Kirjoittajan muistikirja
Ihminen, jolla on muistikirja, herättää minussa välitöntä sympatiaa.
Hän on nimittäin muistikirjaihmisiä. Olen itsekin ollut sellainen jo vuosia. Muistikirjasta on tullut osa kotoa lähtöä edeltävää lompakko-puhelin-avaimet -mantraani, jonka avulla varmistan, että kaikki tärkeä on mukana. Raahaan muistikirjaa kaikkialle jo muutenkin naurettavan painavassa käsilaukussani. Sen on oltava mukana, sillä aina kun ajattelee, ettei sitä nyt tällä reissulla ehdi tarvita, juolahtaa mieleen varmasti jotakin muistiin merkittävää.
Kirjoittajalle muistikirja on tärkeä työväline. Kirjoittaja kun on kirjoittaja koko ajan, ei vain silloin kun istuu koneensa ääreen tekemään tekstiä, vaan myös työmatkabussissa ja odotushuoneissa. Olen huomannut, että tällaisissa välitiloissa mieli myllää kaikenlaista: ideoita kesken olevaan tekstiin, virkkeitä novellista jota ei vielä ole olemassa, henkilöhahmon alkuja. Ohimennen luettu lehtijuttu saattaa poikia novellin aiheen tai puoliksi kuultu keskustelu repliikin.
Minä en ainakaan muista tällaisia mieleenjuolahduksia enää myöhemmin, ja siksi ne on kirjoitettava muistiin. Ideat eivät tietenkään lopu kesken, vaikka osa niistä pääsisikin karkuun, eivätkä kaikki aamubussissa saapuneet neronleimaukset ole korvaamattomia. Monet muistikirjailluista asioista eivät koskaan etene sen pidemmälle.
Sillä, että ne on kirjoitettu, on kuitenkin oma arvonsa. Ajatusten taltiointi antaa mahdollisuuden palata niihin myöhemmin. Se myös pitää yllä kirjoittamisen tapaa, sitä että ottaa kynän käteen ja muotoilee ajatuksensa paperille. Silloinkin, kun on niin kiireinen, ettei ehdi syventyä kirjoittamiseen, pitää muistikirjan täyttäminen kiinni kirjoittajuuden laidassa.
Kriteerit ja systeemit
Kun koolla on paljon kirjoittajia, löytyy paikalta yleensä myös lukuisia muistikirjoja. Sitten niitä vertaillaan: millaiset kannet (musta vahakansi vai kissoja), millaiset sivut (viivoilla, ruuduilla vai ehdottomasti valkoisena), millainen koko ja malli (mahdollisimman suuri vai taskukokoinen).
Jotkut käyttävät aina samanlaista muistikirjaa, toiset kokeilevat kaikkea mahdollista. Itse olen harrastanut minikokoisia, joiden hyvänä puolena on se, että ne mahtuvat pieneenkin laukkuun, sekä isoja ja paksuja, joiden täyttäminen tuntuu saavutukselta.
Pidän värikkäistä kansikuvista, ja muistikirjojeni kansissa ovat seikkailleet muun muassa Pekka Töpöhäntä ja Ihmemaan Liisa, mutta aina kun vierailen kaupungissa, jossa on japanilainen sisustusliike Muji, hamstraan mukaani pieniä kierreselkäisiä muistikirjasia eleettömän pahvinvärisillä ja mattamustilla kansilla. Sivut haluan mieluiten viivatta, jotta on helppoa tarvittaessa myös piirrellä.
Ihmisten muistikirjasysteemit ovat myös hyvin kiinnostavia. Eräs kirjoittaja kertoi pitävänsä eri tekstilajeille omia kirjojaan, toisen muistikirjassa on kategoriat erityyppisille ajatuksille. Omassa muistikirjassani luotan luovaan kaaokseen, vaikka yleensä olenkin järjestyksen ihminen. Sen sivuilla on vuorotellen treenejä, muistiinpanoja lukemistani kirjoista, ajatuksia, päiväkirjamerkintöjä, kirjasuosituksia ja tärkeitä osoitteita. Välillä ilahdutan itseäni tekstaamalla siististi ja käyttämällä erivärisiä tusseja, mutta yleensä roiskin menemään miltei lukukelvottomalla käsialalla.
Pidän siitä, että muistikirja on ikään kuin oma paikka, joka on aina mukana. Muistikirja on henkilökohtainen, vain itseä varten. Se ei ole niin kuin kalenteri ja kierrelehtiö – niihin voin merkitä hammaslääkäreitä tai kokousaikoja, mutta muistikirja on varattu omille ajatuksille. Siihen kertyy myös historiaa: vanhaa muistikirjaa selailemalla voi nähdä, mitä on ajatellut tai kirjoittanut vuosi, kaksi tai kuusi vuotta sitten.
Oletko sinä muistikirjailija? Kannatko mukanasi muistikirjaa, tai suositko sanelinta tai älypuhelimen muistiota? Onko muistikirjallasi tarkat kriteerit, vai tuherteletko taskunpohjalle unohtuneiden kauppakuittien taakse?
viesti aiheesta tavat & työskentely
13.11.2011 kello 19:45
Sain tästä kirjoituksesta aiheen ensimmäiseen blogikirjoitukseen uudessa blogissani. Kiitos!
http://kirjantila.blogspot.com/2011/11/muistikirja.html
15.11.2011 kello 10:57
Olen ehdottomasti muistikirjaihminen. Lähinnä senkin takia, että pääni muistuttaa reikäjuustoa (enkä puhu vain lävistyksistä). Käsilaukussa kulkee peruskalenteri, jonka avulla arki kulkee ja pieni, mustakantinen muistivihko, johon kirjalliset ideat kirjataan. Näiden täytyy olla pieniä, näppäriä ja neutraaleja. Ne kulkevat aina mukana.
Lisäksi kotona on iso, A4-kokoinen muistivihko, jota kuljetan kirjoitusryhmän tapaamisissa, kursseilla yms ja johon kirjoitan kotona kehittelemäni ajatukset ja teen pieniä kirjoitusharjoituksia.
Muistikirjat ovat elintärkeitä. Varsinkin novellit lähtevät itselläni liikkeelle yhdestä lauseesta tai mielikuvasta. Karkeasti yksinkertaistettuna: jos hukkaan mielikuvan, hukkaan novellin. :) Kaikista mielikuvista ei tietenkään ole mihinkään, mutta toisaalta jokin yksittäinen, irrallinen muistiinpano saattaa nytkäyttää jumiutuneen tekstin liikkeelle.
27.11.2011 kello 22:04
Juttu idea: bookcrossing juttu, mahdollisesti jostain erilaisesta näkökulmasta. Itse en harrasta, niin vaikea kirjottaa :)
1.12.2011 kello 22:06
Vanhat puhelinmuistiot! Voi ihmettaä, kun niitä kaivaa laatikoista esille.. Kun puhelinnumeroissa oli vain VIISI numeroa, ja tosiaan, Kuusamon suunnalla tosi pitkään vain NELJÄ. Ja kun kavereiden numerot osattiin ulkoa.. niin tietysti ihmeellisempää on se, että ne muistaa vieläkin. Annakaisan numero oli seitkytluvalla… ja Minnan.. ja Annun.. Ja kun samaan kirjan on kirjoitettu osoitteet, näkee mielenkiintoisia muuttohistorioita: kuinka Heidi asui ensin tuolla kotoa muutettuaan, sitten tuolla ja heti kohta uusi muutto, sitten monta vuotta paikallaan.. tuossa muuttui sukunimi jne. Ylivetoja ja suttauksia toisensa perään. Ei niitä muistikirjoja voi koskaan hävittää!
Hm, tämä ei tosin liity mitenkään alkuperäisen aiheen muistikirjoihin.. p.s. Moi Magdalena Hai, ei ehditty messuilla sen kummemmin jutella, mut HIANO kirja sulla tulossa!!! Onnea!
5.12.2011 kello 21:21
Hehee! Kiitos, Kirsi!
16.12.2011 kello 18:34
Olipa hykerryttävä muistikirjapostaus. Minulla muistikirjailu alkoi varkain. Aluksi minulla oli sekalaisia lappuja ja jossain vaiheessa aloin merkitä asioita muistiin johonkin nuhruiseen vanhaan vihkoon tai kännykän viestimuistiin.
Olen nuoresta asti kirjoittanut kovakantisia päiväkirjoja, joten tuntui loogiselta hankkia kovakantinen muistikirja. Ensimmäinen kirja, jota aloin käyttää muistikirjana tuli postissa, kun olin osallistunut blogissa Salainen kirjaystävä-tempaukseen.
Se on jo täynnä ja nyt minulla on käytössä kaksi muistikirjaa. Toisen kannessa on ihana japanilainen Aalto-piirustus.
Minä en myöskään voi elää ilman muistikirjojani ja toisen pitää vähintään olla mukanani. Muistikirjani ovat yhtä kaaosta, ne sisältävät kaikenlaisia ajatuksenpätkiä. Rakastan niitä ja minusta muistikirjaan on ihana kirjoittaa.
En ole juuri törmännyt ihmisiin muistikirjan kanssa, mutta pitäisin muistikirjallista ihmisitä kiinnostavana. Samalla tavalla kuin minusta soitinta mukanaan kantavat ihmiset ovat välittömästi kiinnostavia.
30.12.2011 kello 0:09
Minun muistikirjassani on nykyisin lähinnä opiskelusuunnitelmia, lukujärjestyksiä, muistilistoja ja muita arjen pyörittämiseen liittyviä juttuja, mutta joitakin piristyksiäkin mahtuu mukaan, kuten piirros lintukirahvista ja erinäisiä siilejä. Myös yksityinen, salainen listani nimeltä Asioita joita haluan tehdä vuonna 2011 lämmittää mieltä näin loppuvuodesta.
1.1.2012 kello 14:10
Minun muistikirjani ovat vihkoja - mahdollisimman rumia sellaisia. Kauniita muistikirjoja on mukava hypistellä kaupassa ja ostaa joskus heikolla hetkellä kaapintäytteeksi, mutta ne vaativat minulta liikaa. Muistikirja haluaa minun olevan valmis kirjoittaja, jonka jokainen sana loistaa ja säkenöi. Rumassa vihkossa saan olla se kirjoittaja joka olen - keskeneräinen, epätäysi, puolitiessä.
Joskus kirjoitan kauppakuittien taakse, mutta ne tuppaavat hukkumaan. Vihkot pitävät ajatukset löydettävissä.
11.1.2012 kello 21:40
Hei kaikki mahtavat muistikirjaihmiset, oli ihana lukea kommenttejanne ja muistikirjakokemuksianne!
@Jaakko - Kiva että viesti herätti ajatuksia, ja onnea uudelle blogille! Seuraillaan!
@Magdalena Hai - Joo, toinen reikäjuusto täällä! Joskus illalla keksii jonkin hyvä (tai “hyvän”) idean, ja voi sitä tuskaa kun tietää, että on joko noustava ylös kirjoittamaan se muistiin tai tyydyttävä siihen, että aamuun mennessä sen unohtaa..
@Garrett - Kiitos ideasta! Harrastajia ei taida meiltäkään kirjoittajista löytyä, mutta ilmiö kyllä kiinnostaa!
@Kirsi Pee - Tuollaisessa puhelinmuistiossahan on jo monta tarinaa valmiina… :) Ja on muuten hauskaa, miten vielä muistaa kaikki vanhojen ystävien lankapuhelinnumerot, joita ei ole vuosiin tarvinnut.
@Kati -
Kiitos! Tämän postauksen kommentit vahvistivat käsitystäni siitä, että muistikirjailijat suhtautuvat vihkoihinsa vakavasti. :)
@Siili - Hih, lintukirahvi! :) Kiva kun kommentoit!
@Kaisa - Hieno muistivihkofilosofia! Itse suosin ehkä koreita kirjoja siksikin, että silloinkin kun sivujen täytteeksi syntyy pelkkää sotkua, voin ajatella, että ainakin kirja on kaunis… :)