Novellin kirjoittaminen helposti ja nopeasti?
Jos haluaa saada nopeasti valmiiksi novellin pitkän tauon jälkeen, kannattaako kaivaa esiin keskeneräinen teksti vai aloittaa puhtaalta pöydältä?
Viime viikon kahvilakirjoittamistapaamisen yhteydessä tuskailin Jennille, miten haluaisin saada pitkään jatkuneen tuottamattomuusjakson saamalla jotakin valmiiksi ja äkkiä sittenkin. Viis laadusta ja viis siitä, mitä olen ajatellut kirjoittavani, tarvitsen vain nopeasti onnistumisen kokemuksen.
Päädyimme pohtimaan parasta lähestymistapaa, ja totesimme, että asia ei olekaan aivan yksioikoinen.
Yhtäältä voisi sanoa, että tietysti vanhan keskeneräisen tekstin jatkaminen tuottaa nopeammin valmista – onhan osa työstä jo tehty. Hyvässä lykyssä teksti ei vaadi enää ajattelua vaan ainoastaan sanojen latomisen paperille. Teoriassa tämä pitäisi olla nopein keino.
Toisaalta kirjoittaminen ei ole mitään pienoismallin kokoamista, jonka voi jättää kesken ja aloittaa uudelleen täysin vaivatta. Pitkään telakalla maanneita luonnoksia ja suunnitelmia voi olla vaikea saada enää lentoon.
Kun tekstiä on pähkäillyt ja sorvannut aikansa, siihen liittyy paljon odotuksia ja oletuksia: tästä pitäisi nyt tulla tällainen teksti, ja sen täytyy mennä sillä-ja-tällä tavalla. Tulee suorituspaineita, jotka vievät kirjoittamisesta sen hauskuuden, jota vauhtiin pääseminen vaatii.
Ja joku syy siihenkin on, että teksti on jäänyt kesken. Kun mottona on ”äkkiä valmista”, en jaksaisi aloittaa etsimällä ja korjaamalla tekstin piileviä ongelmia. Mieluummin pitäisin hauskaa koko matkan.
Vauhdikkaasti liikkeelle
Vanha kirjoittajaviisaus ensimmäisen version kirjoittamisesta mahdollisimman nopeasti on kaltaiselleni pohdiskelijalle vaikea noudattaa. Kyllä periaate silti toimii, kun uskallan antaa sille mahdollisuuden.
Luovan kirjoittamisen opintojen aikana lyhyt novelli syntyi viikossa runojen ja muiden kurssitehtävien ohella, kun aikaa jahkailuun ei kerta kaikkiaan ollut. Kovin laajoja ja syvällisiä tuotokset eivät välttämättä olleet, eivätkä aina valmiitakaan, mutta viimeisen pisteen paikalleen lyöminen tuotti juuri sellaisen tyydytyksen, jota vailla olen nyt.
Helpoimmalta tekstin tekeminen on puolestaan tuntunut silloin, kun sen taustalla on ollut kymmenen minuutin treeni tai kirjoitusharjoitus. Leikillinen ja kokeileva asenne sopii hyvin kirjoitusprosessin alkuun, eikä lopputuloksen kannalta ole enää väliä, mitä kirjoittaja käytti lähtökohtanaan.
Kun lähtee kirjoittamaan ilman suurta visiota, vain harjoituksen tai puhtaan mielijohteen varassa, seikkailullinen fiilis säilyy pidempään, ja teksti voi lähteä kulkemaan yllättäväänkin suuntaan. Tällainen rentous ei ole minulle itsestään selvä asia – sopiva tasapaino intuition ja ajattelun välillä on toisinaan pahastikin hakusessa.
Tuumasta toimeen
Seuraava askeleeni vaikuttaisi olevan aikarajan asettaminen ja uuden tekstin laatiminen jonkin kirjoitusharjoituksen pohjalta. Näillä keinoilla kun on todistetusti positiivinen vaikutus omaan kirjoittamiseeni.
Mutta millainen olisi sopiva harjoitus? Sen tulisi tuottaa tekstille alkuidea, asettaa jonkinlainen luova rajoitus ja antaa minulle selkeä tehtävänanto mutta mahdollistaa samalla kokeilemisen vapaus.
Aikamme kahvilassa istuttuamme onnistuimme Jennin kanssa kehittämään parikin tällaista ideointiapparaattia ja alustavasti testaamaan niitä. Keksinnöistämme selkeästi parhaita tuloksia tuotti harjoitus, jossa sattuma yhdistää konkreettisen ja abstraktin.
Kirjoitusharjoitus: Rusettiluistelu
Tässä harjoituksessa tarvitset toisen kirjoittajan apua.
1) Ottakaa kumpikin kynä ja paperia ja päättäkää, kumpi listaa motiiveja, kumpi teemoja. Motiivit ovat konkreettisia esineitä, asioita tai tilanteita, teemat abstrakteja ilmiöitä. Olkaa täsmällisiä: mieluummin ”vanha ja ruostunut trumpetti” kuin ”soitin” ja mieluummin ”kuolleen lemmikin sureminen” kuin ”suru”. Kirjoittakaa nopeasti, kunnes olette kumpikin saaneet listattua kymmenen asiaa.
2) Kun olette valmiita, muodostakaa sanoista pareja. Aloita lukemalla ensimmäinen sana omasta listastasi – kirjoittajatoverisi lukee ensimmäisen omastaan. Edetkää näin loppuun asti ja tarkkailkaa, millaisia mielikuvia näin syntyvät rinnastukset teissä herättävät.
3) Valitkaa kumpikin sellainen sanapari, joka saa mielikuvituksenne liikkeelle. Kertokaa toisillenne, miksi valitsitte juuri sen.
4) Vetäytykää tahoillenne kirjoittamaan novelli, runo, essee, kolumni, pienoisnäytelmä tai muu teksti, jossa käytätte sekä valittua motiivia että teemaa.
5) Kokoontukaa uudelleen kahden viikon kuluttua ja antakaa tuotoksenne toisillenne luettavaksi.
Testin yhteydessä teimme harjoituksen vaiheet 1–4. Sattuma sai aikaan mm. sellaisia yhdistelmiä kuin isoisän veistämä kaarnavene + isänmurha, lahjaksi saatu leipäkone + sovinnon tekeminen sekä taikamiekka + tarjous, josta ei voi kieltäytyä.
Jos inspiroidut kokeilemaan tätä harjoitusta, kuulisimme erittäin mielellämme palautetta harjoituksen toimivuudesta. Synnyttääkö se ideoita, niin kuin on tarkoitus? Onko motiiveja ja teemoja helppo keksiä näillä ohjeilla? Mitkä olivat parhaat parit, joita saitte aikaan?
viesti aiheesta tekstinteko
28.6.2010 kello 11:36
Harkkaidea kuulostaa hyvältä! Koska ihan lähipäivinä en luultavasti saa kirjoittajaparia itselleni, voisin testata tuota kirjoittamalla listoja paperilappusille ja arpomalla parit. Olen nimittäin juuri siinä tilanteessa, että aikaa tai voimia omalle kirjoittamiselle ei ole kunnolla ollut pieneen ikuisuuteen. Kaipaan kirjoittamista, valmiiksi saamisen tunnetta ja potkua. Ehkä tämä auttaa..?
28.6.2010 kello 14:08
Joo, arpominen toimii uskoakseni yhtä lailla. Sain tästä harjoituksesta hyvän alun erääseen novelliin, ja kehittelin itseäni vauhdittamaan vähän muitakin kikkakolmosia. Raporttia seuraa, kunhan sanat ovat paperilla.
2.7.2010 kello 11:21
Itse ryöstin erään mainitsemasi sanaparin ja sain niistä kimmokkeen väsätä teksinpätkän erääseen tarkoitukseen. Sivustakatsojana rusettiluistelu toimii erittäin hyvin.
Kiitos!