaisin ryhtyä aikataulu- ja määrätavoitteiden kanssa toimimaan kotioloissa. minä siis tässä tarkastelen näitä kirjoittamistöitäni könttänä johon sisältyy sekä oikeat työt että nämä omat kirjoittelut. sinä ilmeisesti teet päivätyösi erikseen.
tällä hetkellä mulla on onneksi kässäri sen verran hyvällä tolalla etten tunne tarvetta aikataulutukseen. kunhan joka päivä hinaan itseni koneelle se valmistuu kuukaudessa. kariston kilpailuun en aio osallistua, juttuni on erilainen.
mutta joo, koittakaa vaan järjestää yhteistä aikaa. se on hyväksi kaikella lailla.
ja jottei bloginpitäjää kenkuta kun täällä nyt kaksi kirjoittajaa viittaa kintaalla määrä- ja aikataulutavoitesuunnitelmille niin tehkää te kaikki muut ohjeiden mukaan :D
12.1.2010 kello 9:52
Hmm… Kiitokset vain viestistä takaisin päin. (Toivottavasti tosiaan blogin pitäjä ei hermostu tähän).
Hyvin kiteytit ajatukseni: kokemuksella pääsee toisinaan luistamaan aikataulut ja tavoitetaulukot. Noin lyhyestihän sen olisi voinut sanoa :)
Minulle työkirjoittaminen on eri asia kuin vapaa kirjoittaminen. Toisessa kirjoitan niin kuin asiakkaan kannalta on parasta. Toisessa niin kuin minun kannaltani on parasta :)
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Olen ollut freenä. Silloin kirjoitukset tuppasivat tavallaan sekoittumaan enemmän.
Sain, muuten, hyvät naurut tuosta tietosanakirjapäähineestä. Kiva aloittaa nyt tämä ammattimainen kirjoittaminen, heh.
Mukavaa kirjoittamistammikuuta sinulle. Nostan hattua jokaiselle freelle, sillä homma vaatii sisua ja suhteita :)
Tervetuloa jatkamaan keskustelua Vaivanpalkkaan.
12.1.2010 kello 20:55
Minä kirjoitan tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna. Se tarkoittaa aamusivujen kirjoittamista joka aamu. Työvuorojen mukaan joko sivu tai kolme.
Kirjoitan joka tiistai kaksi tuntia treenejä. Joko porukalla tai sitten itsekseni.
Hion pitkähkön novellin loppuun viikolle neljä mennessä. Sitten kirjoitan heinäkuun loppuun mennessä 25 sivua valmista tekstiä. Se koostuu muutamasta novellinpätkästä. Siihen minulla on tarkempi, viikkokohtainen suunnitelma, jota tarkennan sitä mukaa kun tiedän työvuoroistani yms.
Elokuun alussa teen uuden suunnitelman kirjoittamiseni suhteen.
Kirjoitan muistivihkoon ajatuksiani, ideoitani ja kenties jonkin pidemmänkin raakatekstin. A5-vihon, 80 sivua täytän noin 4-6 viikon aikana. Pyrin kirjoittamaan 1 1/3 sivua/pvä, mutta tässä on lipsumisen varaa. Toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän.
Joka viikko pidän ainakin yhden vapaaillan. Tee juuri sitä mitä huvittaa ja juuri siellä missä huvittaa ja kenen kanssa haluan. Mahdollisuuksien mukaan pyrin pitämään kerran viikossa tai kahdessa kokonaisen vapaapäivän jolloin noudatan ylläolevia ajatuksia.
Luen läpi vuoden, erilaista kirjallisuutta. Mutta, pakolla en mitään.
Ja kyllä kiitos, elämääni mahtuu muutakin kuin kirjoittaminen.
12.1.2010 kello 23:01
TdW, tuo viikottainen vapaailta kuulostaa tosi loistavalta tavoitteelta. Se tuppaa minulta unohtumaan, siis luvan saaminen itseltäni tuollaiseen - ja sitten kun pitää vapaata, niin joku typerä omatunto huohottaa koko ajan niskassa, vaikka senkin pitäisi jo tähän ikään mennessä tietää, että vapaa-aikaa tarvitaan, vaikka homma olisi kuinka kivaa.
12.1.2010 kello 23:55
@Rooibos -
Rooibos, se vapaailta vaan täytyy laittaa kalenteriin. Unohtaa siltä illalta kaikki kotityöt, kaikki velvollisuudet, kaikki pakot. Ja sitten pitää elää kalenterin mukaan. Suunnitella illalla jotain kivaa, tai olla suunnnittelematta. Itseään täytyy sinä iltana kuunnella. Ajan kanssa sen oppii, luota siihen! Ja kun opit vapaaillan, opit laittamaan kalenteriisi myös kokonaisen vapaapäivän.
13.1.2010 kello 9:15
Kiitos kaikille ahkerasta kommentoinnista! Niissä on tullut esiin monia tärkeitä, huomionarvoisia asioita.
@Vaivanpalkka - Sait jo hmm…:lta paljon hyvää palautetta (ja molemmat: emme hermostu, jatkakaa vaan keskustelua täälläkin, jos siltä tuntuu). Jäin kuitenkin miettimään, voiko alitajuntasi tehdä kirjoitusajan varaamisesta entistä hankalampaa, voitko ehkä tietämättäsi vältellä sitä jotenkin, lähinnä ehkä silloin, kun edessä on se “pelkäämäsi” editointivaihe? En yritä tulkita sinua enkä elämääsi. Tunnistan vain viesteissäsi asioita omassa käyttäytymisessäni.
@TdW - Hyvä muistutus, vapaaillat ja vapaapäivät. Mielikuvitus(kin) tarvitsee niitä. @Rooibos - Ehkä voisit opetella ajattelemaan niin, että siitä vapaaillasta (tai vapaapäivästä, jopa) on kirjoittamisellesi enemmän hyötyä kuin siitä, että jätät sen pitämättä.
Ja pidättehän kaikki meitä kevään mittaan ajan tasalla siitä, miten aikataulunne pitävät ja suunnitelmanne toteutuvat. Myös vapaailtojen ja -päivien suhteen.
14.1.2010 kello 21:17
Johanna - joo, kovasti olen yrittänyt takoa päähäni sitä, että vapaaillat/päivät tekevät hyvää kirjoittamiselle. Ja ylipäätään päälle. Siinä vaiheessa, kun on tehnyt töitä, mutta ei ole ehtinyt kirjoittaa, on joskus vain vaikea ottaa vapaailtaa hyvällä omallatunnolla, kun tuntuu, että edes silloin, kun on aikaa vapailuun, pitäisi kirjoitta, edes hiukan! Onneksi olen nykyään oppinut (?) hiukan armollisuutta itselleni: vapaata tarvitaan.
15.1.2010 kello 22:08
On aina hauskaa lukea muiden tavoitteista, sinäänsä kun omat tavoitteet tuntuu nii kevyiltä… mutta no, ehkä pääsen vauhtiin pikkuhiljaa.
Tällähetkellä virallisin tavoite on 20 word sivua fontilla 12 helmikuun loppuunmennessä, mutta todennäköisesti teen niinkuin nytkin eli kaikkee muuta sen ohessa.
16.1.2010 kello 20:11
En lupaa mutta toivon. Linkkasin tuohon nimen yhteyteen blogimerkinnän, jossa kerron toiveeni.
Mutta kiitos, Johanna - hyvä kirjoitus! Tarkkuus on hyväksi tavoitteissa. Luin joskus tarinan miehestä, joka toivoi saavansa lisää rahaa. Vieruskaveri antoi vitosen ja sanoi, että toive toteutui. Mies tyrmistyi ja älähti, että ei vain vitosta, enemmän. “Miksi et sanonut, kuinka paljon lisää rahaa halusit”, hänelle vastattiin.
1.2.2010 kello 14:43
Kommentoin hieman viivästetysti, en ole käynyt palstalla aikakausiin.
En asettanut aikataulutavoitetta, kun vajaa vuosi sitten kaivoin esiin ikivanhan romaanikäsikirjoituksenpuolikkaan. Tavoite oli vain tehdä jotain tylsän päivätyön vastapainoksi. Mutta sikäli konkreettinen oli tavoite, kun kirjoittaminen lähti sujumaan, että valmiiksi sen halusin tehdä ja kirjoittaa päivittäin 1 - 4 tuntia. Kolmessa kuukaudessa syntyikin ensimmäinen versio, mitä pidän melkoisena suorituksena päivätyön ohessa, yöunet jäivät ja jäävät edelleen usein viiteen tuntiin.
Nyt on meneillään ties monesko kierros, tekstinkäsittelyn aikana ei voi sanoa, monettako kertaa kirjoittaa. Tavoitteita olen alkanut asettaa vasta nyt, kun homma kiteytyy. Pitäisi saada arvostelupalveluun ennnen kun ne ovat kesälomilla, vaan voi olla, ettei onnistu. Löydän toistuvasti rakenteellisia heikkouksia sekä “epämääräisiä” perustelemattomia tai motivoimattomia kokonaisuuksia, jotka pitää käydä läpi. paljolti on kiinni siitä, että matskua/ aihioita/ mitä ne sitten onkaan, on hirveästi, ihan liikaa, tiedän. osan olen karsinutkin.
Se miten määrittelemme tavoitteen on aika henkilökohtainen juttu. Minulle on merkinnyt suunnattomasti se, että tylsän työn vastapainoksi on toinen todellisuus, oma ja täysin fiktiivinen. Tavoite on tehdä laatutekstiä, niin laadukasta kuin onnistun. Tiedän, kun raja tulee vastaan: tähän saakka, ei edemmäs.
10.4.2010 kello 23:58
Piti pitkin kevättä kertoa kaikelle kansalle miten on tavoitteellisessa suunnitelmassaan pysynyt tai edistynyt.
Viitaten yo viestiini, aamusivut olen kirjoittanut joka aamu. Aloitin maaliskuun alussa myös iltasivun. Nykyään kirjoitan päivässä 1-6 sivua.
Tiistaintreenit sujuvat kirjoittamisen parissa.
Pitkähkö novelli valmistui aikataulussa ja lähti eteenpäin. Tuloksetta, mutta jäipä kirjoittamisen ilo.
Seuraava projekti, ne 25 sivua, on hyvin aikataulussa. Muistivihkoni odottaa kynän jälkiä sivuilleen, mutta saa odottaa. Viikottaisen vapaaillan olen pitänyt, ja pari täysin vapaata viikonloppuakin. Luen edelleen kaikenlaista, Aku Ankasta romaaneihin. Ja edelleen elämääni mahtuu muutakin kuin kirjoittaminen.
Miten muilla on suunnitelmat pysyneet tai muuttuneet?