Oletko sitä mieltä, ettet ehdi kirjoittaa niin paljon kuin haluaisit? Oletko sanonut jollekulle: ”Minulla ei kerta kaikkiaan ole nyt aikaa kirjoittaa”?

No, minä en aio sinua syyllistää. Voihan olla, että olet täysin oikeassa. Elämäsi saattaa olla niin täynnä erilaisia velvollisuuksia, rooleja, projekteja ja tehtäviä, että kirjoittamiselle ei ole siinä sijaa.

Mutta tiedätkö, ettei sinulla ole aikaa, vai luuletko vain niin?

Kuva: Curious Expeditions

Neil Fioren mukaan viivyttelyä puolustuskeinonaan käyttävillä ihmisillä on keskimääräistä huonompi ajantaju. Toistuvat virhearviot sellaisissa kysymyksissä, kuin kuinka kauan projektin valmistuminen kestää, miten nopeasti ehtii kaupungin laidalta toiselle tai kuinka paljon aikaisemmin täytyy lähteä elokuviin, ovat merkkejä ajanhallintataitojen puutteista.

Harva meistä osaa sanoa kummoisellakaan tarkkuudella, mihin aikamme kuluu. Enkä tarkoita tässä sellaista yleistä triviaa, että keskivertosuomalainen käyttää elämässään kaksi ja puoli viikkoa pelkästään banaanien syömiseen. Tarkoitan kysymystä siitä, mitä juuri sinä teet tunneillasi juuri tällä viikolla.

Hanki tietoa ajankäyttölokin avulla

Neil Fioren  viivyttelyn vastainen ohjelma alkaa tiedonkeruulla. Ensimmäinen askel on helppo: älä yritäkään muuttaa mitään vaan jatka aivan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Pidä kuitenkin tekemisistäsi kirjaa. Ei siksi, että itsesyytöksesi saisivat lisää ammuksia, vaan jotta voisit myöhemmin tehdä harkittuja, tosiasioihin perustuvia päätöksiä omasta ajankäytöstäsi.

Ota viikon ajan tavaksesi katsoa kelloon puolen tunnin välein tai aina kun huomaat siirtyväsi selvästi tehtävästä toiseen. Kirjaa lyhyesti ylös, mitä olet tehnyt. Ole rehellinen. Jos olet pelannut pasianssia työajalla, kirjoita se. Tämä tieto on vain sinun käyttöösi.

Käytä kirjaamiseen välinettä, jonka käyttö tuntuu luontevalta ja helpolta: kännykkää, sanelinta, kynää ja paperia, mitä tahansa. Menetelmällä ei ole väliä. Tärkeintä on se, että sitoudut itse tähän harjoitukseen.

Fiore on ajatellut The Now Habitia kirjoittaessaan erityisesti ihmisiä, joiden viivyttely näkyy heidän työssään. Tämä harjoitus on kuitenkin suositeltava myös harrastajille. Juuri meidän on erittäin tärkeää tietää, kuinka paljon aikaa meillä todella on kirjoittamiseen, kun työaika, työmatkat, pakolliset askareet, sosiaaliset velvoitteet ja muut aikasyöpöt otetaan huomioon.

Kuva: ToniVC

Ajankäytön arviointia

Jos keräät dataa viikon ajalta, huomaat todennäköisesti, että elämässäsi on paljon häiriötä, keskeytyksiä ja kaikenlaisia pieniä kriisejä. Huomaat ehkä, että työssäsi käytät varsinaiseen työntekoon vähemmän aikaa kuin kokouksiin, arkistointiin tai raportointiin. Vapaalla kotityöt, televisio ja lasten kuskaaminen harrastuksiin tekevät illoista rikkonaisia. Ympäristö tuntuu tekevän kaikkensa, jotta et saisi keskittyä tuntiakaan vain yhteen asiaan.

Tarkastele kirjanpitoasi viikon jälkeen ja kysy itseltäsi seuraavat kysymykset.

1. Käytänkö aikaa arvojeni mukaisesti?

Omien arvojen mukainen ajankäyttö tarkoittaa, että maksimoit mielekkäisiin ja tärkeisiin asioihin kuluvan ajan ja minimoit vastenmielisiin ja turhanpäiväisiin asioihin kuluvan ajan. Todennäköisesti et voi jättäytyä pois töistä, mutta voit jättää katsomatta tv-ohjelmat, joiden näkeminen ei ole yhtä tärkeää kuin kirjoittaminen.

2. Käytänkö aikaa tehokkaasti?

Tehokas ajankäyttö tarkoittaa, että teet kullakin ajan hetkellä juuri sitä, mitä sinun pitäisikin tehdä: kun rentoudut television ääressä, et vastaa työsähköposteihin; kun kirjoitat, et anna puolison häiritä huomisen kauppalistalla. Tunnista tyypillisimmät asiat, jotka vaativat huomiotasi, kun olet tekemässä jotakin muuta.

3. Käytänkö aikaa järkevästi?

Järkevä ajankäyttö tarkoittaa, että osaat sovittaa tehtävät ja ajankohdat yhteen tarkoituksenmukaisella tavalla. Saatat huomata käyttäväsi kaupassa juoksemiseen joka päivä kaksikymmentä minuuttia sen sijaan että hoitaisit ostokset tunnissa yhtenä päivänä. Myös erilaiset siirtymät – paikasta toiseen liikkuminen, tavaroiden pois korjaaminen, uuteen tehtävään orientoituminen, hengähdystauot – jäävät usein aikatauluttamatta. Ihminen ei ole elokuvasankari, jonka ei tarvitse koskaan käydä vessassa, ja sohvalla löhöilyynkin voi olla aiheellista varata aikaa.

Kuva: christianmeichtry

Rauhallisia muutoksia

Luultavasti tällainen perusteellinen ajankäytön kartoitus paljastaa heti lukuisia asioita, joita sinun tekisi mielesi muuttaa. Ja jos reagoit karmiviin tosiasioihin yhtään samalla lailla kuin minä, haluat todennäköisesti muuttaa paljon ja kertarysäyksellä.

Malta kuitenkin mielesi. Rajut muutokset eivät useinkaan ole niin kestäviä kuin pienet ja rauhallisesti toteutetut. Kirjoittajalle erityinen riski on nipistää kirjoitusaikaa vääristä paikoista – asioista, jotka tuovat mielihyvää ja auttavat jaksamisessa.

Liikunta, ystävien tapaaminen, elokuvissa käynti, löhöily ja muut harrastukset kuin kirjoittaminen ovat ensiarvoisen tärkeä osa kirjoittajaelämää, mutta niistä potee helposti huonoa omatuntoa. Mieli sanoo: ”Mitä sinä kahvilassa teet kun voisit olla kotona kirjoittamassa?”

Tähän vastaan: Unohda vahingollinen myytti vain työlleen elävistä kirjailijoista. He kuolivat tuberkuloosin alle kolmekymppisinä. Sinun tavoitteesi on elää pitkä ja tuottelias kirjoittajan elämä, jossa on tilaa kaikelle, mikä elämässä on hyvää ja nautinnollista. Tasapainoinen elämä tuo pitkällä aikavälillä kirjoittajalle enemmän menestystä kuin kohtuuton itseruoskinta.

Tasapainoa epäaikataululla

Fioren työkalu tasapainoisen arjen suunnitteluun on epäaikataulu. Se on eräänlainen lukujärjestys, joka kattaa viikon jokaisen tunnin. Toisin kuin kaikki koulussa tehdyt lukujärjestykset, siihen ei kirjata työtunteja vaan hupitunnit.

Printtaa itsellesi kopio, tartu kynään ja merkitse joka päivälle jotakin virkistävää vapaa-ajan tekemistä. Jotakin sellaista, mistä muistat ennen nauttineesi tai minkä tiedät täyttävän kaivoasi. Merkitse ylös myös kaikki velvoitteesi, vastuusi ja se välttämätön ylläpitotyö, joka tekee arjesta sujuvaa: työ, työmatkat, kuntosalikäynnit, kodinhoito, yöunet, torkut, ruokailut, joogatunnit ja lääkärikäynnit.

Kun tarkastelet viikkoasi tästä näkökulmasta, et elättele harhaisia kuvitelmia siitä, että sinulla olisi loputtomasti aikaa kirjoittamiselle. Kukaan ei voi kirjoittaa jokaista valveillaolon tuntia tai jos voisikin, sellainen elämä ei olisi mistään kotoisin. Useimmilla meistä on kuitenkin jonkin verran aikaa myös kirjoittamiselle.

Kuva: gadl

Kirjoittamista ei kuitenkaan merkitä epäaikatauluun lainkaan. Laatisit vain liiallisen kunnianhimoisia suunnitelmia ja ahdistuisit, kun ne jäävät taas kerran toteutumatta. Saat merkitä kirjoittamisen kalenteriin vasta sen jälkeen, kun olet todella kirjoittanut. Näin kaikki kirjoittamista koskevat merkinnät ovat muistoja onnistumisista, eivät epäonnistumisista.

Epäaikataulun tarkoitus on vahvistaa tunnettasi siitä, että vaikka juuri nyt et tuntisi olevasi kummoinenkaan kirjoittaja, olet oikeutettu syyllisyydestä vapaaseen hauskanpitoon ja aivan tavalliseen arkeen. Toivon mukaan alat lopulta ajatella, että roolisi työntekijänä, vanhempana ja lennokkikerhon kunniapuheenjohtajana eivät ole kirjoittajuutesi vihollisia vaan tasapainoisen elämän osatekijöitä.

Jos ja kun haluat arkeesi enemmän tilaa kirjoittamiselle, muista edetä pienin askelin. Sen sijaan, että päättäisit herätä joka aamu kahta tuntia aikaisemmin kirjoittamaan, koeta aluksi ideoita tapoja lyhentää viikkosiivousta vartilla. Tuossa ajassa ehtii jo kirjoittamaan kolme viiden minuutin treeniä – siemenen kolmeen runoon tai novelliin.

Lisää vinkkejä ensi viikolla!