Kirjan painostatuloa ja tehtyä työtä on syytä juhlistaa järjestämällä kirjalle julkistamistilaisuus. Julkistamistilaisuuden järjestäminen vaihtelee kirjan lajin, kustantajan ja kirjoittajien mukaan, mutta yleensä kirjoittaja(t) voi(vat) vaikuttaa tapahtumien kulkuun ainakin jossakin määrin myös itse.

Julkistamistilaisuus ja sen jälkeinen juhlinta ovat tärkeä symbolinen kiitos ja palkinto. Mikäli omaa julkaisuaan ei julkista eikä juhlista mitenkään, kaivaa vain kuoppaa itselleen. Samalla lisää sitä vaaraa, että oma kirja vaietaan kuoliaaksi. Julkistamistilaisuus kun on ennen kaikkea mahdollisuus ja alku kirjan mainostamiselle.

Julkistamistilaisuus on lehdistötilaisuus

Kustantajat lähettävät tiedotusvälineille automaattisesti tiedotteita ja teoksen arvostelu- ja tutustumiskappaleita omien listojensa mukaan. Kirjan tekijän/tekijöiden oma aktiivisuus on silti tässäkin suhteessa ensiarvoisen tärkeää. Laadin Lukupiirikirjan julkistamistilaisuudesta oman lehdistötiedotteeni paikallisille tiedotusvälineille yhteisymmärryksessä kustantajan kanssa (lue: astumatta kustantajan varpaille).

Parhaiten omaa julkaisuaan markkinoivat sen tekijät. Kustantajamme (BTJ/Avain) kokemus on, että tekijän/tekijöiden omat yhteydenotot eri medioihin tuottavat suurempaa ja välittömämpää vastakaikua kuin kustantajien lähestymiset. Viimeksi mainitut jäävät kaavamaisina helposti kirjasesonkien ja muiden tapahtumien jalkoihin hektisissä, informaatiotulvaa suodattavissa toimituksissa.

Mutta molempia tarvitaan. Lukupiirikirja on saanut suhteellisen kiitettävästi näkyvyyttä niin paikallisissa turkulaisissa kuin valtakunnallisissakin medioissa. Parhaillaan odottelemme KirjaIN-lehden tuoreinta numeroa, jossa ilmestyy toistaiseksi viimeinen varsinainen artikkeli Lukupiirikirjasta.

Julkistamis- ja lehdistötilaisuuden päätteeksi mennään ravintolaan. Tekijäjoukon itsekehu ja maljojen kilistely ovat aiheellisia ja paikallaan. Muistan Lukupiirikirjan julkaisupäivän pitkänä, onnentäyteisenä päivänä, jolloin ilolla ei ollut loppua.

Toiston aakkosia

Juhlintaa tärkeämpää on valmistautua teoksen promovointiin. Aktiiviset ja onnekkaat – ja tunnetut – pääsevät kertomaan kirjastaan kyllästymiseen asti.

On loputtoman tärkeää, että kirjan tekijä tai joku sen tekijöistä on esiintymishaluinen. Kun kirjalla on useampi tekijä, haastatteluja voi jakaa tekijöiden mieltymysten mukaan. Yksi suostuu radioon, mutta ei suorana; toinen pitää kirjan esittelemisestä yleisön edessä, kolmas antaa mieluiten vain lehtihaastatteluja…

Kuva: brtsergio

Haastattelut ovat lopulta samojen asioiden loputonta toistamista. On syytä muistaa, että eri jutuilla ja tilaisuuksilla on eri yleisöt, ja siten nöyrästi toistaa toistamasta päästyä samoja asioita.

Painotan tätä lähinnä siksi, että kyllästyn helposti ja nopeasti. Mietin, miten esimerkiksi Sofi Oksanen ja Elina Hirvonen, joka edelleen käy ajoittain puhumassa ensimmäisestä romaanistaan, jaksavat vuosia ja vuosia säilyttää kiinnostuksensa ja tuoreutensa paljon puhuttavia teoksiaan kohtaan.

On hyväksyttävä se, etteivät kaikki kirjan tekijät välttämättä halua puhua siitä julkisesti. Tämä on OK, kunhan halukkaitakin puhujia on käytettävissä. Viime kädessä yksikin riittää, mutta haastattelujen kierrättäminen on suotavaa ainakin kahdesta syystä:

1) Koska eri haastateltavat painottavat eri asioita ja samojakin asioita toisin. Siten niiden sisältöön saadaan enemmän variaatioita.
2)Koska projekti on ollut jaettu, yhteinen, ei ole oikeudenmukaista, että vain yksi ihminen pääsisi (hetkeksi ja marginaalisesti) julkisuuteen sen tiimoilta.

En ole vielä joutunut kertomaan Lukupiirikirjasta kyllästyäkseni. Se oli toukokuussa jo lähellä, mutta kehitin esitelmätilaisuuksiin hetkeksi uuden näkökulman. Lukupiirikirjan kohdalla haasteellista on ollut se, että julkiset esiintymiset ovat ajoittuneet melko väljälle ajalliselle jatkumolle. Asiat unohtuvat, itse on jo toisaalla.

Kun lokakuussa menen esittelemään kirjaa lyhyesti Helsingin Kirjamessuille, minun on valmistauduttava lukemalla Lukupiirikirja jälleen kerran uudelleen.

Tämä on tietokirjan toimittamista käsittelevän viestisarjan kolmas osa. Ensimmäisessä osassa puhutaan projektin valmisteluista ja toisessa tekstien parissa työskentelystä.