Heikki Salo esittelee mainiossa oppaassaan Kahlekuningaslaji – laululyriikan käsikirja aparaatin nimeltä kielikuvakone. Koska kielikuvat usein ovat oleellinen osa laululyriikkaa, olisi niitä hyvä osata tehdä. Kielikuvissa on kuitenkin vaarana lipsahtaa kliseen tai naurettavuuden puolelle, eikä niiden keksiminen tuosta noin vain ole kovin helppoa.

Salo lähestyy kielikuvien luomista varsin mekaanisesti. Hän esittelee kielikuvakoneen, joka on keino tuottaa kielikuvia yhdistelemällä konkreettisia ja abstraksteja asioita.

Kuva: ToniVC

Aluksi koneeseen syötetään kappaleen miljööseen kuuluvia konkreettisia asioita, kuten kahvinkeitin tai jukeboksi. Sitten mukaan heitetään tunteita: rakkautta ja ikävää, niistähän niin monet laulut kertovat. Kone käynnistetään, ja katsotaan miten eri elementit yhdistyvät.

Harjoituksessa siis keksitään kielikuvia yhdistelemällä konkreettisia esineitä ja tunnetiloja. Salo antaa esimerkeiksi rakkausjukeboksin ja ikävän kiillottaman kahvinkeittimen. Kokeilemalla huomaa, että esimerkkejä on helppoa keksiä itse lisää: jukeboksi jauhaa ikävää, soittaa rakkautta, rakastunut jukeboksi soi.

Koneen tuottamat kielikuvat eivät ole tasalaatuisia – suuri osa on täysin käyttökelvotonta, mutta joukossa voi olla myös oivalluksia.

Miksi kone toimii?

Tällaisilla taulukoilla ja systeemeillä leikkiminen on usein tehokas tapa ideoida. Jos valitsee kolme esinettä ja kolme tunnetta ja antaa itselleen viisi minuuttia aikaa tuottaa kielikuvia Salon konetta käyttäen, kuvia syntyy todennäköisesti enemmän kuin jos niitä yrittäisi keksiä ilman minkäänlaista ohjenuoraa.

Tämä, kuten monet kirjoitusharjoitukset, perustuu rajoituksiin. On helpompaa keksiä kielikuvia yhdistelemällä kuutta sanaa kuin jos käytettävissä olisivat kaikki maailman sanat. Se myös pakottaa ajattelemaan uudella tavalla: miten rakkaus voisi liittyä kahvinkeittimeen?

Harjoitus sopii erityisen hyvin laululyriikkaan, sillä kappaleen sanoitus on melko lyhyt teksti, jossa siinä esiintyviä asioita yhteen sitovat kielikuvat toimivat hyvin. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä harjoitusta myös muihin tekstilajeihin.

Leikkiä ja lämmittelyä

Kuva: tashland

Olen käyttänyt kielikuvakonetta myös luovan kirjoittamisen opetuksessa. Tällaiset pienet harjoitukset ja “sanoilla leikkiminen” voivat toimia lämmittelynä ennen laajempiin harjoituksiin siirtymistä.

Kielikuvakoneen tapaisessa harjoituksessa mekaanisuus yhdistyy mukavasti luovuuteen: kaikkea ei tarvitse keksiä itse, joten tyhjän paperin kammoa ei pääse syntymään.

Kokeilin harjoituksen tekoa niin, että keksimme yhdessä yhdisteltävät esineet ja tunteet, jonka jälkeen opiskelijat itsekseen tai parin kanssa kokeilivat, mitä niistä syntyy. Kun kaikki ovat ideoineet läjän kielikuvia – tai ainakin muutaman sellaisen –, on hyödyllistä koota ne vielä yhteen. Se osoittaa, miten paljon asioita voi keksiä hyvin rajallisesta aineistosta.

Samantyyppistä harjoitusta voi käyttää muuhunkin kuin kielikuvien väsäämiseen: Kalle on aikaisemmin kirjoittanut rusettiluistelu-harjoituksesta, jonka avulla voi valmistaa ideoita.