Kursiivin käytössä liika on liikaa
Chick lit -tutkimusprojektini ansiosta olen viime aikoina lukenut aika lailla Candace Bushnellia. Manhattanin naisten glamoröösiä mutta raadollista elämänmenoa kuvaava kirjailija kuuluu omiin chick lit -suosikeihini, mutta jotkin asiat Bushnellin kirjoitustyylissä alkavat pidemmän päälle ärsyttää.
Yksi niistä on ylettömän avokätinen kursiivi käyttö: kursivoituja sanoja pomppii silmille jatkuvasti. Bushnell käyttää kursiivia etenkin
- Kuvaillessaan henkilöhahmojen ajatuksia ja tunteita: ”She gasped at her boldness – did she dare wear that?”
- Korostamaan puheen sävyjä ”He’s the best, darling, there really is no question of that. And I do adore him.”
- Merkitsemään ironiaa. ”Ugh, Janey thought – there was nothing more off-putting than a man who believed that a woman’s sole purpose in life was to breed, but she said, ’Oh yes. The most beautiful.”
(Lainaukset Bushnellin romaanista Trading Up, suom. Reittä pitkin)
Tällaiset tyylilliset tehokeinot voidaan katsoa yhdeksi kursiivin tehtävistä teosten nimien, kielenainesten tai tekstin osien erottamisen lisäksi. Wikipediakin toteaa kursiivin olevan ”vino, kaunokirjoitusta mukaileva kirjainlaji, jota käytetään tekstissä korostuskeinona”, ja kohtuudella käytettynä se onkin käypä typografinen keino.
Mutta jos kursiivia käyttää joka lauseessa, alkaa se helposti hieman tympiä.
Herra Carpenter tietää, mistä puhuu
Osasyyllinen liiallista kursivointia kohtaan tuntemaani vastenmielisyyteen on varmasti L.M. Montgomeryn Runotyttö-kirjojen mainio kyläkoulunopettaja herra Carpenter, joka vielä kuolinvuoteellaankin muistuttaa kirjoittajanuransa alussa kamppailevaa Emiliaa: ”Karta kursiivia!”
Nuori Emilia on tavattoman kiinnostunut sanoista, ja vielä sarjan ensimmäisessä osassa hän uskoo vakaasti, että jotkin sanat ovat muodoltaan ja merkitykseltään aivan erityisiä. Sellaisia ei kerta kaikkiaan sovi kirjoittaa ilman kursiivia. (Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi taajaan toistuvat leimahdukset sekä adjektiivit aavemainen ja salaperäinen.)
Emilia kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Minä luen mielelläni sanakirjaa. (Niin, herra Carpenter, tässä kursivointi on tarpeellista. Pelkkä ’mielelläni’ ei alkuunkaan ilmaisisi tunteitani!)”
Herra Carpenterin mukaan kursiivin käyttö on ”piintynyt tapa viime vuosisadan keskivaiheilta” – siis eräänlainen maneeri ja ulkokohtaista koreilua. Hän suosittelee Emilialle, että tämä hankkiutuisi eroon koko tavasta.
Vaikka olenkin Emilian kanssa samaa mieltä siitä, että toisinaan kursiivin käyttö voi olla tarpeellista, se on kieltämättä niitä keinoja, jotka ovat parhaimmillaan säästeliäästi käytettyinä. Kursiivin kohtuuton hölvääminen tekstiin tuntuu laiskalta ratkaisulta – aivan kuin kirjoittaja ei saisi viestiään perille ilman jatkuvaa typografialla kikkailua.
Vaihtoehtoisia korostuskeinoja
Omissa teksteissäni käytän kursiivia harvoin, jos lainkaan. Herra Carpenter ärähtää päässäni aina, kun erehdyn tapailemaan ctrl + i -näppäinyhdistelmää.
Sanavalinnat, lauserakenteet ja välimerkit toimivat korostuskeinoina siinä missä kursiivikin. Ja usein mitään erityistä korostusta ei edes tarvita. Bushnellin lukija huomaa pian, että hyvin monessa kohtaa kursiivin voisi jättää kokonaan pois merkityksen siitä kärsimättä.
Heräsin myös pohtimaan, olisiko Bushnellin tapa käyttää kursiivia lajityypillinen piirre. Chick litissä kuvataan usein läheltä henkilöhahmojen ajatuksia ja tunteita, joita saatetaan haluta kursivoinnilla korostaa.
Nopea vilkaisu omaan kirjahyllyyn ja Bridget Jonesin päiväkirjaan paljastaa kuitenkin ainakin Helen Fieldingin viljelevän kursiivia huomattavasti Bushnellia hillitymmin. Toisaalta esimerkiksi Zadie Smith, joka on niin sanottu Vakava Kirjailija, käyttää kursivointeja tämän tästä.
Jos kyse on siis ennemminkin kirjoittajakohtaisesta mieltymyksestä, miten sinä, Hyvä Lukija, olet ratkaissut kursiivikysymyksen omalla kohdallasi? Kuuluuko se joka sivulle vai kokonaan kiellettyjen keinojen listalle?
viesti aiheesta kieli & tyyli
4.8.2010 kello 18:39
Odotinkin jo heti otsikosta alkaen, että missä kohtaa herra Carpenter nostetaan esiin :). Onneksi nostettiin.
En käytä kursiivia kuin joskus hyvin harvoin blogikirjoituksissani. Kaunokirjallisissa teksteissä en ikinä - ei kun joo, yksi poikkeus on, novellini Theta, jossa kursiivi markkeeraa lainauksia toisesta tekstistä, eli ei siis ole varsinaisesti ilmauksellinen tehokeino, vaan keino auttaa lukijaa pysymään kärryillä. Tietynlaiseen tekstiin kursiivi sopii ihan ok:sti, mutta pääasiassa olen sitä mieltä, että tekstin sävyt pitää saada nousemaan esille kirjoittamalla, ei muotoilemalla… Ehkä vanhanaikainen ajatus, en tiedä.
10.8.2010 kello 17:18
Käytän kursiivia useimmiten, kun kirjoitan suoraa lainausta henkilön ajatuksista. Ja silloinkin oikeastaan vain, kun sitä seuraa jokin verbi. “Huomasin kynän olevan lattialla. Joku oli varmaan unohtanut sen siihen” -pätkä ei kursiiveja kaipaa, mutta jos viimeinen virke on muodossa “Joku on varmaan unohtanut sen siihen, ajattelin”, minusta tuntuu luontevalta kirjoittaa ajatus kursiivilla. Mistä lienen tämän tavan oppinut.
Eräässä tarinassani, joka koostui ainoastaan henkilöiden repliikeistä, kursiivi taas sai merkata puhelimesta kuuluvaa ääntä, eli se oli selkeytyskeino.
Kun kirjoitan käsin, käytän kursiivin sijaisena ISOJA KIRJAIMIA. Nekään eivät kyllä todellakaan näytä hyvältä liikaa viljeltynä, ja sanaan saattaa tahattomasti tulla vihainen sävy.
Mutta kyllä, minustakin tekstin pitäisi saada sävynsä ennemmin kirjoittamalla kuin ulkonäkökikkailuilla. Muuten teksteissä aletaan kohta käyttää värejäkin, esim. punaista vihaiseen äänensävyyn, keltaista iloiseen ja niin pois päin. ;D
16.8.2010 kello 10:34
Eiköhän kursiivin käyttö ole vähän sama asia kuin ajatusviivojen ja puolipisteiden kanssa kikkailu. Minä itse rakastan (tämän olisi voinut kirjoittaa kursiivilla ;) ajatusviivoja, jos kerron henkilöhahmosta jonkin oleellisen, mutta asiaan kuulumattoman, faktan. Vähän kuin sulkeiden sijasta, koska kaunokirjallista tekstiä kirjoittaessani en vain suostu käyttämään sulkeita. Ne eivät minusta kuulu kuin tällaiseen blogitekstin kommentointiin :D
Jollain lukion monista äikän kursseista käytiin läpi ajatusviivoja ja puolipisteitä ja silloin painotettiin, että niitähän siis ei tarvitse käyttää. Pilkku ajaa useimmiten saman asian. Annettiinpa jokin vinkkikin, että yleensä harvinaisempi välimerkki per kappale on ihan hyvä tapa. Sitä olen myöhemmin käyttänyt ohjenuorana. Tietysti on kiilalauseita, joissa ajatusviiva tarvitaan molemmin puolin, mutta ne ovat sitten yhdessä yksi erikoisvälimerkki.
Kursiivia käytän mahdollisimman vähän juurikin siitä syystä, että kielessä on myös muita tapoja painottaa ja eritellä asioita kuin kursiivi. Kuitenkin on joitain asioita, joissa kursiivi on mielestäni sopiva tehostuskeino, ja minusta runotytön leimahdukset ovat sellaisia. Siis kun sana on vain sana, mutta hahmo on antanut sille oman erityisen merkityksensä. Minun tämänhetkisessä projektissa sellaisia ovat aavistukset (jolloin toimitaan jumalten ohjaamana) ja tietäminen, silloin kun tietäjä työnsä puolesta on muita viisaampi.
Repliikeissä kursiivi on hyvin harvalukuisena hyvä keino ilmentää sanan painotusta. Siinäkin vain täytyy muistaa, että keinosta tulee hyödytön, jos kaikki hahmot painottavat melkein jokaista sanaa. Vähän kuin kirosanat menettävät merkityksensä, jos niitä käyttää jatkuvasti, samaten kursiivi väljähtyy helposti.
Emiliasta tuli muuten mieleen, että minä käytin paljon enemmän kursiivia nuorempana. Vaikka ikää ei vieläkään mahdottomasti ole, Kun aloittelin varhaisteininä kirjoitusharrastustani joskus 2000-luvun alussa, käytin kursiivia huomattavasti enemmän kuin nykyään. Runotytön vaikutuksesta tuskin voin puhua, sillä olin lukion toisella kun sain Runotytöt luettua ensimmäisen kerran. Spekulaatioiden spekulaatio: jospa kursiivia tulee käytettyä enemmän, kun ei ole riittävää taitoa painottaa ajatuksiaan muilla kielen keinoilla :D No, tämä meni nyt vähän toisten mollaamiseksi, anteeksi siitä.
Jaa, tämän flunssaisen pohdintani päätteeksi täytyy varmaankin sanoa koontina sen verran, että kursiivin ja muiden vastaavien ns. poikkeuksellisten tyylikeinojen kanssa vähemmän on enemmän :)
16.8.2010 kello 17:57
Kursiivi tekee mielestäni tekstistä kaunista, aistillista, eleganttia / hienostunutta ja jollain tavalla kevyen tanssahtelevaa ja sanomantäyteistä. Mutta siitä en pidä, että kaksi kolmesta / joka toinen sana on kursivoitu ja yksi kolmesta / joka toinen sana tavallisin kirjaimin.
Itse olen käyttänyt pidempää kursiivia esim. kirjoittaessani jonkun tarinani hahmon lukeman tekstinpätkän tai ajatuksen (kursiivin käyttö ajatuksissa mainittiinkin aiemmassa kommentissa) mutta myös koko tekstin voi kirjoittaa kursiivilla, mikä nyt lähinnä sitten merkitsee sitä, että kursiivia ei tule käytettämän muussa tekstissä, koska se yksinkertaisesti näyttää oudolta, jos norm. kursivoidut kohdat ovatkin niitä ‘normaaleja sanoja’.
Kirjoitin edeltävän kommentin noin kaksi sanaa kerrallaan, joten en ole varma, tuliko siihen nyt mitään pointtia. Valitan.
17.8.2010 kello 16:01
@Rooibos - Kursiivista ei voi puhua ilman herra Carpenteria. :) Kursiivia tosiaan jonkin verran näkee käytettävän myös tuossa merkityksessä kuin novellissasi, selkiyttämään tekstin eri tasoja, takaumia tms. Siinä se voikin olla oikein kätevää!
@Salamakissa - Jännää, en muista juuri törmänneeni kursiivin käyttöön tuollaisissa ajatuslainoissa! Värien käyttö toisikin muuten kokonaan uuden tason tekstiin… :D
@Susi - Minäkin muistan äikäntunneilta tuon harvinainen välimerkki per kappale -säännön. Sinänsä ihan hyvä säännöstelykeino, ajatusviivoilla tai puolipisteillä kikkailukin voi helposti jäädä puolihuomaamatta päälle, ja niidenkin tehoa ylikäyttö syö aikalailla.
Kyllä yksittäisten keinojen, kuten kursiivin, yksipuolinen käyttö varmasti vähenee ilmaisukeinojen ja kirjoituskokemuksen karttuessa, kävihän niin Emiliallekin. :) Itsekin olen nykyään kirjoittajana tietoisempi omista maneereistani ja osaan siten paremmin karsia niitä tekstistä.
@Soppalusikka - Pointtia tuli kyllä! On muuten ihan totta, että jos kursivoidussa tekstissä “kursivoidaan” kirjoittamalla sana tavallisella kirjasimella, se ei toimi ollenkaan samalla tavoin kuin kursiivi, vaan näyttää töksähtävältä.
15.9.2010 kello 13:54
Pitääkö tämä sivusto nyt poistaa suosikeistaan, kun täällä ei ole kuukauteen tapahtunut mitään?
19.9.2010 kello 19:52
@TdW - Kyllä täällä vielä hengissä ollaan, toivottavasti se pian näkyy taas myös blogin puolella. Päivittyminen on valitettavasti tällä hetkellä säännöllisen epäsäännöllistä, tuskin kuitenkaan loputtomiin näin!