Vinkkejä tiukkoihin kirjoitustilanteisiin
Kirjoittajatreffien lukija Garret kertoo, miksi partiolaisten motto sopii yhtä hyvin myös kirjoittajan motoksi.
Olen juuri lukenut Joshua Pivenin ja David Borgenichtin Tiukkojen tilanteiden käsikirjan, jossa on kymmeniä ohjeita uhkaaviin tilanteisiin, kuten mitä tehdä kun hai hyökkää tai kuinka selvitä hengissä, jos laskuvarjo ei aukea. Kirjan luettuani aloin suunnitella blogikirjoitusta, joka käsittelisi tiukkoja tilanteita, joihin kaikki kirjoittajat joskus joutuvat.
Tiukkojen tilanteiden käsikirjan johdannon voi tiivistää yhteen lauseeseen, joka on myös partiolaisten motto: ”Ole valmis!”.
Hyvä esimerkki kirjoittajaa kohtaavasta tiukasta tilanteesta on tiedostojen katoaminen. Varmuuskopioiden tasaisella päivittämisellä voit kuitenkin olla valmiina. Tekstitiedoston kopioiminen muistitikulle ja Internetin tallennustilaan voi pelastaa monet yöunet.
”Kerrankin rauha… mutta mitä ihmettä kirjoittaisin?”
Kun olisi aikaa kirjoittaa, tyhjän paperin kammo tai juonikato iskee. Tämä sattuu useita kertoja elämäsi aikana, ole siis valmis! Kirjoita tuotteliaisuuden tulva-aikoinasi kaikki ideat lyhyesti muistiin, niin voit hyödyntää niitä kuivien kausien aikana.
Äkillisiä ideoita varten on hyvä pitää pientä muistilehtiötä ja kynää mukana. Itse suosin kännykkäni muistiotoimintoa lyhyimpien ideoiden kirjoittamiseen, ja opiskelijana mukanani on lähes aina paperia.
Ihminen on taipuvainen keksimään asioita rentoutuessaan, kun hänen ei ole tarkoituskaan keksiä mitään. Kun kinkkinen kirjoitusblokki iskee, älä siis jää tuijottamaan näyttöä tai paperia. Mene lämpimään suihkuun tai kylpyyn, pyydä jotakuta hieromaan hartioita tai lue jotakin kevyttä. Minulla esimerkiksi on taipumus saada ideoita Aku Ankan taskukirjaa lukiessani.
”Huomenna pitää herätä aikaisin, mutta on pakko kirjoittaa vielä…”
Joskus taas iskee kausi, jolloin ideoita riittää niin, että pelastusrengas olisi tarpeen. Jos kirjoitat yömyöhään, muista että olet seuraavana päivänä väsynyt ja univaje voi viedä innostuksen jatkaa tekstiä moneksi päiväksi.
Voit asettaa herätyskellon soimaan, kun sinun pitää mennä nukkumaan – kunhan muistat asettaa myös aamun herätyksen soimaan. Kun hälytys soi, et kirjoita enää tavuakaan. Kirjoittamista on helpompi jatkaakin, kun tarina jää kutkuttavasti kesken. Muista myös lopettaa teen juominen ajoissa!
”Miksi jätin kirjoitusvälineet kotiin?”
Istut bussissa tai odotushuoneessa. Edessäsi on pitkä aika, jonka olisit voinut käyttää kirjoittamiseen, mutta välineet jäivät kotiin. Ei hätää, minulla on sinulle pieni harjoitus, jonka voit tehdä ilman paperia. Tarvitset vain erilaisia ihmisiä, joita julkisilla paikoilla yleensä on.
Valitse joku henkilöhahmosi jota työstät, olet työstänyt tai haluaisit työstää. Muistuttaako joku paikalla olijoista ulkonäöllisesti häntä? Entä kuka tai ketkä muistuttavat sinun häntä käytökseltään tai olemukseltaan? Tee havaintoja, mutta älä tuijota liian tiiviisti.
Jos henkilöhahmosi on ylpeä vanhus, joka vihaa koiria, voi vieressäsi istuva vanha mies muistuttaa häntä ulkoisesti, mutta töykeästi käyttäytyvä ja kanssamatkustajan koiraan piikikkäitä katseita luova nainen käytökseltään.
Tutki heidän käyttäytymistään: nyrpistääkö nainen hiukan enemmän vasemmalle? Tästä voisi tulla henkilöhahmollesi hauska lisä, joka tekisi hänestä vähemmän paperisen.
”Hitsi, deadline on huomenna”
Vaikka tekstin takaraja kolkuttaa ovella, älä ala kirjoittaa yötä päivää kofeiinin voimalla. Mieti rehellisesti, mikä meni pieleen. Laiskottelitko milloin milläkin syyllä vai yliarvioitko nopeutesi? Toimi parhaaksi näkemälläsi tavalla, ota opiksesi ja organisoi kirjoittamisesi seuraavalla kerralla paremmin.
Deadlinen täytyy olla juuri sopiva, kuin hyvien housujen: pysyä päällä, muttei kiristää liiaksi.
viesti aiheesta tavat & työskentely
19.1.2010 kello 11:46
Hyviä ja hauskoja ideoita! Kiitos!
Entäs sitten tällainen tiukka paikka: olet viimein saanut julkaistua jotain kirjoittamaasi, ja saamasi palaute on a) tyrmäävää tai b) olematonta?
20.1.2010 kello 21:48
Ammattikirjailijatkin valittelevat, miten vähän aitoa lukijapalauteta he saavat julkaistuista teoksistaan. Ehkä kannattaa antaa teksti jonkun sukulaisen luettavaksi? Anna-täti ei kehtaa kieltäytyä tai sanoa tuotoksesta mitään pahaa…
21.1.2010 kello 17:24
a) vaihtoehdossa (negatiivisessa) luulisin että on parasta vertailla palautteen laatijan mielipidettä tekstiin ja muistaa, ettei palautteen antajakaan ole aina oikeassa. Ei kannata heti vastata kommentoijalle, jos mahdollista.
b) vaihtoehdossa täytyy tyytyä minimalistiseen tai olemattomaan palautteeseen tai lähettää arvostelupalvelulle, jolloin saa palautetta.
Tai perustaa tekstipiiri
27.1.2010 kello 23:17
Ja mitäpä sitten kun ei osaa päättää mitä kirjoittaisi? Liikaa ideoita ja ne kaikki alussa. Vaikea päätös. Ja kaiken lisäksi menin keksimään miten voisin kirjoittaa erään vanhan tekstini uusiksi…
Eli.
“Vanha” teksti, työnimi “Genius”
Scifiä ja fantasiaa yhdistävä teksti työnimi “Kiveen taottu sydän”.
Lyhyitä novelleja jotka limittyvät tosiinsa, työnimi “Sysiyö”
Sarjakuva nimeltä Ei milloinkaan.
Merirosvoilua työnimi “Rumballion”
Eli valinnan varaa on… Täytynnee kysyä jos jokin kaveri innostuisi kirjoittamaan kanssani (hauskaa ja puolittaa työmäärän).
Ja viimevuonna mul oli lupaus kirjottaa vaan yhtäkerrallaan. Lipsu heti vuoden jälkeen.
Täytynnee vaan karsia joitain pois…
28.1.2010 kello 0:11
Karsiminen on aina vaikeaa mutta usein kokonaisuuden kannalta tärkeää, jopa välttämätöntä. Jos aikaa ei ole, mistään sitä ei saa lisää.
Kaverin kanssa kirjoittaminen on hauska ja ennakkoluuloton tapa tehdä tekstejä. Saisit kirjoittaa siitä Kirjoittajatreffit-viestin seuraavaksi.
Viesteistä puheen ollen: torstaina tulee viimein uutta. Kyseinen teksti on ollut vaikea kirjoittaa, kun aihe on tavallaan aika henkilökohtainen.
31.1.2010 kello 21:18
Missä vika? Mun näytölläni ei näy uutta tekstiä…
15.4.2010 kello 4:24
Erinomaisia ohjeita, etenkin tuo varmuuskopioiminen. Se kannattaa tehdä aina vähän väliä.
Olen kuitenkin henkilökohtaisesti eri mieltä tuosta “Huomenna pitää herätä aikaisin, mutta on pakko kirjoittaa vielä…” kohdasta.
Itse kun olen sellainen että en voi kirjoittaa aina halutessani, vaan vain silloin kun tarina tunkee itsensä ulos päästä.(tai ehkä sekin olisi vain harjoittelukysymys)
Täten kirjoitusfiiliksen iskiessä se ohittaa tärkeysjärjestyksessä nukkumaanmenon, ydinkatastrofin, ja jäähtyvän kahvin.
Mutta se on tietty yksilöstä kiinni että millainen tapa sopii paremmin, ajattelin vain tuoda tuon puolen esiin. :)